Erosta alkaa olla jo kaks kuukautta..olin niin rakastunut eikä olo ole yhtään parantunut..Aina yksin ollessa masentaa kun vaan miettii ettei se mua rakasta..ystävien kanssa masentaa ja ahdistaa koska ihan kaikki ystäväni elävät parisuhteessa eivätkä muusta paljon puhu. Kevät etenee mutta en huomaa sitä, joka yö valvoessani sängyssä toivon herääväni tästä helvetistä. Puhuimme alusta loppuun saakka siitä miten meidät oli todellakin tarkoitettu yhteen ja miten onnellisia olemme. Eron jälkeenkin vielä sanoit rakastavasi minua ja että tuntuu täysin samalta kuin alussa. Mikset vain voi tulla taas mukaan tunteidesi vietäväksi? En pysty ymmärtämään päätöstäsi jos kerta näin voit yhtä huonosti kuin minä. TAi sitten kaikki oli vain valhetta..sitä en voi varmaan ikinä saada tietää. Unilääkkeet alkaa loppua, kalja on seuraava vaihtoehtoni koska en vain pysty olemaan, tuntuu niin helvetin pahalta. Mä odotin sua vuoden ennen ku aloit olee mun kaa..Luulen et odotan sua viel kauan, odotan et kokeilet asioita ja elät ku oot vielä niin kokematon. Mä löysin jo mun elämäni ihmisen, ainaki sen kuulemma heti tietää ku sen löytää. Mä rakastan sua.
2 kuukautta helvetistä
äkö
51116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Sydänsurut voi kestää valitettavasti paljon pidempään.
Miksi mietit, ettei hän rakasta sinua? Eronkin jälkeen hän on sanonut sinulle niin. Oletko varma, ettei kyse ole kuitenkin pienemmistä ristiriidoista tai muista sellaisista asioista, jotka voisivat olla vielä korjattavissa? Elämä kun ei täydelliseksi tule..
Odottamisesta... odottavan aika on pitkä. Luulin itsekin kohdanneeni elämäni rakkauden, mutta hän ei tuntenut eikä tunne samoin. Odotan ja en odota, en kiellä itseltäni muuta elämää, mutta olen sen edessä kovin melankolinen - muistan yhä liian hyvin, että paraskin on olemassa.
Kaksi kuukautta on kuitenkin lyhyt aika. Voit vielä kuulostella tyttöystäväsi tunteita monta kertaa, hän ei välttämättä ole vielä itsekään selvillä itsestään. Älä painosta liikaa keskustellessasi, arvosta rehellisyyttä ja yritä toinen saada puhumaan suhdetta torjuvistakin ajatuksistaan, jos hänellä niitä on. Älä syyttele, anna tilaa.
Sun kommentti tuntu jotenkin hyvältä..En tiiä oikee että mitä tehä nyt, ehkä annas hänen vaan olla rauhassa muutaman päivän. VAikka uhraan siinä omat yöuneni ja pian koulun koska en tässä tilanteessa pysty nukkumaan. En usko että voin saada häntä takaisin..mutta menetin hänessä myös parhaan ystäväni ja hänet haluaisin pitää.
Toivon että jos saamme ystävyytemme joskus toimimaan ja hän kokeilee vähän siipiään niin tajuaa ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Yritän myös itse alkaa katsella muita ihmisiä vaikka juuri nyt se tuntuu yhdeltä kamalimmista asioista.
Luin eilen vanhoja tekstiviestejä ja vielä uudenvuoden tienoilla tulleessa luki että hän tietää meidän olevan tarkoitettu toisillemme ja että hän ottaa kyllä aika paljon paskaa vastaan ennen kuin luopuu minusta. Pakostakin laittaa ajattelemaan että hän on vain eksyksissä itsensä kanssa ja haluaa kokeilla siipiään tajuttuaan ettei halua sitoutua näin nuorena. Jos pystyn saada meidät edes puheväleihin niin pitäkään peukkuja pystyssä että onnistun pitämään turpani kiinni enkä sano hänelle ihan kaikkea mitä ajattelen. :(
Niinpä minäkin odotin elämäni miestä vuoden...rakastuimme ja rakastamme edelleen. Mutta hän ei halua sitoutua. Minkäs sille sitten teet. Itse olen odottanut miehen "järkiin" tulemista 7 kk ja nyt riitti. Olen yrittänyt päästä tänä aikana elämässä eteenpäin, mutta silti toivonut salaa, että hän haluaisi uudelleen yhteen kanssani. Mutta enää en jaksa toivoa turhaan. Vaikea sanoa, mitä kannattaisi tehdä. Itsestäni tuntuu tällä hetkellä, että mikäli olisin kylmästi lopettanut yhteydenpidon tähän mieheen heti eron tapahduttua, olisin nyt jo paljon selvemmillä vesillä...
Must tuntuu ettei mul oo muuta mahista ku saada tehä näin, kuulun siihe porukkaan joka ei opi ku kantapään kautta..jos siitäkään kuten mä.
Yritän nyt pitää pintani pari päivää ja sitten otan häneen yhteyttä jos tuntuu etten kestä. Sen jälkeen toivon että hän pääsee ulkomaille syksyllä ja ikävä niinkuin kuuluu asiaan..Näin tää on kyl pahempaa ku se et se ois kuollu.
Mulla eukko jätti 1.5 vuotta sitten. Heitti ku vanhat hanskat tarpeettomina roskiin. Antaa välistä ymmärtää et ehkä joku päivä, vaikka sitä päivää ei koskaan tule, niin minä odotan.
1.5 vuotta helvettiä. Aivan liian paljon töitä ja vapaa-aika kännis. Viikonloput baaris, isken naisen, vien kotiin, panen, heitän ulos. Kuvittelen et se ois se jonka siinä haluaisin olevan. Joka ikinen päivä ajattelen tätä naista, joka ikinen päivä toivon että ihme sattuisi, joka ikinen päivä turhaudun ja haluan ajaa auton betoniseinään, joka ikinen päivä helvetillinen ikävä siitä kun herää aina siihen et nukahtaa..jos nukahtaa.
2kk erosta jaksoin olla vielä positiivinen, sain taas iskeä naisia baarista ja mennä níin paljon kuin halusin. Mutta aikansa kutakin. Rakastin tuota naista, palvoin, rakastan vieläkin ja palvon mielessäni. Ei katkeruutta, ei vihaa, rakkautta. Sairasta, mutta rakkautta.