Täällä on lukemani perusteella melko paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Olen Helsingissä asuva kaunis ja näyttävä nainen, enkä ole koskaan seurustellut tai ollut sängyssä miehen kanssa. Olen kuitenkin tapaillut monia miehiä ja käynyt treffeillä silloin tällöin 16-vuotiaasta saakka. Luonteeltani olen fiksu ja mukava, muut huomioon ottava ihminen. Etenkin nuorempana olen kuitenkin jännittänyt paljon sosiaalisia tilanteita. Nykyään olen saanut itsevarmuutta, enkä jännitä enää niin paljon.
Olenko sitten ollut miehen etsinnän suhteen täysin passiivinen? En ole. Nuorempana tapasin muutaman miehen internetistä, olen käynyt kahviloissa ja baareissa ns. haku päällä, lähettänyt viestejä muutamille minua kiinnostaneille miehille ja etenkin kesäisin viettänyt paljon aikaa yleisillä paikoilla, kuten Esplanadin puistossa toivoen, että joku mukava mies tulisi puhumaan. Näistä edellä mainituista keinoista on seurannut muutamia treffejä, jotka ovat kuitenkin jääneet 1-3 tapaamiseen.
Varsinaisia syitä sinkkuuteeni ovat kuitenkin seuraavat. Mies kiinnostuu ja minä en tai toisinpäin, yhteisen kielen puuttuminen (mies on ulkomaalainen ja puhuu englantia), kemian puuttuminen tai toisen ulkonäkö ei miellytä, erilainen elämäntilanne, erilaiset arvot tai elämäntyyli (mies uskoo Jumalaan, itse ateisti tai muuten ei löydy mitään yhteistä.)
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat seurusteluasioiden suhteen hyvin erilaisia. Jotkut aloittavat 15, jotkut 25 ja jotkut 35- vuotiaana. Ikisinkkuja löytyy varmaan lähes jokaisen tuttavapiiristä, oma tätinkin on lähes 40, eikä käytännössä koskaan seurustellut. Omaa tilannettani vaikeuttaa se, että olen kaunis. Miehet eivät ehkä uskalla lähestyä tai ajattelevat, että olen varattu. Lisäksi tunnen alemmuudentuntoa itseäni "rumempia" kohtaan, jotka seurustelevat. Toisaalta heidän kumppaninsa harvoin miellyttävät omaa silmääni.
Ottakaa kantaa ja kertokaa omia tarinoitanne!
Olenko sitten ollut miehen etsinnän suhteen täysin passiivinen? En ole. Nuorempana tapasin muutaman miehen internetistä, olen käynyt kahviloissa ja baareissa ns. haku päällä, lähettänyt viestejä muutamille minua kiinnostaneille miehille ja etenkin kesäisin viettänyt paljon aikaa yleisillä paikoilla, kuten Esplanadin puistossa toivoen, että joku mukava mies tulisi puhumaan. Näistä edellä mainituista keinoista on seurannut muutamia treffejä, jotka ovat kuitenkin jääneet 1-3 tapaamiseen.
Varsinaisia syitä sinkkuuteeni ovat kuitenkin seuraavat. Mies kiinnostuu ja minä en tai toisinpäin, yhteisen kielen puuttuminen (mies on ulkomaalainen ja puhuu englantia), kemian puuttuminen tai toisen ulkonäkö ei miellytä, erilainen elämäntilanne, erilaiset arvot tai elämäntyyli (mies uskoo Jumalaan, itse ateisti tai muuten ei löydy mitään yhteistä.)
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat seurusteluasioiden suhteen hyvin erilaisia. Jotkut aloittavat 15, jotkut 25 ja jotkut 35- vuotiaana. Ikisinkkuja löytyy varmaan lähes jokaisen tuttavapiiristä, oma tätinkin on lähes 40, eikä käytännössä koskaan seurustellut. Omaa tilannettani vaikeuttaa se, että olen kaunis. Miehet eivät ehkä uskalla lähestyä tai ajattelevat, että olen varattu. Lisäksi tunnen alemmuudentuntoa itseäni "rumempia" kohtaan, jotka seurustelevat. Toisaalta heidän kumppaninsa harvoin miellyttävät omaa silmääni.
Ottakaa kantaa ja kertokaa omia tarinoitanne!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ikävä kuulla. En silti voi paljon auttaa. Jos ei ole nuorena kunnolla vientiä, ei sitä tule myöhemminkään.
Siihen ei vaikuta etsimiset tai etsimättä jättämiset. Se asia pitää oppia jo murrosiässä. sinulla on kokonaan jäänyt yksi kokonainen kehitysvaihe välistä. Aikuisena sitä ei enää kykene suhteeseen, eikä opikkaan, koska ei tule mahdollisuuksia. Eikä osaa olla siten, että kukaan kiinnostuisi, ulkonäkökään ei sitten enää kompensoi sitä. Rumalla nyt ei olisi yhtään mitään mahdollisuuksia edes haikailla, mutta kauniillakaan ei ole jos ei ole taitoja. Pitää olla röyhkeä ja itsekäs. Ottava ja omistava.
Törkeyksilläkin isketäänpaljon enemmän kuin uskoisi. Kauneus ei vaikeuta tilannettasi, et vaihtaisi sitä rumuuteeni koskaan. Jännittämiselläkään tai jännittämättömyydellä ei ole merkitystä jos sinusta vaistoaa, ettet ole ennenkään kelvannut. Ja sinustahan vaistoaa, koska sehän on totta. Koita kiinnostua jostakin muusta asiasta elämässäsi kuin miehistä. Ei kannata hakata päätään seinään. Tulee vain ylimääräisiä ja kipeitä lommoja.
En ole samaa mieltä. Olen kuullut täällä ennenkin, että jos nuorena ei ole suhteita niin ei ole vanhempanakaan. Siihen en usko. Toki suhteettomuus voi vaikuttaa itseluottamukseen ja sitä kautta siihen, ettei löytä kumppania. Mutta tiedän kyllä monia ihmisiä ja kuullut tarinoita, joissa aiemmin kokemattomat kumppanit ovat löytäneet toisensa vasta vanhemmalla iällä.
Se jos ei ole ollut suhteita nuorempana ei ole syy miksei olisi vanhempana. Itselläni ei ollut vientiä nuorempana ulkonäköongelmien vuoksi mutta nyt on ulkonäkö parantunut. Vientiä varmasti olisi jos itseluottamusta olisi vähän enemmän. Mutta olen luvannut itselleni että löydän itselleni tyttöystävän tänä vuonna. Aion pitää lupaukseni.
Lisäisin vielä, että ei minulta mitään kehitysvaihetta ole jäänyt välistä, enkä ole muutenkaan mitenkään "epänormaali". Ihastuksia on ollut useita ja olen saanut myös vastakaikua tunteilleni. Monet miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita, tälläkin hetkellä pari, mutta ikävä kyllä itse en tunne samoin heitä kohtaan.
enemmän on niitä jotka ei löydä ketään. Ja siinä pätee tuo, ettei ole parempi myöhään. Itseluottamus ei merkitse, jos ihmisessä on joku virhe. Se voi olla vaikka geenivika ja erittää vääriä feromoneja ympärilleen. Ne on sitäpaitsi vielä usein niin yksinäisiä ettei niistä edes tiedä kukaan.
Itseluottamus on kyseessä lähes sadassa prosentissa tapauksissa. Ei mitkään geenivirheet tai feromonit. Toki ulkonäkökin vaikuttaa mutta suurempi ongelma on itseluottamuksen puute!
Ei luulisi asian olevan niin vaikea jos kerta kauniskin olet :) Itse kyllä baarissa ollessa ja kauniin naisen huomatessani riennän hänen luokseen jutustelemaan. Kauniit naiset ovat mielestäni (ja monen muunkin miehen) vaikeimpia tapauksia koska usein he ovat varattuja :(
Itse aloin seurustelemaan 20 vuotiaana ja viime syksynä tuli ero..eli 4,5 oltiin yhdessä. Asia oli viedä minulta uskon naisiin kokonaan ja 3 kk ajan oli helvetin ahdistavaa. Nyt asia ei kaiverra ja haku on ollut jo monta kuukautta päällä...vähän aikaa seurustelin yhden söpön tytön kanssa mutta en luottanut itseeni täysin joten tällä hetkellä olemme kavereita. Tapauksessani kävi oikeastaan juuri niin että hän kiinnostui enemmän mutta minä en niinkään..oli hyvä kun joku oli ns."varalla". Onneksi itse tajusin tilanteen ja jarruttelin etten loukkaisi naista. Tällä hetkellä tuntuu että voisin jo seurustella vakavammin mutta ehkäpä jonkun muun kanssa...ehkäpä sinun ;) jos kerran et ole miestä löytänyt ja olet vielä kaunis, fiksu ja mukavakin :)Juuri näitä asioita toivon naiselta jonka haluan! On kuitenkin ilo huomata, että on vielä naisia kuten sinä,jotka eivät makaa joka ukon kanssa...se on todella arvostettavaa!
hei mä tiiän kellä sä sopisit!!!
ota äkkiää siihen alfaurokseen yhteyttä joka täällä kirjoitteli. Teistä hyvä pari!
molemmat hyvännäköisiä joten täydellinen parivaljakko.
jep.
Kyllähän täällä varmaan pyörii samassa tilanteessa olevia ihmisiä tai ihmisen alkuja paljonkin. :) Kaikki meistä ovat fiksuja ja mukavia, suurin osa sosiaalisia ja useimmat ainakin omasta mielestään ihan tavallisen, mukavan tai jopa hyvän näköisiä.
Mutta sitten tulee jokaisella vastaan joku syy, miksi ei seurustele ja onkin huvittavaa lukea, mitä ne syyt ovat. ;) Toiset ovat mielestään liian rumia, toiset liian fiksuja ja sinä taas koet kauneutesi vaikeuttavan asiaa? Alkaa vaikuttaa siltä, että useimmat ihmiset keksivät jonkin syyn, johon takertua...
Seurustelusta muodostuu tavoite, se on kuin tutkinto tai tavara, jonka voi saavuttaa. Ja kuten kirjoitit: "Lisäksi tunnen alemmuudentuntoa itseäni "rumempia" kohtaan, jotka seurustelevat. " Miksi rakkaus/välitäminen olisi kiinni ulkoisista seikoista? Luettelit muitakin syitä sinkkuuteesi, tosin mielestäni ne eivät ole syitä sinkkuuteen vaan siihen, miksi kyseiset ihmiset eivät olisi ikinä olleetkaan sinulle sopivia.
Ilkeästi sanottuna suurimmalla osalla meistä taitaa olla jonkin sortin asennevamma ja etsimme jotain elämää suurempaa rakkautta ja unohdamme siinä samalla, että loppujen lopuksi se arkinen välittäminen ja rakkaus on jotain aivan muuta..?
Jep. Monesti on miettinyt, että minkälaista se odotettu, kuviteltu tai toivottu arki kumppanin kanssa oikeastaan meillä sinkuilla olisi? Minkälaista odotamme tavallisen arjen olevan, että se on tyydyttävää? MInkälaista on tyydyttävä tavallinen jokapäiväinen arki?
Nuorempana minulla ei juuri ollut vientiä niin sanotusti...tänä päivänä hyvinkin paljon. Mutta mutta...En ole sopivaa miestä itselleni löytänyt. Mielenkiintoni loppuu lyhyeen, jos se edes alkaakaan. Eli tämä ei siis ole ulkonäöstä kiinni...
Jotkut naiset tietysti tyytyvät kompromisseihin, kuten varmaan miehetkin. Minullekin moni naisystäväni on sanonut, että eihän sen miehen niin fiksu tarvitse olla...sen puolen voi tyydyttää naisystävien kanssa. Mutta mahdollinen fyysisen vetovoiman viehätys katoaa yllättävän nopeasti ja haluan suhteelta selkeästi enemmän.
En tiedä, löydänkö koskaan kumppania. Kompromisseihin en rupea.
Mulla oli nuorena vientiä ja seurustelin muutaman pitkän seurustelun. Ne kuitenkin rikkoivat niin etten enää kykene sitoutumaan. Tai ainakaan en kykene sellaisten kanssa jotka ovat musta kiinnostuneita.
Haluaisin ihmisen joka on yhtä ujo ja herkkä kuin olen mutta en löydä sellaista.
Laitat Cityyn deitti-ilmotuksen. Saat noin 50 vastausta. Joista kiinnostut kolmesta. Jotka kaikki treffaat. Yhden kanssa rakastut.
Tai jos et, niin toistat vaan tuota joka maanantai niin monesti että rakastut.
90% todennäköisyydellä olet vappuna rakkaussuhteessa.
Usko minua.
Laita tälle palstalle vappuna selonanto missä mennään. Olisi tosi hauska kuulla miten helppoa se lopulta olikin. Tai jos käykin tosi huono säkä, niin että miten lähellä oli, ja mistä johtui että löydätkin rakkauden vasta toukokuussa.
tervehdys! mulla kanssa on melkein sama ongelma, sen takia mäkin ymmärän tilanteesta, itse olen kohta kolme kymmpinen, mun elämässä ei koskaan ollut kiinnostavia hetkiä naisten kanssa, kyl mä on seurustellu joskus! ja just silloin mulla oli tyttöja perässä, mut sitten kun tämä suhde loppui,sen jälkeen ei ketään löytänyt... mäkin etsin joka nurkkasta joku nainen joka pelastaisi mun yksinäisydestä! mut ikävä kyllä kaikki kävellevät ohi!!! mikä siinä on vika???????? onko se syy koska mä on ulkomaalainen, kyllä olen, mutta mun sydän on paikkalla kuten kaikkilla miehella, että mäkin osaan rakastaa naista;-(
Olen ketjun aloittaja ja täällä on tullut ihmettelyjä siitä, kuinka kaunis nainen ei löydä seuraa. En sanonut, että se olisi syy seurustelemattomuudelleni, kuten joku täällä väitti. Syy sille, on se etten ole löytänyt ketään tarpeeksi kiinnostavaa miestä, joka olisi minusta kiinnostunut. Kiinnostuneita miehiä taas on, mutta he eivät sytytä minua.
Monet miehet luulevat, että kaunis nainen saa seuraa hetkessä. Elämä ei vaan aina mene niin. Yllättävän monet kauniit naiset ovat sinkkuja. Mitään deittipalstoja en ainakaan vielä halua kokeilla.
Haluat siis vapaaehtoisesti pysyä sinkkuna... Jos haluat käyttää nettiä vain valittamiseen, niin vähän hölmön kuvan sinusta saa.
Muutamat treffit ei johda mihinkään. Ainakin mulla se on ollu niin että 20-25 treffiä -> 1 jonkunlainen "suhde". Ja olen harvinaisen huonosti kenenkään kanssa toimeentuleva henkilö. Ehkä se useimmilla vaatii noin 10 treffiä että jotain tapahtuu.
Olen sinkkuillut kohta parivuotta ja sekin sen vuoksi koska olen liian kranttu ja sitten tietenkin käynyt välillä niinkin että ei vaan tule mitään, mutta en kuitenkaan halua seurustella vaan sen takia, että kaikki muutkin tekee niin .
Jos ei kolahda niin ei kolahda! Kyllä sen huomaa sitten ku se oikea tulee! Sinkkuilu on ihan mukavaa joskus, mutta kyllä seurustelu mukavempaa on! Mutta sitä mun prissessaa odotellessa pitää kokeilla kenelle se lasikenkä mahtuu! HEhaaehe
..että oletko täällä seuraa etsimässä?
Ainakin kiinnostuin tekstistä. Jos haluat mailailla, niin kerroppa.