selviänkö?

tiiu kirjoitti:

mä oon jo näille sivuille itkeny mun huonoo oloani mutta nytten alan pikku hiljaa piristymään...erosta on nyt viikko kulunu.kauheen helpottunut olo...mun itsetunto on ollu nytten niin heikko mutta ihmettelen itsekkin että miten näin nopeesti olen kummiskin loppuen lopuksi selvinny tästä.mun kaverit on ollu tosi iso henkireikä tässä asiassa ja viikonloppu oli tosi mahtava pitkästä aikaa pystyin olla ajattelematta mun eroani tai sitä miestä.ihan kun itsetuntoni ois nytten nousemassa takas kovaa vauhtiin.niin tai sitten olen vaan niin katkera exälleni mitä se on tehny mulle.tää on varmaa aika sekavaa luettavaa kun pitäisi eka lukea noi muut mun kirjotukset tuolta mustasukkasuus sivuilta ja täältä niin tajuisitte mistä puhun.mutta vein kamat exälleni tässä perjantaina ja mä olin ihan paniikissa,olin varma että hajoon siihen paikkaan mutta en...päin vastoin,ei tuntunu missään,enemmänkin nauratti kun näin sen.mistäköhän johtu?ihmettelen vaan et miten kummiskin näin nopeesti olen päässyt yli tästä...?en tietenkään todellakaan täysin.mua ei enää itketä olleskaan,huolestuttavaa sinänsä että halusin olla senkaa ja kummiskin rakastin sitä...tai sitten luulen vaan.en tiiä...tunteet on kyllä sekasin vieläkin mutta tää ihana aurinko kyllä piristää.mun hyvä kaveri joka on mies on ollut tosi iso tuki mulle...ja ollaan joskus "tykätty"toisistamme muutenkin kun ystävänä...koko viikonlopun olen hengaillu senkaa ja ollaan nukuttu vierekkäin ja ollu just jotain juttua...mutta sen tiedän ettei se kummiskaan mua "käytä hyväks"sillä tavalla että tietää et olen just eronnu.ihmetyttää itteni...luultavasti kaipaan jotain lohtuu mutta ei ole kyllä varmaa ole hyödyksi että alan heti miesten kanssa säätää jotain.ainakin mun itsetunto on kasvanu tän myötä ja tulee just semmonen olo että kyllä musta välitetään...mukaan lukien myös muut ystävät.mä oon niin sekasin että pliis yrittäkää herättää mut todellisuuteen...mikä on järkevää kun viikko sitten on eronnu ja mikä on taas vähemmän järkevää?ja miten helvetissä mä saan kokonaan takas mun itsetunnon kaiken riepottelun ja haukkumisen jälkeen?koko ajan semmonen tunne että kaikki on mun syytä miksi exäni on käyttäytynyt mua kohtaan huonosti.mutta elämän tarkotus on sitten varmaankin elämä itse ja virheistä oppii...näin se menee.kyllä aurinkokin risu kasaa paistaa!sori vähä sekava kirjotus=)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä