Kuinka helvetissä oman muijan saa lopettamaan nämä käsittämättömät mustasukkaisuus kohtaukset?
En juo, en hillu baareissa enkä flirttaile muutenkaan muille naisille mutta valitettavasti työni puolesta joudun käymään ulkomailla töissä kerran tai kaksi kuukaudessa.
Yleensä tämän työpäivän jälkeen seuraava viikko selvitellään sekunnilleen missä olin, mitä tein ja kenen kanssa.
Sekunttikin puuttuu päivästäni niin johan on helvetti kotona seuraavat kaksi viikkoa.
Kyllä mä yleisen napisemisen kestän vaimon suunnalta, ei se siitä ole kiinni, mutta jotenkin on vain semmoinen tunne että vaimon puolelta ei sitä luottamusta löydy minuun pisaraakaan.
Itse en naimisissa olo aikana ole yhteenkään toiseen naiseen katsonut saati koskenut sillä silmällä toisin kun taas vaimoni törttöili kyllä toisten miesten kanssa naimisissa olomme alku vaiheilla.
Asian selvitin ja anteeksi vaimolleni annoin mutta ilmeisesti häntä itseään nyt sitten pelottaa että rupean sikailemaan itse samalla tavalla kuin hän itse aikoinaan minua petti.
On vaan niin helvetin vaikeeta nykyään elää kun pitäisi olla kokonaan kotona ja selittää jopa työpäivänsä sekunnilleen ettei taas tuli sitä napinaa ja hampaiden kiristystä kotona.
Joka helvetin asiaa mitä vain ikinä rupeankaan tekemään ruvetaan vaimon puolesta vartioimaan ja kaikki asiat selvitään kuin kuulusteluissa konsanaan.
Asiaa ei auta se että omat kaverini kyllä törttöilevät salaa omien tyttöystäviensä selän takana ja enhän mä sitä salaisuutena vaimoltani ole pitänytkään.
Nyt sitten luullaan että kun minun kaverit niin tottakai minäkin sitten pyörin toisten naisten kanssa minkä kerkiän.
Sinänsä vaan outoa että sen ajan mitä en ole töissä niin vietän kyllä loppu ajan kotona.
Kun ei sitä erotakkaan haluais ihan vaan siitä syystä että saa rauhan omalle sydämmelleen.
Tuo vaimo kun tuppaa oleen joskus 1000 kilon paino mun hermojeni päällä ja helvettiinhän sen siitä haluaa heittää.
Ei siitä ole kiinni että mä en vaimoani rakastaisi mutta kun tää rakkaus ja avioliitto rupeaa vaikuttamaan jo talous asioihinkin jos vaimon mielen mukaan pelataan.. eihän sitä perkele pääse edes töihin kohta jos joutuu oleen kotona vartioitavana.
Auttakaa nyt joku.
En juo, en hillu baareissa enkä flirttaile muutenkaan muille naisille mutta valitettavasti työni puolesta joudun käymään ulkomailla töissä kerran tai kaksi kuukaudessa.
Yleensä tämän työpäivän jälkeen seuraava viikko selvitellään sekunnilleen missä olin, mitä tein ja kenen kanssa.
Sekunttikin puuttuu päivästäni niin johan on helvetti kotona seuraavat kaksi viikkoa.
Kyllä mä yleisen napisemisen kestän vaimon suunnalta, ei se siitä ole kiinni, mutta jotenkin on vain semmoinen tunne että vaimon puolelta ei sitä luottamusta löydy minuun pisaraakaan.
Itse en naimisissa olo aikana ole yhteenkään toiseen naiseen katsonut saati koskenut sillä silmällä toisin kun taas vaimoni törttöili kyllä toisten miesten kanssa naimisissa olomme alku vaiheilla.
Asian selvitin ja anteeksi vaimolleni annoin mutta ilmeisesti häntä itseään nyt sitten pelottaa että rupean sikailemaan itse samalla tavalla kuin hän itse aikoinaan minua petti.
On vaan niin helvetin vaikeeta nykyään elää kun pitäisi olla kokonaan kotona ja selittää jopa työpäivänsä sekunnilleen ettei taas tuli sitä napinaa ja hampaiden kiristystä kotona.
Joka helvetin asiaa mitä vain ikinä rupeankaan tekemään ruvetaan vaimon puolesta vartioimaan ja kaikki asiat selvitään kuin kuulusteluissa konsanaan.
Asiaa ei auta se että omat kaverini kyllä törttöilevät salaa omien tyttöystäviensä selän takana ja enhän mä sitä salaisuutena vaimoltani ole pitänytkään.
Nyt sitten luullaan että kun minun kaverit niin tottakai minäkin sitten pyörin toisten naisten kanssa minkä kerkiän.
Sinänsä vaan outoa että sen ajan mitä en ole töissä niin vietän kyllä loppu ajan kotona.
Kun ei sitä erotakkaan haluais ihan vaan siitä syystä että saa rauhan omalle sydämmelleen.
Tuo vaimo kun tuppaa oleen joskus 1000 kilon paino mun hermojeni päällä ja helvettiinhän sen siitä haluaa heittää.
Ei siitä ole kiinni että mä en vaimoani rakastaisi mutta kun tää rakkaus ja avioliitto rupeaa vaikuttamaan jo talous asioihinkin jos vaimon mielen mukaan pelataan.. eihän sitä perkele pääse edes töihin kohta jos joutuu oleen kotona vartioitavana.
Auttakaa nyt joku.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos käyt vieraissa, on vaimollasi syy mustasukkaisuuteen ja kaikki on niinkuin pitääkin, eikö olekin?
älä nyt ainakaan työpaIKKAA VAIHDA JOS OLET SIIHEN TYYTYVÄINEN ÄLÄKÄ VAIMOAKAAN VAAN KESKUSTELKAA ASIASTA NIIN KAUAN KUIN TARVII...KERRO VAIMOLLESI MILTÄ SINUSTA TUNTUU TUOLLAINEN EPÄILEMINEN JA VAHTIMINEN.JA HAKEKAA APUA JOS OMAT EVÄÄT EIVÄT RIITÄ...PERHENEUVOLAAN VAAN EIHÄN TUOLLAINEN PIDEMMÄNPÄÄLLE VOI JATKUA .VAIMOSI VAAN TÄYTYY SAADA SE TAJUAMAAN
ei siitä suhteesta tullut mitään...ei koko ajan voi elää "kusi sukassa" ja pelätä mitä muka taas on tehnyt. Mä en saanut viedä edes roskia ulos, kun kävin kuulemma siinä välillä panemassa naapurin ukkoa! Siinä tulee syyllinen olo vaikkei mitään olisi tehnytkään. Lopuksi mies itse petti mennen tullen ja palatessa ja epäili minua juuri niistä asioista mitä itse teki koko ajan selän takana. Ala itse vaatimaan samanlaisia selityksiä!
tapahtumia vapaaehtoisesti heti töistä kotiin päästyäsi, ehkä jo puhelimitse työmatkalla. "Ajattelepas mitä minulle tänään töissä tapahtui..." Ei tartte kysellä kun vuodatat kaiken vapaaehtoisesti. Ja sieltä ulkomailta lähetä tekstari kerran tunnissa tai kahdessa. Ne vaimon epäluulot katoavat ihan sillä, että sille tulee tunne että kerrot kaiken.
Niinhän se on, että epäluuloisimpia ovat ihmiset, jotka ovat itse pettäneet. Toinen mustasukkaisuutta aiheuttava tekijä on, jos toinen on kotona, ja toinen töissä.
Heips! Kerro vaimollesi miltä susta tuntuu hänen SAIRAALOINEN MUSTASUKKAISUUS! Hänen kannattaisi hakea apua jostain ennen kuin menettää sinut.Sillä eihän tollasta kukaan kauan jaksa, kohta sulle tulee sellanen vaihe et "Kun kerran epäillään jokatapauksessa, vaik ei mitään tekiskään, ni onko sil sit enää mitää välii vaik pettäis ku toinen ei usko kuitenkaa!" Sit on jo liian myöhästä, peli on siin vaihees menetetty. Itse olen nainen 37v. enkä pystyis anteeks antamaan pettämistä, niinku sä olet tehny. Oikeassa olet, kun eiole puhtaat jauhot omassa pussissa, niin luullaan että toinenkin "Touhuaa jotain seläntakana." EI SUNKA TARTTE LOPUTTOMIIN TOLLASTA KESTÄÄ ,JOS ET TODELLAKAAN TOUHUA MUIDEN KANSSA! "Vapaa RAKKAUS EI KOSKAAN LENNÄ POIS!" Tsemppiä jatkoon, toivottavasti vaimosi tulisi järkiinsä!! = )
Ehkä olette jo puhuneet asiasta siten, että olet kertonut tilanteen ahdistavuudesta ja 1000 kgn painosta.
Meillä ei ole ollut kyse mustasukkaisuudesta, mutta iso asia on läpi käyty ja tuskailtu.
Yritin...ja lopulta yritimme kumpikin ensin pienemmin panoksin kahlata asiaa läpi, mutta ainoa keino oli se, että läjäytimme koko paketin levälleen ja sanoimme kaiken sen, mitä eletty elämä oli päihimme kerännyt...ja sydämiimme myös.
Jos et ole avannut tunnepuoltasi vielä, eli kertonut tilanteessa KOKO totuutta, tee se.
Jos et ole ihan ehdottoman varma, että vaimosi tietää kaiken sen, mitä tilanne sulle aiheuttaa, avaa suusi.
Sitä ei voi tietääkään, mitä toisen päässä liikkuu, ennenkuin tajuaa sanoa ne pikkutilkkeetkin...sinä myös.
Luin, että vaimosi antaa tulla kaikenlaista. Näin tein minäkin. Suuri ongelma oli kuitenkin se, että mulla oli paha olla ja miehelläni tätä kautta myös.Oikea asia ei tullut pikkunalkutuksen ja piikittelyn mukana ulos.
Kun revittiin itsemme auki ja annettiin ajan kulua...arkea elettiin ja lapset tämän ulkopuolella pysyivät...sitä vain huomasi, että tuon kanssa tahdon olla ja rakastaa ja luottaa ja myöntyä ja vastustaa,...elää!!!
Ja sivuuta tämä kirjoitus, jos kortit on jo käytetty, heitin vain "perusajatuksen"
ymmärrettävältä että vaimosi epäilee sinua. Hän todella pelkää että kostat hänelle hänen omat pettämisensä. Tottakai hän pelkää sitäkin että teet perässä kuten kaverisi eli petät vaimoasi salaa. Vaikeaa on päästä peloista pois, mutta uskon että ajan kanssa se onnistuu. Kun et tee mitään sellaista mistä hän sinua epäilee! Muuten luottamus menee pitkäksi ajaksi, kun vaimosi pelko on osoittautunut todeksi. Jatkuva pelkääminen on hänelle taakka, niin kuin varmasti sinullekin se on raskasta. Ero ei kuitenkaan mielestäni ole oikea ratkaisu vaan puhuminen. Kerrot kuinka pahalta sinusta jatkuva kuulustelu ja vahtiminen tuntuu... Kyllä hän jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, ymmärtää sen. Koeta olla kärsivällinen, äläkä heitä hukkaan kaikkea sitä hyvää mitä teillä on! Oletteko miettineet parisuhdeterapiaa? Liittonne taitaa olla jonkinasteisessa kriisissä.
että toista epäilee siitä mitä itse tekee tai on tehnyt!! Eipä koskaan tuokaan sananlasku ole pettänyt. Mulla oli tollanen mies joskus. Töissä muka nain siivouskomerossa ties ketä, jos tuttua moikkasin(miespuolista) takulla oli nussittu sen kanssa. Kaupassakäyntikin oli yhtä tuskaa kun piti kertoa ketä näin, kauan kesti kävellä ja montako minuuttia ostosten teossa meni. Just tollasta TERRORISOINTIA!!! Paska sillä on niin huono itsetunto ja siitä se johtuu. Voi toki ESITTÄÄ muuta niinkuin ex-äijä. Ja jos niin paska itsetunto on niin sinä et voi edes sitä sieltä suosta nostaa vaan se lähtee sitten sun vaimostas! Aikani ite tuli toitotettu en minä rakas muita vilkaisekkaan, mutta kyllä siihenkin saatana soikoon kyllästyy, kun toinen vaan tulee hullumaksi. Loppujen lopuksi sanoin että mitä se sulle kuuluu ketä nain ja se pillu ei siitä kulu. Koskaan en pettänyt, mutta tulipa sanottua. Se monesti veti äijän hiljaseksi. Se oli ihan kamalaa. Laitto naapurin äijän kyttäämään mua kun oli poissa. Entisistä suhteista se piinas mua monta yötä sen 4 vuoden aikana. Siitä minkä nimisiä ja mitä tehty ja auta armias jos en halunnut puhua tai joku meni väärin(siis itse muisti toisin koska kyllä ne vähäset suhteet muistan ja ketä ne oli). Olen onnellinen ilman tuota kiristjää ja paskanjauhajaa. Luulin suurinpiirtein kuolevani ilman sitä ja voi kuinka onnellinen olen kun saan "hengittää" eikä tartte kertoa juurtajaksaen joka yksityiskohtaa ja askelta! Kamala taakka kannettavaksi ja juurikin siksi kun ei voi tietää mistä taas vetää pultit ja mitä sattuu. Onko mustatsilmät vai ei.
Mutta yhtä kaikki. Olen onnellinen nykyisessä liitossani ja takuulla osaan antaa arvon miehelleni joka ei ole ollenkaan samanlainen! Joten helvetinmoinen elämänkoulu heti kärkeen sen lisäksi että vanhempani oli väkivaltaisia ja ehkä juuri siksi en osannut kuvitella että jossain jonkun kanssa voisi joskus olla hyvä olla! Nyt on ja enkä halua riskeerata suhdettani tyhmissä sekoiluilla. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta toivon että jatketaan hamaan tulevaisuuteen yhdessä(ja lapset tietty mukana). Koskaan elämäni ei ole ollut näin helppoa vaikka on tullut lapset talot sun muut. Helppoa kuin heinän teko( n 95% ajasta).
Vaikeaahan se on, mutta sanot suomeksi ETTET TÄSTÄLÄHTIEN HYVÄKSY SITÄ JA SANO ETTÄ HALUAT VAIKKA PARITERAPIAAN YHDESSÄ. Kuka tuota nyt koko elämää jaksaa. Vanhetessa vielä kuulema oireet pahenee monesti. Pane se selkä seinää vasten ja jos parkuu kun kovistelet niin sano ettei itku auta. Monesti ihminen luo itselle jonkun pelon. Se pelkää nyt että jätät sen, no tällä vannomisella sun muulla hakee itselle varmistusta sulta rakkaudesta joka pönkittää itsetuntoa. No nyt olet kyllästynyt tuohon mustasukkaisuuteen ja jos se loitontaa teitä pois päin toisista niin sillon on saanut ihan sitä mitä on tilannut. Vaikka naisesi ajattelee niin(ehkä) että olette kauempana toisia sulla on joku ja se on kokoajan epäilly sinua eikä turhaan!
Jumalauta että nyt toivotan kyllä onnea ja hermoja sulle! Varmaa on että sun on selätettävä se tuossa asiassa jos haluat että lopettaa ton. Kannattaa kovasti tehdä töitä suhteen eteen jos rakastaa, mutta joskus on hellitettävä koska kyllä tommonen vaikutta sinuun myös henkisesti. Tsemppiä!!
Kaksivaiheinen ohje:
1) Lopeta nyt alkuun se selonteko tekemisistäsi. Kenenkään ei tarvitse sekuntiaikataulun mukaan menemisiään selvittää, edes puolisolleen. Kerro vaimollesi että et halua elää elämääsi näin. Näytä vaikka tuo kirjoituksesi siitä miltä vaimosi saa olosi tuntumaan, se oli havainnollisesti kirjoitettu. Kysy häneltä suoraan, haluaako hän että sinä kärsit. Rakastaako hän sinua? Haluaako hän jatkaa suhdetta kanssasi? Kysy häneltä. Jos vastaus on että rakastaa ja haluaa jatkaa, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella luottamaan, niin vaikealta kuin se itse pettäneestä tuntuukin. Kyse on suhteenne tulevaisuudesta. Varaudu siihen, että keskusteluista tulee tiukkaa vääntöä, mutta jos itse pidät suhdettanne tärkeänä, se vaiva on pakko nähdä. Kun hän taas kerran kysyy, miksi työmatkasi kesti niin kauan tai kenen kanssa puhuit niin pitkään työpuhelua, älä lainkaan ala selostaa, vaan totea (ystävällisesti, jos pysyt) että ”huomaatko että teet sitä taas: vahdit minua. Minua loukkaa ettet luota minuun. Pyydän sinua lopettamaan.” Hän hermostuu siitä, mutta yritä sinä säilyttää silti malttisi. Tiedän että se on paljon pyydetty.
2) Osoita hänelle rakkauttasi. Jos välität hänestä, kerro se. Kysele päivittäiset kuulumiset, halaa ja pussaa, valmista ruokaa. Toimi niin kuin rakastava mies toimii. Lievität näin hänen menetyksen pelkoaan. Kun asetat hänelle vaatimuksen lopettaa sairaalloinen kyttääminen, sinun tarvitsee myös näyttää että et tee sitä ilkeyttäsi tai vallanhalusta tai koska sinulla olisi jotain salattavaa, vaan koska todellakin haluat että suhde jatkuu ja näin se ei kovin kauaa voi jatkua. Vaimollasi on paha ongelma ja sinulta vaaditaan nyt paljon, että pystyt pelastamaan suhteenne. Sinun olisi oltava se vastuullinen, aikuinen osapuoli tässä tilanteessa. Sinun tulisi pitää pää kylmänä, koska vaimosi ei siihen pysty.
Tuolla aiemmin typistin oman tilanteeni lyhykäiseksi, mutta sinä urmas kirjoitit asian kokonaan.
Näinhän sen pitäisi parisuhteessa mennä...oli onkelmakohta sitten mikä tahansa.
Tilannetta voi/saa/täytyy muokata asiayhteyteen sopivaksi, mutta runko on juuri tuo, jonka kirjoitit=)
Naisellasi on sairaus nimeltä mustasukkaisuus ja omistamisenhalu. Vaikka olisit sidottu sänkyyn vaimosi keksii kyllä syyn epäillä sinua, vaikka vain uniasi ja ajatuksiasi. Eli vaikka miten ryömisit ja kertoisit sekunttiaikataulusi on jo uusi epäilys syntymässä naisesi mielessä ja kontrollinhalu. Se on loputon ketju ja se tulee saamaan sinut palasiksi ja ahdistut. Eli stop tykkänään - älä hyväksy hänen käytöstään, - älä puolustaudu - älä selittele, jos hän ei luota ei se parane siitä vaikka kuinka selittäisit joka sekunnin vuorokaudestasi. Hänellä on paha ongelma ja hän vierittää sen sinun päällesi.Mieti todella jaksatko elää tällaista elämää...sairastut itse. Ei sitä kukaan jaksa.
mitä pikimmin sen parempi!!
Olinpa kerran samanlaisessa suhteessa.
Akka oli niin mustis että riitaa tuli jos aikausilehdestä katsoit vähänkin pidempään vaikka missien kuvia.
Mutta sitten selkis koko juttu.
Tein hieman salapoliisi työtä laajemminkin ja aivan totta havaintoni oli!
Nimittäin sairaalloisen mustasukkaiset vaimot ovat lopulta itse niitä pääpiruja.
Heillä on huono omatunto jostain vanhasta töppäyksestään tai meneillään olevasta jutusta,ja kun he tietävät itse pettävän muuttuvat he epäileväksi myös miestään kohtaan.
Niin kävi minulle että yllätys yllätys,en ollutkaan suhteessa vahvoilla vaan akka hummasi ja syytti siitä minua vainoamisellaan..
Samoin oli kaikissa tapauksissa joita tutkin.
Mutta tietenkin sun vaimo voi olla poikkeus??
Tunnustan itse olleeni mustasukkainen ja epäilevä vaimo (kohta ex). Tilanne oli tosin kyllä sellainen, että epäilyksiäni sujuvasti ruokittiin vuosien varrella aika-ajoin. Lukuisat yötä poissaolemiset, ei vaivauduttu ilmoittamaan mitään, toisinaan vasta aamulla kömmittiin kotiin.. kaiken lisäksi jatkuva valehtelu ja tästä kiinnijääminen ennemmin tai myöhemmin ei hirveästi luottamusta lisänneet. Jokaisesta tilanteesta oli vaikea koota itseään ja uskaltaa luottaa, vei todella aikaa.. eikä luottamus koskaan ennalleen täysin palannut. Taasen tapahtui sellaista josta mies katsoi parhaimmakseen selvitä valehtelemalla päinnaamaa ja tämä kun muutaman viikon jälkeen tuli tietooni, niin kyllä siinä pitkälti romahti täysin.
Tunnistin itsestäni taas ne vähemmän mukavat piirteet.. ajatuksilleni en voinut mitään. Epäilin IHAN kaikkia, mitä toinen tekee, missä on jne. Silloin avasin suuni, etten enää jaksaisi elää näin, en pysyisi itse terveenä, enkä koe olevani pohjimmiltani ihminen joka noin käyttäytyy.
Minulla taasen eriävää sun kertomukseen on se, ettet ole antanut aihetta vaimosi mustasukkaisuudelle. Itse olen aihetta saanut saavista kaadettuna, loukattu, nöyryytetty ja silti olisi pitänyt omat epäilykset haudata.. jotta olisi saanut taas hetken päästä lisää sitä samaa mitä jo monta vuotta yrittänyt sulattaa ja kestää.
kyse on itse petturuuteen taipuvaisen henkilön huonon omantunnon aiheuttamasta syyllistämisestä ja sen tarpeeksi pitkään jatkuessa siitä tulee vainoharhaisuutta.
Ammattikielellä tuota oudon tuntuista oman syyllisyyden siirtämistä toiseen kutsutaan projektioksi. Ammattilaisille (psykologeille ja psykiatreille yms. terapeuteille) tuollainen ongelma on haukotuttavan tavanomainen. Yleensä se on mies, jolla on fantasioita tai peliä vieraista naisista, ja sitten haukutaan omaa viatonta vaimoa hutsuksi. Niin se ihmismieli vaan valitettavasti toimii: itsessä ei pysty katselemaan ikäviä piirteitä, niin siirtää ne sitten toiseen - tavallisimmin lähimpään...
ikävän ja pelottavan järkeenkäyvältä.... Tahtoo tietää lisää asiasta!
Kyllähän tuosta aiheesta löytyy helposti tietoa. Mut tietysti täytyy muistaa, että mustasukkaisuus on myös ihan normaali ihmisen tunne ja taipumus. Tervettä se on kai lähinnä silloin, kun on mustasukkainen toisten rakkaimmaltaan saamasta ajasta ja mielenkiinnosta (koska haluaisi itse olla mahdollisimman paljon ihastuksensa huomion ja mielenkiinnon kohteena). Sellainenkaan mustasukkaisuus ei tietenkään saisi saada kovin rajujua ilmenemismuotoja, ollakseen ns. terveellä pohjalla.
Ja eihän perusteettomankaan mustasukkaisuuden tarvitse olla sitä projektiotyyppistä, vaan voi olla ihan simppelisti "riivatun" pelkoa yksinjäämisestä tai riittämättömyyden tunnetta tai jonkinlaista kyvyttömyyden kokemusta. Silloinhan mustasukkaisuuden kokija on tavallaan uhri itse ja tarvitsee tukea ja ymmärrystä.
Mutta kun puhutaan rajusta (ja usein väkivaltaisesta tai uhkailevasta) mustasukkaisuudesta, siinä on usein taustalla persoonallisuuden häiriintyneisyyttä. Narsismia tai muuta kierotunutta omaa kuvaa. Sellaiset ihmiset ovat usein myös tosi julkeita, eli häpeilemättömiä syytöksissään ja teoissaan, sekä kynyttömiä antamaan anteeksi taikka katumaan. Manipulointi voi olla mitä monimuotoisinta. Sellaisesta ihnmisestä on viisainta pyrkiä mahdollisimman nopeasti eroon - jos vielä kykenee. he tuhoavat helposti toisen ihmisen itsetunnon ja koko persoonallisuuden. Eivätkä luonnehäiriöt juuri koskaan parane taikka muuta tapojaan. Se vain pahenee keski-ikää ja vanhemista kohden mentäessä.
Ole kiinnostunut vaimosi tekemisistä , kysele niistä myös kotoa poissaollessasi. Lähettele hänelle kauniita viestejä matkoilla ollessasi ja soittele hänelle. Tee selväksi, että haluat vain häntä. En tarkoita, että pitää tunnin välein olla yhteyksissä, mutta kunhan edes kerran päivässä lähetät viestin kuinka ikävöit ja haluaisit olla kotona ym.
Kerro tunteistasi edes pienin elein.
Suhteemme alussa pari vuotta mieheni muisti minua aina matkoillaan, parikin kertaa päivässä. Aamuin herättyään ennen työpäivää, iltaisin ennen nukkumaan menoa ja joskus ihan päivälläkin. Ei tosin aina, mutta hän ilmoitti etukäteen että on tiukka päivä tms. Kaikki oli hyvin. Ja niin muistin minkäin häntä, että ei se asia yksin hänen harteillaan ollut.
Mentiin naimisiin. Vaikka oltiin asuttu yhdessä melkein koko yhteiselämän ajan, niin avioliitto muutti jotain. Ei sen pitäisi. Mieheni ei enää pitänytkään yhteyttä kuten ennen. Se olin aina minä, kun aamuisin toivotin hyvät huomenet, ja jos jotain kerrottavaa oli niin kerroin. Yleensä tekstiviestillä, aamuhan on aika kiireistä aikaa. Mies alkoi vastata vasta myöhemmin päivällä jollain lyhyellä viestillä. Hän kyllä soitti pikaisesti alkuillasta koska oli menossa jonnekin päivälliselle tms. Sitten aloin minä jättää viestit laittamatta. En tarkoituksellisesti, vaan siksi että tunsin itseni idiootiksi.
Lopulta mies saattoi laittaa vain yhden pienen viestin joskus keskellä päivää, mutta soitti harvoin vaikka matka olisi ollut pitkäkin. Viikon matkalla ehkä yksi puhelu häneltä ja pari puhelua minulta. Olisin kaivannut hänen juttuseuraansa. Joskus tapahtui paljon asioita jotka olisin halunnu jakaa hänen kanssaan. Pian ymmärsin ettei se enää ole mahdollista. Puhuimme vasta kun hän tuli matkalta kotiin.
Otin tämän asian kerran puheeksi, ja sen miten tunsin itseni hieman yksinäiseksi. Hän lohdutteli että työ vie niin paljon aikaa ja hän ei aina ehdi tai jaksa soittaa. Hän kehotti minua hankkimana uusia harrastuksia niin en kokisi itseäni niin yksinäiseksi. Eihän se sitä ollut! Olihan minulla ystäviä ja harrastuksia, mutta oma rakas on ihan eri asia. Sitä hän ei ymmärtänyt. Mieleeni tuli että ehkäpä hän ei sitten rakastakaan minua, on kyllästynyt tai muuta. Mielessä kävi myös että olisiko hän rakastunut toiseen, mutta hautasin ajatuksen nopeasti. Se ei ollut mahdollista.
Niin sitten sopeuduin "yksinäisyyteen". Vähitellen aloin puhua syvimmistä mietteistäni erään miespuolisen työkaverini kanssa. Ei hän miestäni korvannut, mutta kuunteli ja kertoi omia asioitaan. Suhde se ei ollut. Mutta koska syvällisistä asioista puhuminen lähentää ihmisiä, niin lähennyimme mekin. Mies saattoi lähettää viestejä minulle kotiinkin. En pitänyt sitä mitenkään "pettämisenä". Sitä paitsi tuo mies oli tavannut naisen, jonka kanssa yritti seurustella mutta oli paljon ongelmia ja olin hänen kuuntelijansa vastavuoroisesti.
Sitten mieheni sai päähänsä että minulla on suhde. Hän luki tekstiviestejäni, ihan luvallani silä niissä ei ollut mitään pahaa, mutta mies käänsikin asiat juuri niin perseelleen kuin voi. Asialle ei enää mitään voinut. Hän oli tehnyt ratkaisunsa: minulla oli toinen mies. Soitin työkaverilleni ja kehotin puhumaan mieheni kanssa mutta mieheni ei suostunut. Oli pakko laittaa välit jäähylle työkaverin kanssa. Yritin saada välit mieheni kanssa kuntoon. Aikansa hän mökötti, mutta pitkien keskustelujen seurauksena vähitellen elämä palautui mallilleen. Silti en kuullut hänestä yhtään sen enempää niiltä matkoilta ja olin taas yksin.
Mies alkoi viettää aikaa puhelimessa puhuen tai tekstaten, huomattavasti enemmän kuin normaalisti, ja vieläpä niin etten kuullut. "Työasioita". Lopulta en enää uskonut ja ihan pokkana tarkistin hänelle saapuneen viestin kun mies oli suihkussa. Se kertoi kaiken: ssuhde toiseen naiseen. Mies myönsi, mutta väitti sen johtuvan minun "suhteestani". Jota siis ei ollut. Mies oli järkkymätön, eikä mihinkään yhteisymmärrykseen enää päästy. Ajattelin taas että aika parantaa haavat. Mutta niin ei käynyt.
Miehen suhde loppui, ja tuskin uutta tulikaan, mutta meidän välimme jäivät ikäviksi. Mies pahoitti mieleni lähes joka päivä. Ei yhtään ystävällisyyttä, vain tylyjä tokaisuja. Yritin puhua, tai että molemmat puhuisimme. Ei auttanut. Lähes vuoden siedin pahaa oloani ja sitten oli pakko tehdä ratkaisu: muutin pois ja hain eroa.
Paha mieli jäi, sillä en tiedä miten asiat oikeasti olivat. Oliko miehellä alun perinkin joku toinen mielessä, vai eikö hän vain enää rakastanut minua? Halusiko hän että minä löytäisin jonkun toisen, että voisi sitten syyttää minua erostamme? Näin sen koen nyt jälkeen päin. Mies ei halunnut koskaan puhua asiasta.
Haluan uskoa onnelliseen avioliittoon. Jokaisen pitää tuntea olevansa rakastettu ja luottaa toiseen, sekä tuntea olevansa luottamuksen arvoinen. Ihmiset ovat erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän huomiota kuin toiset, ja ihmiset myös arvostavat saamaansa huomiota eri tavoin. On tärkeää tiedostaa oman puolisonsa huomion tarve ja tehdä hänet tyytyväiseksi. Puolin ja toisin. Pakkomielle siitä ei saa tulla.
Jos vaimoasi auttaisi se, että huomioisit häntä matkoillasi hieman enemmän (vaikka en kyllä tiedä kuinka paljon huomioit jo nyt?) niin ehkäpä hänen mielensä rauhoittuisi. Ei ole kallista lähettää pari tekstaria päivässä, ja soittaa edes kerran. Voin sanoa että on ihana herätä aamulla kun äänettömään puhelimeen on tullut viesti rakkaalta, vaikka se onnkin edelliseltä illalta, tai yöltä (klo 01.32): "Hyvää yötä kulta ja hyvää huomenta". Pieni asia, mutta iso ilo. Toinen mikä ilahduttaa on puhelu. Vaikka lyhyt. Aivan kuten kotona ollessa puolisot kommuniokoivat edes vähän aamulla yrittäessään ehtiä töihin. "Huomenta kulta, nukuin pommiin ja oon myöhässä. Soitan myöhemmin": Pieni asia, mutta iso ilo.
Mutta vaimosi menneet syrjähypyt teidän on syytä käsitellä pois päiväjärjestyksestä, vaikkapa ammattiauttajalla.
Jaksa rakastaa ja ymmärtää!
joka itse pettää yms. pitää suurta meteliä sen toisen osapuolen tekemisistä.eli onko vaimollasi puhtaat jauhot pussissa?hän tietää mihin itse kykenee ja tottakai ajattelee että sinäkin teet niin.jutelkaa ihmeessä.eihän toi ole kivaa.aikaisemmassa suhteessa olin pettäjä enkä luottanut pätkääkään mieheeni.
...sitä epäillään, mitä itse touhutaan.
vastaukset vaimollesi
Olet kyllä aikamoisessa pyörässä .
Jospa liittonne alussa vaimosi törttöilyt ovat kaiken takana . Jos hän on syyllistynyt tähän , hän tulee varmaan epäilemään sinua myös .
Sun täytyy vaan rohkeasti nostaa kissa pöydälle , otat asian puheeksi .
Ja mene niin kauas asioissa joissa tulee vaimosi törttöilyt esiin .
Helppoa se ei ole , mutta kumpi parempi ?!
Saat elää siinä helvetissä , tentissä loppuelämäsi .
Älä nyt IHMEESSÄ VAIHDA TYÖTÄ VAIMOSI VUOKSI . Kyllä asioiden täytyis muutenki saada järjestykseen . Puhu suoraa kysy miksi , mistä käytös johtuu ... älä ennen anna periksi ja ovatko hänen alussa olevat tempaukset vaikuttaneet ja tehneet hänet mustasukkaiseksi . Itse olen tehnyt työtä jossa olen joutunut olemaan paljon iltija pois ja nyt reissaan vielä tiettyjen asioiden vuoksi .
LUOTTAMUS , SE TÄYTYISI SAADA !
Vaimosi on varmaan se , ed. kirjoitettu koskee .
Olen joutunut asumaan työn vuoksi tai miehen n.7 vuotta ns.erillään .
HEI NYT OTA NISKASTA KIINNI , LOPETA TUO HEL...I MISSÄ OLET !!!
Nyt se sitten on totta.
NO , NÄIN NAISEN NÄKÖKULMASTA EN NYT IHAN TÄYSIN YHDY TUOHON . JOSPA LÖYTYIS TOINEN KEINO . MUSTASUKKAINEN VAIMO , KYSY SUORAA , ÄLÄ ANNA PERIKSI JOS ASIA EI NÄIN OLE . MIKSI HÄN EPÄILEE KOKO AJAN . SANO ETTÄ ODOTAT VASTAUSTA KYSYMYKSEEN . NYT , ASIAT VAIN OLISI SELVITETTÄVÄ . EI TUO OLE MIESTÄKÄÄN KOHTAA OIKEIN , JATKUVAN EPÄILYN KOHTEENA ELÄMINEN . JA VOI OLLA ETTÄ TUO AJAUTUUKIN SIIHEN ETTÄ TOINEN LÄHTEEKIN ELI MIES HAKEMAAN UUTTA SEURAA JOTA EN KYLLÄKÄÄN IHMETTELISI . SILLOIN VOISI EHKÄ SANOA KÄY VIERAISSA .
Minä tunnustaudun mustisvaimoksi. En tosin ole puhelinta tutkinut tms mutta räjähtelen mm. siitä ettei minulle kerrota työmatkoista kuin edellisenä iltana ja ihmettelen miksi meidän piti muuttaa erään tietyn naispuolisen työtoverin lähelle asumaan. Tämä nainen on edellisessä erossa ollut kuulemma "tuki ja olkapää" mutta myös kiipijä joka vaati kuuntelemisestaan sitten tiettyjä tietoja työasioista jotka ei hänelle kuuluneet. tämä muutamat vuodet on ollut sellaista piiripienipyörii, katson mihin tahansa niin aina törmään tähän samaan akkaan.
En ole pettänyt miestäni. Minun mustasukkaisuus juontaa juurensa jo lapsuudesta. Isäni petti äitiä ja leuhki niillä suhteilla, valokuviakin esitteli. Pari pitempää suhdetta on ollut ja niissä kummassakin mies meni vieraisiin. Ensimmäisessä en osannut edes epäillä moista ja eka kerta tuli kuin pommi silmille ja toka kerran jälkeen sitten läksin. Toisessa suhteessa tunnistinkin sitten jo merkit. Vielä läksin tähän kolmanteen yritykseen, mutta en osaa vielä luottaa mieheeni. Luulenkin että kaikki miehet pettää kun on tilaisuus ja siksi vahdin. Koen olevani hyvin huono ihminen, minulla on huono itsetunto se on totta. Miksikä se tuo mies ei minua vaihtaisi parempaan. Onhan se sitäpaitsi tehnyt niin ennenkin, edellinen avioliitto kariutui hänen omaan pettämiseen ja siitä minä kuulinkin vasta kun kirkko oli jo varattu, selvisi muuten samassa rytäkässä kun mies laittoi vahingossa minulle tekstiviestin "kulta" vaan se olikin toiselle naiselle tarkoitettu. Hölmö ehkä olin kun sitten vihille menin. Kyllä tästä kärsii itsekin että koko ajan epäilee. Haluaisin olla kova ja kylmä etten välittäisi mitään missä mies kulkee ja ettei se minulle ilmoittele menoistaan.
En lukenut apuasi kokonaan. Olen jotenki niin kyllästynyt itseeni taas. Mutta mustasukkaisuudesta oli kyse. On se villi että vaimosi ei tiedä mikä saa miehen lähtemään pettäjän tielle...se että on koko ajan mustis tai epäilee tyhjää...sitten sitä lähtee ja tekee sen. Mulla meni 12 vuotta.
Olen niin väsynyt tuon puolisoni juomiseen. Kesälomat menee nykyään niin, ettei pidempiä matkoja voida suunnitella, koska kaljaa on saatava joka ilta.
Juhlissa käymisemme ovat aina sellaisia, että muilla kun tuntuu tuota riemua vielä riittävän niin meillä jo notkutaan ja höpistään aivan käsitämättömiä. Katsele siinä sitten selvänä tuollaista. Ja, kun sanon asiasta alkaa hammasten kiristys ja joskus jopa päällekäyminen astuu kuvaan. Ei ole hauskaa juhlamieltä kutsuttuihin juhliin lähdettäessä eikä niistä palatessa. Hänenellä itsellään ei ole ongelmaa vaikka ottaa muutoinkin n.kolmenapäivänä viikossa alkoholia melkoisesti. Selvinpäin on puhumaton ja jotain häneeseen liittyvää mainitsee niin seuraavalla kerralla, kun korkki aukeaa tulee sanomiset esille agressivisuuden kera.Ei todella halua tajuta ongelmaa, jonka tekee koko perheen lastiksi. Voi tarttua imuriin ja siivota, mutta ei ole tehnyt sopimusta asiasta minun kanssani, että jos imuroi saa vetää lärvät. Ja kun sanon juomisesta saan vastauksen, ;et sulle ei mikään
riitä tein ruokaa ja imuroin, olet tosi vittumainen ja hullu ämmä, josta tulisi päästä eroo; Olen yrittänyt selitää ettei kotitiyö ole mikään juomiseen oikeuttavaa toimintaa.
Jaksa tässä sitten, kun asiasta ei voi puhua, isäntälähtee kälppimään eikä kuuntele.