Olisi kiva jos saisin jotain apua teiltä kanssa-ihmisiltä. Olen kuukauden päivät ollu töissä, aikasemmin kodinhoitotuella kotona. meillä on kaksi poikaa, alle 3-vuotiaita molemmat. Mies on juuri laittamassa omaa yritystä, ja hällä on hirveitä paineta tällä hetkellä. Meillä lapset ovat ihan vasta alkaneet käydä hoidossa ja lasten kuljetus kuuluu minulle kun minulla on jokinlaiset säännöliset työajat(yrittäjillä kun niitä ei kai ole...). kuinka teillä muilla on alkanu sujumaan arki kodinhoidon jälkeen? meillä on kauheita riitoja koko ajan ja pienimmästäki asiasta saadan jotain sanottavaa aikaiseksi. kumpiki vittuilee minkä kerkiää toiselle eikä loppua näy. kun kerran tuli riitaa siivouksesta mies sanoi, sehän on sinun hommia, vaikka mies ite oli kotona koko päivän lasten kans ja minä töissä. muuten en valittais siivouksesta mutta mulla on raskas fyysinen työ enkä jaksa enää töistä tullessa alkaa siivoamaan.
olen yrittäny selittää miehelle että kun en ole moneen vuoteen ollu töissä, alku on (mulle ainaki) hankalaa ja raskasta, ja että äijä on ollu senkin ajan töissä että luulis sen jo tottuneen siihen.
joskus mies on sanonu että vaihdetaan paikkaa, mene sinä töihin niin hän tulee kotia hoitamaan lapsia. muuten voisinkin tällä hetkellä suostua siihen mutta kuinka käy sen siivouksen, ruuan laiton, pyykkäyksen yms.??
-en jaksais tälläsen hirveän ilmapiirin alla työskennellä..
olen yrittäny selittää miehelle että kun en ole moneen vuoteen ollu töissä, alku on (mulle ainaki) hankalaa ja raskasta, ja että äijä on ollu senkin ajan töissä että luulis sen jo tottuneen siihen.
joskus mies on sanonu että vaihdetaan paikkaa, mene sinä töihin niin hän tulee kotia hoitamaan lapsia. muuten voisinkin tällä hetkellä suostua siihen mutta kuinka käy sen siivouksen, ruuan laiton, pyykkäyksen yms.??
-en jaksais tälläsen hirveän ilmapiirin alla työskennellä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Haistata pitkät ukolles! Niin tein minäkin kun olisi itse pitänyt töiden päälle hoitaa kotia kun jätkä ei ollut vaivautunut nostamaan edes räkäisiä nenäliinoja lattialta, saatikka paskasia työvaatteitaan, vaikka oli ollut kotona jo pitkän tovin kun tulin iltavuorosta. Sain tarpeekseni ja ihan pokkana tein saman mitä hän kun sitten siitä eteenpäin muutamana päivänä tulin kotiin ja painuin sohvalle istumaan kaukosäädin kädessä (heittäen työsukat sun muut lattialle) enkä hievahtanutkaan mihinkään. Sotkua kertyi asuntoon. (Vaikka kuinka "kirpaisi" epäsiisiti koti) mutta niin alkoi ukkokin siivoamaan...kun ei jaksanut enään katsella kertyvää tiskivuorta, pyykkikasaa eikä pölytollukoita huoneiden nurkissa...kehtasi vielä valittaa kuinka poikki on kun joutuu töiden jälkeen siivoamaan. Huusin pää punaisena että niin oon perkele minäkin poikki kun teen jopa pidempää päivää raskaassa työssä ja sen päälle jouduin hoitamaan kodin ja lapset sekä ruuat vielä pöytään kaupassakäynnin jälkeen sekä hänen paskapyykkinsä, nenäliinansa sun muut. Ukolla suu loksahti sillä kertaa auki mutta onpahan siitä asti ollut hyvin vaiti ja hiljaa ´siivoamisesta ja auttaa ainakin jollain tapaa kotitöissä ja lastenhoidossa. Olin monta vuotta "orjana" ja kerran sitten räjähdin, mutta se kyllä kannatti.
Tee se jämerästi selväksi että voimavarasi ovat rajalliset ja vie aikansa ennenkuin tottuu taas työelämään...huuda, mekasta, räyhää niin jo alkaa tapahtumaan. En nyt muuta keksi. Meillä suurimmat riidat syntyi nimenomaan tuosta siivoamisesta...
anna miehesi kokeilla (onko se "helppoa" olla lasten kans kotona),kotityöt ja lastenhoito siihen päälle.joskus miehet tarvitsevat ns."silmien avaajaa",viikon jos jaksavat pyörittää huushollia ni rasti seinään,eli toisin sanoen, anna hänen tehdä kaikki ne työt mitä sinä olet tehnyt tähän saakka ja ota sinä miehesi asenne yms.ja älä laita tikkuakaan ristiin,vaan jos tulee kysymään siivoukseen kaveria,sano et sehän on hänen hommiaan nyt.uskompa et jossakin vaiheessa hän ymmärtää tilanteesi ja haluaa jopa keskustella ko.asiasta kanssasi.