elikkä, olen 19-vuotias tyttö ja pituutta vain 155 ja painoa jopa 70 kiloa!eli olen todella ylipainoinen...haluan tosissani tehdä asialle jotain koska kaikki tuo ylipaino on omaa syytäni (laiskuuttani)..kysymykseni kuuluukin:koska haluan pudottaa painoa ainakin 15 kiloa niin tarviiko minun käydä ensin lääkärillä, joka tutkii että kaikki on muuten hyvin vai voinko aloittaa laihdutuksen muiden vinkkien mukaan?kysymys saattaa olla tyhmä mutta olen todellakin keltanokka näissä asioissa!kiitos jo etukäteen asiallisesta vastauksesta!
ylipaino vaivaa...
miina
5776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missään lääkärillä tartte käydä. alat käymään aamulla lenkillä ennen aamupalaa,hölkkäät ja teet semmosia nopeita spurtteja välillä ni johan alkaa kilot tippumaan. sitteku tuut lenkiltä kotiin ni syöt aamupalan asta ku tunti on kulunu lenkistä koska sen tunnin aikana palaa hyvin läskiä pois
Kannata kumminkaan lähteä lenkille aivan tyhjällä mahalla. Syö vaikka joku hedelmä ennen lenkkiä,muuten voi tulla huono olo ja jaksaa paremmin. Kokemusta on. :)
Nuo hölkät ja spurtit kannattaa aloittaa varovasti jos et ole aiemmin paljoa lenkkeillyt. Nyt ku lenkkipolut ovat jäässä ja alustana toimii vain kova lumi ja jää, penikat kipeytyvät nopeasti. Pahasti jos kipeytyvät niin kävelykin sattuu. Kannattaa myös tarkistaa että lenkkitossut ovat vielä lenkkeilykelpoiset.
Hölkkäily kannattaa aloittaa vaikka sillä että ensin kävelet 10-15 min, juokset aluksi vaikka 5 min, sitten kävelet vaikka 40 min. Vähitellen pidennät hölkkäosuutta ja kun jalat kestää niin otat pieniä spurttejakin.
Kuinkahan paljon pitää olla ylipainoa, että tuo juoksu ja hölkkä alkaa rasittamaan niveliä liikaa?
...koska rasva palaa parhaiten sykealueella 60-70%. Itse lähdin aamulla suoraan sängystä polulle, ja tulin hyvin toimeen ilman aamupalaa. Lenkin jälkeen on tosiaan hyvä muistaa olla se tunti syömättä jos haluaa siitä kaiken hyödyn irti. Nyt kun lenkkeilen iltapäivisin, keho vaatii pienen välipalan jonkinverran ennen lenkkiä jottei tule huono olo. Taitaa kuitenkin olla aika yksilöllistä tuokin, joten kuuntele itseäsi.
Et sinä mitään lääkäriä tartte. Alat vain päivittäin kävellä tunnin ripeän lenkin (1 h/ 6 km). Ja huomaat parin viikon päästä että kunto on kohentunut. Tai kun yleensä huomaat että kunto on parempi kokeile hölkkää - mutta jos se ei tunnu hyvältä niin kävele ja kävele ja kävele...
Jätä karkit ja imelät pois (n. kerran viikossa voit syödä HIEMAN karkkia). Syö paljon salaatteja, vähennä ruoka annokset puoleen. Aloita kiinteytysjumppa - tee vain niitä liikkeitä jotka tuntuvat hyvältä (kirjastossa paljon hyviä kirjoja). Älä stressaa vaikka jokin päivä sortuisit syöpöttelyyn - seuraavanan päivänä jatka normaalisti laihduttamista. Alussa painoa saattaa tippua pari kiloa per viikko, sitten painon pudotus voi hidastua - mutta silti kilot karisee.
Mutta muista silloin tällöin kuitenkin herkutella ja palkita itseäsi, koska on kurjaa ajatella, ettenkö saa enää ikinään syödä sitä ja sitä...
Itse olen hullu laihduttaja - laihdutan itseni joskus liian laihaksi ja sitten pidän sen painon pari kolme vuotta. Sitten iskee tylsyys ja annan painon nousta - housut kiristää ja ahdistaa (tarvittais kenkälusikkaa). Sitten tympäännyn siihen ja laihdutan järettömästi, eli tunti päivässä hikistä lenkkiä (joskus vielä toinen tunti ja siihen päälle koiran kanssa kolme pitkää lenkkiä, jotka teen kyllä muutenkin normaalisti), tunti päivässä kuntopyörällä ajoa, jumppaa jne.
Syön reilusti alle tuhat kaloria, joskus jopa vain 500 kaloria päivässä. Kidutan itseäni nälällä, ja jokainen suupala jonka syön vie minut nirvanaan... Ja vain siksi että tiedän kun olen nälissäni, niin en sorru syöpöttelyyn. Alle kahdessa kuukaudessa lähtee painoa reilu 10 kiloa (tai enemmänkin, en tarkalleen tiedä koska en mittaa ikinään painoani, koska siitä tulee muuten ikävä kierre).
Näitä laihdutuskuureja on elämäni varrella ollut 4, olen jo yli 40 v. nainen. Tosi epäterveellistä, en suosittele huonokuntoisille ja huonohermoisille. Vaatii kovaa tahdonlujuutta, mutta sitä löytyy! Ja huom. olen ylipainoisesta suvusta, enkä ollut ikinään nuorena hoikka. Olen aina ollut taipuvainen ylipainoon. Odottaessani lastani painoin lopussa 93 kg ja olin 160 cm pitkä. Kolmen vuoden päästä siitä painoin 53 kg (varmaan painoin tuon jo koulun alaluokilla), ja näytin luurangolta jolla oli nahka päällä. Ei oo tervettä, vai mitä! Meitä hulluja on moneksi!