Minut irtisanottiin -92 vakituisesta työpaikasta tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja koko firma meni parin vuoden päästä konkurssiin. Ei tuo minun maailmaani romahdattanut. Sen jälkeen ei vakituista työpaikkaa ole ollut ja hyvä niin. Nyt kun katson 12 työvuotta taaksepäin, niin hyvä, että sain potkut. Muuten olisin varmaan ollut nämä kaikki kaksitoista vuotta samassa työssä (siis, jos firma ei olisi kaatunut). Sen sijaan olen nähnyt, oppinut ja kokenut paljon sellaisia asioita useissa työpaikoissa, joita en vakituisessa työsuhteessa olisi päässyt kokemaa. Olen oppinut uusia töitä ja pari uutta ammattia.
Kaikki on kiinni asenteesta. Jos jää vinkumaan menneen perään, niin vinkua saa. Työpaikka on vain työpaikka. Ei sen enempää. Jos yksi työ loppuu, niin on etsittävä toinen.
Nyt aion lähivuosina lähteä ulkomaille joksikin aikaa töihin. Ihan vaan kiinnostuksesta katsomaan, millaista se työnteko on rajojen toisella puolella.
Niin... no ei ole omistusasuntoa, kesämökkiä ym. mammonaa, mutta mitä tuosta. Elämä on nyt paljon rikkaampaa muutoin ja jokainen uusi työ on uusi rikkaus. :)
Kaikki on kiinni asenteesta. Jos jää vinkumaan menneen perään, niin vinkua saa. Työpaikka on vain työpaikka. Ei sen enempää. Jos yksi työ loppuu, niin on etsittävä toinen.
Nyt aion lähivuosina lähteä ulkomaille joksikin aikaa töihin. Ihan vaan kiinnostuksesta katsomaan, millaista se työnteko on rajojen toisella puolella.
Niin... no ei ole omistusasuntoa, kesämökkiä ym. mammonaa, mutta mitä tuosta. Elämä on nyt paljon rikkaampaa muutoin ja jokainen uusi työ on uusi rikkaus. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan noita leluja ja kesämökkikin puruvedellä(ei tosin oma, mutta läheltä liippaa). Ei ole velkaa, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, terveys kohdallaan, vapaus tehdä asioita, jotka jäisivät ajan puutteen vuoksi tekemättä...työ on saanut monet jopa heittämään henkensä, on painettu niska limassa vuosikaudet ja kerätty voitonmerkkejä ja statuksia(sitten se pumppu pettää tai niskakiikku odottaa paineensietokyvyn romahtaessa)...mutta vasta nyt suomalaiset ovat alkaneet herätä todellisuuteen...elämä ei todellakaan ole työtä varten annettu, vaan siihen liittyy paljon muutakin...työn pitää olla mielekästä ja antoisaa, ei väkisin hampaat irvessä puurtamista ja v-käyrän mittaamista...nämä ilmiöt synnyttävät ryyppäämistä ja turhautumista elämän punaiseen lankaan. Hyvä neuvo on, jos et saa työstä muuta kuin palkan...vaihda alaa tai pidä välivuosi kortistossa ;)
Aivan samat kokemukset ja tuntemukset!
Aloitin vain myöhemmin, -96.
Sen jälkeen kaksi pätkää, 7kk ja 2kk, eri paikkakunnilla.
-98 vakituinen työpaikka, myös vieraalla paikkakunnalla. Mitta tuli vuodessa täyteen yhden uskonnollisen ryhmän ydustajien vuoksi.
Aiempien pätkien aikana olin päässyt niiden "makuun" jotenjatkoin samalla linjalla.
-98 - 02 kuusi eri pituista työpätkää eri paikkakunnilla, eri tyyppisessä teollisuudessa,ja tehtävienkin hieman vaihdellessa. Työttömyysjaksot välissä.
2002 totaalinen stoppi ja työttömyyeläkkeen odotus.
Eläkkeellä menossa kolmas vuosi.
Nautin todella noista eri pituisista työrupeamista.
Aina oli tiedossa ko. keikan takapää. Ei ehtinyt ikävystymään ja inhottavat tehtävätkin menivät mukavasti kun tiesi niiden loppuvan.
Ainoa harmittava asia on etten saanut lopareita aikaisemmin!
Olin hölmö kun en itse älynnyt lähteä!