Olen mies, kohta 25v, sinkku ja koskaan en ole kunnolla seurustellut. Yksi lyhyt suhde ollut. Pidän huolta itsestäni, treenaan vähintään 3 kertaa viikossa, ulkonäöltäni olen enemmän komea kuin ruma, pukeudun trendi vaatteisiin, käyn töissä (ainakin toistaiseksi vielä), asun omassa asunnossa, omistan auton. Kaikki tössähtää siihen, että ei rohkeus riitä mennä juttelemaan naispuolisten kanssa senkin vuoksi, koska kärsin lievästä paniikkihäiriöstä itselläni se tulee esille niin, että tulee ahdistava olo vieraiden ihmisten kanssa ja se ei helpota yhtään asiaa. Eli elämä on aika helvettiä olla miespuolinen kyseisten ongelmien kanssa. Nettiä pidin vaihtoehtona, mutta se ei osoittautunut hyväksi, koska naiset tuntuvat etsivän täältä netistä jotain brad pittiä, mutta hieman saisi olla pidempi, tummat hiukset olisi kanssa hyvät ja voisi se lompakkokin olla vähän paksumpi.
Toivo on aikalailla jo mennyt sen suhteen, että jotain seuraa voisi vielä löytääkkin. Joskus vielä saatoin hymyillä kun minuun katsottiin tai vastaava nyt ei kiinnosta muuta kuin töllätä vaan ja kauniinnäköisiä naisia katson kiukulla ja se kiukku tulee automaattisesti, koska olen ihan tarpeeksi mielessäni hokenut sitä kuinka helpolla sitä pääsisi näissä asioissa kun olisi edes nainen, vielä siihen päälle jos on kauniskin niin ei varmaan tulisi olemaan seurasta pulaa. Sama juttu jos näkee parin kulkevan yhdessä niin nousee sellainen vitutus, että peilitkin halkeaisi.
Joo ja tiedän, että toi ei paljoa auta asiaa, että katsoo toista kiukkuisesti, mutta 25v yksin on ihan tarpeeksi minulle, olen jo huomannut, että tässä yhteiskunnassa ei ole mitään tekoa miehellä joka ei pysty heti olemaan kunnolla sosiaalinen. Naiset tyrmäävät heti.
Lopetan tämän viestin näihin hyviin sanoihin joita tulee päivittäin kotona hoettua. Vittu että on elämä perseestä!
Toivo on aikalailla jo mennyt sen suhteen, että jotain seuraa voisi vielä löytääkkin. Joskus vielä saatoin hymyillä kun minuun katsottiin tai vastaava nyt ei kiinnosta muuta kuin töllätä vaan ja kauniinnäköisiä naisia katson kiukulla ja se kiukku tulee automaattisesti, koska olen ihan tarpeeksi mielessäni hokenut sitä kuinka helpolla sitä pääsisi näissä asioissa kun olisi edes nainen, vielä siihen päälle jos on kauniskin niin ei varmaan tulisi olemaan seurasta pulaa. Sama juttu jos näkee parin kulkevan yhdessä niin nousee sellainen vitutus, että peilitkin halkeaisi.
Joo ja tiedän, että toi ei paljoa auta asiaa, että katsoo toista kiukkuisesti, mutta 25v yksin on ihan tarpeeksi minulle, olen jo huomannut, että tässä yhteiskunnassa ei ole mitään tekoa miehellä joka ei pysty heti olemaan kunnolla sosiaalinen. Naiset tyrmäävät heti.
Lopetan tämän viestin näihin hyviin sanoihin joita tulee päivittäin kotona hoettua. Vittu että on elämä perseestä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus? Hah. Saman tunteen saa yliannostuksesta suklaata. Lähemmäisenkaipuu? Pyh. Aika ja elämä näyttävät kyllä kuinka läheisiä muut ihmiset ovat.
Jokainen ihminen on itsessään yksinäinen ja sellaisena pysyy hautaan saakka. Ei sitä muiden rakkaus pysty muuttamaan mihinkään. Kunhan pitää huolen itsestään ja pysyy kovana niin ei myöskään tule haavoitetuksi. Joten unohda.
Itsekkin olen ollut yksin koko elämäni. Ei. En ole suohirviö. Ei. En ole myöskään huonossa kunnossa vaan normaalipainoinen ja kokoinen jo pelkästään harrastusten puolesta. Kyllä. Käyn koulussa päivittäin. Ja sosiaalisuus...? Olen erittäin sosiaalinen. Pystyn puhumaan ihmisille hymyn huulille hetkessä ja hurmaamaan vaikka vesikauhuisen karhun, kuten jotkut ovat sanoneet.
Joten siitä ei asia ole kiinni.
Unohda siis tuo että olisit epäsosiaalinen. Se ei vaikuta mihinkään. Jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu... sitä ei voi muuttaa.
Olen itse miettinyt joskus tuota ihan samaa "että elämä on perseestä". Lopulta päädyin sen hyväksymään mutta tein havainnon että perse ei ole maailman pahin mahdollinen paikka - siispä kaikki ei ole menetetty.
En itse kärsi lievästäkään paniikkihäiriöstä joten en voi henk koht kokemuksesta sanoa mutta tuttavilla kyseistä ongelmaa on ja sen perusteella mitä olen itse nähnyt niin ei kannata luovuttaa. Asia on yhtä vaikea olit sitten mies tai nainen. Vaikea on tutustua uusiin ihmisiin mutta jos luottamus on molemminpuolista ja kommunikointi kuitenkin toimii [vaikka juuri nettiä käyttäen ensiksi] niin kaikki on mahdollista!
Riippuen hieman mitä tarkoitat "jotain seuraa" sanoilla. Mutta täältä voisit saada ainakin juttuseuraa - sänkyyn minusta et kaveria saa, anteeksi vain. Mutta laita postia jos haluat rupatella enemmän.
Muista silti: jos sopivasti pyllistää niin aurinko paistaa takamukseenkin!