Olen ollut naimisissa jo yli 20 v. Olin kaksikymppinen kun tapasin mieheni, hän oli ihan mukava ja tavallinen mies. Ajan kanssa hänestä on tullut romunkerääjä. Yhden kesän hän keräsi tavaraa vuokralla olevaan navetan vinttiin, kunnes se tuli ihan ääriään myöten täyteen. Sitten meille tuli lähtö siitä kun omistaja myi kiinteistön. Muutto oli hyvin vaivalloinen ja raskas kun tavaraa oli niin paljon, ja mies itsekin myöntää sen olevan pelkkää romua, esim elektroniikkavehkeitä. Tällä hetkellä meillä on iso varasto vuokrattuna niille, mutta uusikin vuokranantaja ajaa meitä pois sieltä, koska tajusi mitä roinaa tavarat ovat, hän haluaa tilan omaan käyttöönsä. Emme ehtineet olla vuottakaan uudessa paikassa kun vuokranantaja alkoi komentaa pois sieltä. Ensi kesänä siis ainakin tiedämme missä päivämme vietämme!
Jos valitan miehelleni hänen romunkeräilystä, hän yleensä suuttuu. Kotiinkin hän tuo kaikenlaista turhaa tavaraa, esim jos hän auttaa jonkun muutossa, hän saattaa tuoda muuttajan hylkäämää tavaraa kotimme nurkkiin. Eli kotimmekin alkaa muistuttaa varastoa! Olen ihan masentunut asiasta, koska vieraitakaan ei oikein enää kehtaa kutsua.
Kun tapasin hänet, hänellä ei ollut merkkiäkään romunkeräilystä, mutta nyt hän on muutenkin kuin toinen ihminen, ei yksin tämän romunkeräilyn osalta. Onkohan muita kohtalotovereita? Eronko otan että saisin joskus siistin kodin? Keskustelu asiasta ei auta, mies suuttuu aina ja valittaa että kaikki johtuu siitä että meillä on liian pieni koti!!!! Eiköhän silloin pitäisikin elää sen mukaan eikä tuoda nurkkiin tarpeetonta tavaraa??
Jos valitan miehelleni hänen romunkeräilystä, hän yleensä suuttuu. Kotiinkin hän tuo kaikenlaista turhaa tavaraa, esim jos hän auttaa jonkun muutossa, hän saattaa tuoda muuttajan hylkäämää tavaraa kotimme nurkkiin. Eli kotimmekin alkaa muistuttaa varastoa! Olen ihan masentunut asiasta, koska vieraitakaan ei oikein enää kehtaa kutsua.
Kun tapasin hänet, hänellä ei ollut merkkiäkään romunkeräilystä, mutta nyt hän on muutenkin kuin toinen ihminen, ei yksin tämän romunkeräilyn osalta. Onkohan muita kohtalotovereita? Eronko otan että saisin joskus siistin kodin? Keskustelu asiasta ei auta, mies suuttuu aina ja valittaa että kaikki johtuu siitä että meillä on liian pieni koti!!!! Eiköhän silloin pitäisikin elää sen mukaan eikä tuoda nurkkiin tarpeetonta tavaraa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotkut saavat turvallisuuden tunnetta siitä kun on paljon roinaa ympärillä. Tai sitten luulevat itseään rikkaaksi, vaikka tavara olisikin arvotonta. Muut voivat nähdä asian kuitenkin toisin. Vaikeaa on tuollaisen kanssa joka hamuaa ympärilleen turhaa roinaa.
Vaan vuokratkaa / ostakaa reilusti varastotilaa ja sopikaa, että se varasto on miehesi koti, jossa sinä olet vieraana ja asunto sinun koti, jossa miehesi on vieraana.
Asperger-oireyhtymään, sillä mieleeni tuli oitis, että miehelläsi saattaisi se olla..
Yksi keskeinen piirre/oire on kerääminen ja yleensä "romun" tms "arvottoman" tavaran keruu.
Toki oireyhtymä pitää sisällään aikamoisen kirjon..Assista ei "parane" vaan sen kanssa oppii tai ei opi elämään ( ainakaan läheinen)..Tosin kerroit, että nuorempana ei ollut romun keruuta, mutta oliko silloin romun keruun sijalla jokin muu mielenkiinnon yli muiden?
anna miehes puuhastella... älä vaan itse osallistu esim muuttoihin.
Loistava harrastus miehelläsi!