Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun lukee näitä kirjoituksia.
"Harrastan kymmentä liikuntalajia, en syö mitään makeata/rasvaista, mutta EN VAIN LAIHDU!"
Hah!
Henkimaailmanjuttujako se paino on?
Jos meinaa päästä läskeistään eroon, ensimmäisenä pitää opetella olemaan rehellinen itselleen!
"Harrastan kymmentä liikuntalajia, en syö mitään makeata/rasvaista, mutta EN VAIN LAIHDU!"
Hah!
Henkimaailmanjuttujako se paino on?
Jos meinaa päästä läskeistään eroon, ensimmäisenä pitää opetella olemaan rehellinen itselleen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä vain, kyse on puhtaasti henkimaailman asioista. Eiväthän kaikki edes ole keränneet kilojaan syömällä makeita tai rasvaisia ruokia. Milläs sellaisia kiloja tiputat, kun ruokavaliossa ei paljon karsittavaa ole ennestäänkään?
Siellä eräs julkisuudesta monelle
tuttu henkilö kertoo tuskaisesta
taipaleestaa lihomisen ja masennuksen
tyyppisissä syövereissä. Kunnes
pääsi vihdoin tarkkoihin testeihin
ja syyksi paljastui kilpirauhasen
vajaatoiminta.
Olen kuullut monelta että pelkkä
kilpirauhasarvojen ym. heittely
voi aiheuttaa selittämätöntä
lihomista. Ei kaikki läski ole tullut
syömällä, eikä kaikki lähde hikoilemalla
jos on vaikka aineenvaihduntasairaus.
Jeps kilpirauhanenhan niitä "tyhjäkäynti" kierroksia säätää, tai oikeastaan aivolisäke tyreotropiinin avulla kilpirauhasen kautta
-->tyroksiini.
Mutta vaikka arvot heittelisivät ei tilanne vielä tarkoita automaattista lihomista. Itselläni ainakin sekä tyroksiini että tyreotropiini (ths arvo muistaakseni) ovat vaihdellen reilusti alle rajojen, jopa lähes nolla, toisinaan taas juuri rimaa hipoen yli. Yleensä siis ths (?) on korkealla, kun tyroksiini on matalalla, koska ths ohjaa tyroksiinin tuotantoa. En kuitenkaan pitkäaikaisen masennuslääkityksen takia saa/käytä tuohon vaivaan mitään, muuten ehdottomasti.
Niin pointti on se, että tästä huolimatta pystyn dieettaamaan ja pitämään painon kurissa. Ns. "massakausi" on kuitenkin helppo toteuttaa =). Lihaa kertyy helpommin kuin nopeammalla aineenvaihdunnalla varustetuilla. Idea on yhdistää ruokavalio ja liikunta. Joskus en tätä osannut ja painoa tuli tosi roimaan tahtiin. jokunen kilo kuussa, pahimmillaan 24 kiloa viidessä kuukaudessa. Oli siis pakko tarttua toimeen.
Eli kyllä se ruokavalio on avain tässä kilot kurissa asiassa. Ja rasva sisältää niin paljon energiaa suhteessa painoon, joten on sula mahdottomuus että sitä "ilmestyisi" tyhjästä. Tottakai syömällä se kaikki tulee. Toisilla vain vähäiselläkin syömisellä kertyy enemmän.
eli Thyroid stimulant hormone... menipä kauan muistella. =)
tähän voi myös vaikuttaa se, että kaikki ei tee välttämättä asioita kunnolla. Esim. käy kävelyllä, mutta kävelee niin hiljaa että syke tuskin nousee, kuntosalilla käyttää painoja joista ei ole oikeastaan yhtään vastusta ym.. Ruokakin voi olla vääränlaista, vaikka henkilö luulee syövänsä oikein. Ei välttämättä riitä että jättää karkit ja roskaruoat pois, ruokavalioon voi silti jäädä parantamisen varaa.. Ainakin luulen että tämä voi joissakin tapauksissa pitää paikkansa, koska en mäkään ymmärrä miten joku joka liikkuu paljon ja syö terveellisesti ei laihdu.. Ellei joku sitten ole harrastanut liikuntaa kaksi viikkoa ja tule sitten sanomaan ettei laihdu vaikka liikkuu, on asia toinen
Tuskin nyt kukaan näitä palstojakaan säännöllisesti lukeva voi olla tietämättä miten pitäisi syödä. Elimistö vain on rakennettu sellaiseksi että se sopeutuu lähestulkoon mihin tahansa nälänhätään; ensimmäiset kolme viikkoa paino tippuu kiltisti ja sen jälkeen samaa ruokavaliota noudattaen lähteekin nousuun. Näin kävi itselleni esim. Painonvartijoissa. Viidestä kilosta pääsee suhteellisen helposti eroon mutta sen enempää ei tipu ennenkuin joskus seuraavana vuonna, ja jos ylipainoa on reippaasti kuten minulla niin ei oikein innosta laihduttaa seuraavat viisi vuotta päästäkseen kaikista turhista kiloista.
Toisekseen on täysin eri asia kipitellä pururadalla tiputtamassa hyväkuntoisena niitä viimeistä viittä kiloa kuin lähteä lenkille kymmenien ylikilojen kanssa. Elimistö joutuu yksinkertaisesti liian lujille, seurauksena esimerkiksi rasitusastma tai pysyviä nivelvammoja. Minä en luultavasti juokse enää ikinä, en siihen enää pysty. Älkää ikinä antako niin järjettömiä neuvoja että ylipainoisten ihmisten pitäisi urheilla yli omien kykyjensä.