Moi!
Mä en tiiä mitä mä teen, pakko kirjoittaa tänne.
Mun poikaystävä on ilmoittanut että meinaa muuttaa omaan kämppään ja muuttui yhtäkkiä ilman syytä. Asioista ei voi keskustella ja mä en ymmärrä tätä. Ollaan oltu 11 v yhdessä ja asuttu 8 v yhdessä ja yhtäkkiä kaikki muuttuu ilman syytä. Mä en tiiä miten mä toivun tästä ja toivunko koskaan. Miten mä jaksan eteenpäin? Miten mä jaksan asua yksin?
Tää elämä ei oo yhtään kivaa, annan kohta periksi.
Mä haluaisin tietää miks kaikki muuttu, miks ihminen jota rakastaa muuttuu inhottavaksi.....
Mä en jaksa enää
Mä en tiiä mitä mä teen, pakko kirjoittaa tänne.
Mun poikaystävä on ilmoittanut että meinaa muuttaa omaan kämppään ja muuttui yhtäkkiä ilman syytä. Asioista ei voi keskustella ja mä en ymmärrä tätä. Ollaan oltu 11 v yhdessä ja asuttu 8 v yhdessä ja yhtäkkiä kaikki muuttuu ilman syytä. Mä en tiiä miten mä toivun tästä ja toivunko koskaan. Miten mä jaksan eteenpäin? Miten mä jaksan asua yksin?
Tää elämä ei oo yhtään kivaa, annan kohta periksi.
Mä haluaisin tietää miks kaikki muuttu, miks ihminen jota rakastaa muuttuu inhottavaksi.....
Mä en jaksa enää
Vastaukset 11
Vanhimmat
vielä iloksi muuttuu.
No en tiiä muuttuuko.....
Jos sais syyn tai jos voi puhua asiasta niin ois paljon parempi olo.
Muuttui yht äkkiä eikä kerro syytä miksi muuttaa omaan kämppään?
Oletko yrittänyt puhua poikaystävällesi? Kysyä syytä moiseen? Oletko varma, ettei miehellä ole uutta naisystävää?
Niin surullista kuin tuo kaikki onkin, koita jaksaa.
Olen todellakin kysynyt ja yrittänyt puhua, mutta saan kuulla että olen taas "kimpussa" ja ei oo mitään aihetta puhua ....???!!!!
Miten ihminen voi muuttua näin, sitä mä yritän tässä miettiä.
Hän vannoo että kyseessä ei ole toinen nainen ja että hän ei valehtele..... en sit tiiä
että kun alkaa oleen jonkun kans, niin siitähän sovitaan yhdessä. Mutta kun toinen haluaa erota, toiselta ei kysytä mitään. Pahinta on se, ettei edes koeta tarpeelliseksi selittää, miksi haluaa erilleen. Pitkän yhdessäolon jälkeen olisi kyllä edes selityksen velkaa. On täysin epäinhimillistä jättää toinen epätietoiseksi syistä. Sehän siinä vaan pyörii mielessä, että miksi miksi miksi? Ja kun sitä ei voi keksiä, siihen pitäis saada toiselta vastaus.
Itsellä oli takana 16 vuoden avioliitto,kun tossa joulun jälkeen ilmoitettiin että nyt ei enään suju ja on muuttamassa omaan kämppään. Oltiin kuulemma kasvettu erilleen. Siinnä sitä sitten oltiin kahden teinin kanssa. Eka kuukausi meni et ei juuri tajunnut mitään.Itki ja manasi toisen syvimpään helvettiin. Toisen kuukauden jälkeen alkoi jo saada itsestään kiini ja jotain tolkkua elämään. Nyt tän kolmannen kuun jälkeen alkaa jo elämä voittamaan. Voi jo keskustella exän kanssa ilman suurenpia vaikeuksia. Ja sitä alkaa tehdä mieli jo tavata uusia ihmisiä. Usko pois elämä voittaa. ai niin tämän kirjoitti mies . eli joskus näinkin päin.
Minulla takana yhdeksän vuotta, enkä vieläkään oikein tajua, mikä meni pieleen. Yhtäkkiä rakkaasta miehestäni olikin tullut kireä, ilkeä ja etäinen, vaikka kaikki asiat piti minusta olla kunnossa. Yritin kysellä kerran jos toisenkin, mutta hän joko vaikeni tai sanoi, että
olen tyhmä:) Silti odotin ja toivoin, että kaikki muuttu vielä takaisin hyväksi, sillä tätä hänen kiukkuiluaan ei kestänyt kuin muutaman kuukauden. En olisi ikinä uskonut, että viikko sitten hän sanoi tyynen rauhallisesti, ettemme jatka enää yhdessä...
En tiedä, olenko kuvitellut, mutta luulin tosiaankin välillämme olevan tavallista kestävämmän siteen, enkä olisi ikinä uskonut, että hän jättää minut. Muutama päivä oli totaalista tuskaa, eikä vieläkään siedettävältä tunnu. Hieman auttaa, kun lukee kohtalotoveriensa saman suuntaisia ajatuksia.
Avoliitossa ja sitten ilmoitetaan että hän muuttaa pois. Pari kuukautta vierähtänyt. Itselle tuntuu kyllä pelastukselta että on työpaikka missä saa ajatukset muualle. Illalla tyhjään kotiin tullessa sitten alkaa murehtiminen. Kaipa se siitä.
Ja kaikki vaan pahenee.
Juteltiin perjantaina ja kaikki meni ihan hyvin kunnes mies sanoi että voinko joustaa niin paljon että hän saa asua täällä mun kämpässä ja minä muuttaisin mutsin luo, mikä ei onnistu. Mutsilla allergisia hoitolapsia ja mulla kissa mitä en voi jättää tänne yksin, mulle tulis paljon pidempi työmatkakin, ja asunto on mun nimellä.
Sanoin kuitenkin miehelle että hän saa olla tämän yön ainakin täällä rauhassa, ja illalla se jo soitti mulle kun joku gullu.
Eilen kun tulin kotiin niin liukuovessa oli nyrkin kokoisia reikiä, ja muitakin paikkoja rikottu. En ymmärrä miten mies voi tämmöstä tehä, ja muuttua näin.
Soitin sille eilen että saanko nukkua yön rauhassa kotona ettei se tuu tänne. Sano olevansa hotellissa ja on ryypännyt aamusta iltaan. Jotain on nyt pahasti pielessä sen mä tiiän, mutta hän ei itse ymmärrä.
Tämän jälkeen olen vielä enemmän rikki enkä tiiä voinko enää luottaa miehiin, jos ihminen voi muuttua yhtäkkiä.........
En pysty nukkumaan, en pysty syömään, yritän käydä töissä, mutta en tiiä jaksanko enää.....
Voi ei. Lisää vaikeuksia et olisi enää kaivannut muutenkin vaikeaan tilanteeseen. Itse olen tällä hetkellä niin käpertynyt jätetyksi jääneen tuskaan, että tuntuu, etten kestäisi enää mitään muita vaikeuksia tämän sydänsurun lisäksi. Minuakin pelottaa ihmisiin (=miehiin) luottaminen, koska en ymmärrä miten ihanasta miehestäni tuli muutamassa kuukaudessa niin kiukkuinen ja ivallinen ihminen. Kestettävä tämä kuitenkin jotenkin on! Kai tuska ja pettymys lähtevät pois vain ajan kanssa suremalla. Se on vain niin kauhean raskas prosessi, mutta sinnitellään! Monet itkut olen jo tänään itkenyt ja monet tulen vielä itkemään...
Viime kesänä oma poikaystäväni ilmoitti 4 ja 1/2 vuoden jälkeen että ei rakasta minua ja haluaa eron. Kysyin onko toista, ja toinen itku silmässä sanoi että ei, ketään toista ei ole eikä tule. Ennen eroilmoitusta hän käyttäytyi todella oudosti, oli hiljainen, etäinen ja suuttui joka asiasta.
Kolme kuukautta myöhemmin kävi ilmi että hän oli tavannut toisen naisen, ja viikko tästä eteenpäin oli päättänyt jättää minut tämän toisen naisen takia.
Uuden naisen kanssa seurustellessaan exäni petti uutta naistaan minun kanssa useampaan otteeseen (en tiennyt että hänellä on uusi) sekä erään toisen naisen kanssa.
Niin, että turha aina uskoa kun väitetään että ei ole kolmatta osapuolta. Ihmiset ovat aika hyviä valehtelemaan.
Oma suruni alkoi heinäkuun puolivälissä 2005 ja koko ajan olo menee pahemmaksi.