Moi!
Mä en tiiä mitä mä teen, pakko kirjoittaa tänne.
Mun poikaystävä on ilmoittanut että meinaa muuttaa omaan kämppään ja muuttui yhtäkkiä ilman syytä. Asioista ei voi keskustella ja mä en ymmärrä tätä. Ollaan oltu 11 v yhdessä ja asuttu 8 v yhdessä ja yhtäkkiä kaikki muuttuu ilman syytä. Mä en tiiä miten mä toivun tästä ja toivunko koskaan. Miten mä jaksan eteenpäin? Miten mä jaksan asua yksin?
Tää elämä ei oo yhtään kivaa, annan kohta periksi.
Mä haluaisin tietää miks kaikki muuttu, miks ihminen jota rakastaa muuttuu inhottavaksi.....
Mä en jaksa enää
Mä en tiiä mitä mä teen, pakko kirjoittaa tänne.
Mun poikaystävä on ilmoittanut että meinaa muuttaa omaan kämppään ja muuttui yhtäkkiä ilman syytä. Asioista ei voi keskustella ja mä en ymmärrä tätä. Ollaan oltu 11 v yhdessä ja asuttu 8 v yhdessä ja yhtäkkiä kaikki muuttuu ilman syytä. Mä en tiiä miten mä toivun tästä ja toivunko koskaan. Miten mä jaksan eteenpäin? Miten mä jaksan asua yksin?
Tää elämä ei oo yhtään kivaa, annan kohta periksi.
Mä haluaisin tietää miks kaikki muuttu, miks ihminen jota rakastaa muuttuu inhottavaksi.....
Mä en jaksa enää
Vastaukset 5
Vanhimmat
no jos olette olleet noin pitkään yhdessä, niin minun mielestä sinulla on kyllä oikeus tietää syy tuollaiseen käytökseen. Sano poikaystvällesi, että olisi reilu sinua kohtaan ja kertoisi miksi hän tekee niin kuin tekee. Vaadi syy! sinulla on oikus siihen!
Olen yrittänyt mutta ei onnistu, mies sanoo vaan et haluaa omaa rauhaa ja hänen mielestä tää on ihan normaalia et käyttäytyy noin.
Hermostuu ja huutaa jos yrittää puhua. Mä oon ihan sekasin ja loppu, en tiiä mitä pitäis tehä. Hänellä ei kuulema ole toinen
Ikävä tilanne. Ehkä hän kertoo syyn sitten kun itsekin tietää mikä se oli. Jotkut ei osaa selittää sitä koskaan, niille vaan tulee fiilis, että on päästävä omilleen.
Tunnen pariskunnan jolle kävi niin, tosin lähtijä oli nainen, eikä hänkään osannut muuta selittää kuin tarpeen päästä irti totutusta ja saada haukata hiukan happea omillaan. Lähtöön ei liittynyt juurikaan dramatiikkaa eikä toista miestä tms. tunnesotkua.
Hän muutti yksiöön ja mies jäi asumaan taloa teini-ikäisten lasten kanssa. Vaimo eli yksin muutaman vuoden, teki omia juttujaan, vaihtoi duunia, tapas lapsiaan, irrottautuipahan hetkeksi vaimon ja äidin roolista ja palasi sitten pitkien keskustelujen jälkeen takas miehensä ja lastensa luo. Ovat eläneet siitä eteenpäin ihan tasapainoista perhe-elämää.
Että niinkin voi käydä.
Ei tuollaista yksipuolista päätöstä voi tai tarvikaan ymmärtää, varsinkaan kun se tulee yllätyksenä. Hätä on taatusti kauhea kun haluaisi korjata tilanteen entiselleen, mutta toinen ei enää halua sitä "entistä" elämää. Toinen haluaa muutosta. Radikaalia muutosta.
Mutta kyllä säkin siitä selviät, niin kuin on selvinnyt moni muukin. Pitää vaan ottaa päivä kerrallaan. Elämä muuttuu täysin eikä se tietenkään käy hetkessä. Jokainen tilanne, vuodenaika, kellonaika jne. pitää elää uudella tavalla, ilman sen toisen seuraa. Kyllä siihen aikaa menee, ennen kuin se tuntuu sujuvan edes tyydyttävästi. Mutta se on mahdollista, tottakai on, ihan samoin kuin elämän jatkuminen läheisen ihmisen kuolemankin jälkeen.
Puhu ystäville, vanhemmilles, kelle vaan, johon luotat, pura suruasi ja tukeudu muihin. Et sä ole yksin vaikka juuri nyt siltä tuntuiskin. Sä et myöskään voi pakottaa toista jäämään, jos hän kerran on päättänyt lähteä omilleen.
Anna mennä, siten säästät itseäsi ja häntä.
Ajattele vaikka, että itsesi kanssa kaksin saat sinäkin mahdollisuuden tutustua itseesi, löytää itsesi uudelleen, ilman toisen vaikutusta.
Onhan tossa hitosti yhdessäolo vuosia. Ehkäpä mies haluaa olla välillä taas vapaa. Olla sinkkuna, tapailla naisia, asua ihan yksikseen. voi olla että se on jo löytänytkin uuden naisen. Mutta kyllä säkin tosta selviät. Ei se niin kamlaa ole. Tekee sullekin välillä ihan hyvää sinkkuilla.
yöh mikä imelä läjä...