Tämä oli toinen pitkä suhde jossa minut jätettiin. olen siis mies. onko muita kohtalotovereita ? Minusta tuntuu siltä kuin olisin täydellinen epäonnistuja. Tämän naisen kanssa piti tehdä lapsia joita tuntuu että tässä iässä pitäisi jo viimeistään olla. Kova suru, ja epäonnistumisen tunne. Tuntuu pahalta vielä tässä iässä etsiä sitä oikeaa, ja kun lapsia ei ole vieläkään. Harmittaa niin vietävästi. Enkä edes halua ketään muuta kuin entiseni takaisin . Rakastin häntä yli kaiken! Onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia ? Ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla. Että alkaa olla jo ikää, eikä ole mitään saanut tehtyä. Eniten suren entistäni. Mutta myös nämä asiat harmittavat minua. en halua olla lapseton poikamies 40-50- ikävuoteen asti. jos saa silloinkaan. tuntee itsensä täydelliseksi epäonnistujaksi. Eniten surettaa kun rakastin tätä naista yli kaiken. hän juuri halusi lapsia hirveästi, loppuun asti. Ja sitten päätti vaan lähteä. harmittaa ne kaikki suunnitelmat, mitä meillä oli ja joita ei ole enää olemassakaan. Ja se että menetti naisen jota rakasti enemmän kuin omaa elämäänsä.
täytän kuukauden päästä 29
Toni.
132108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuulostaa kovin tutulta.. no minä ehkä renttuilin mutta en koskaan pettänyt.
lyhyesti:lue oma tarinani:4 vuottako hukkaan? se oli oikea?
siinäpä sitä on miettimistä!!
yritä jaksaa muuta en keksi sanottavaa pahaan oloosi.
Sulla sentään on varmaan vielä mahdollisuuksia, jos saat juomista kuriin. uskon että ottaa sinut ainakin ehkä silloin takaisin ! Vaihda kaveripiiriä..
kiitos vaan kauniista sanoista,mut nyt todellisuus ottaa oman paikkansa yläkerrasta.mä ikävä kyllä tiedän että meidän 4v. suhde on ohi.
haavat on liian syviä paikattavaks,ja jankuttanu tuhansia kertoja ettei tästä mitään tuu.ei voi tulla jos ollaan noin eri mieltä.
toivottavasti aika korjaa edes jotain..?
mutta se ei yhtään vähennä mun rakkautta kyseistä Naista kohtaan.Ainut jota rakastanut ja ensisilmäyksellä!!
juomisen kans ei mitään ongelmaa,menos 19 alkoton päivä eikä tiukkaa tee,ei edes spaddu.
idioottijuoppopäihteidenkäyttäjä"kavereita"en ole nähnyt 3 viikkoon.enkä näe,juokoon ja doupatkoon ittensä hengiltä.pari ehtiny jo mennä mullan alle piiloon.
mä en sen luuserijoukon jatkoks lähe.
elämänmuutos ja terveempään suuntaan..
tsemppiä vaan sinne ja tänne.kyllä meidän kohdalle ne ihanat neidot osuu!:(
ei vaan toisteta samoja virheitä vaan tehdään niinkuin pitää.
se tulee olemaan vaikeaa jos on ollut yksi tosiRAKKAUS.. vaikka en tähän lauseeseen juuri nyt usko mut,aika toivottavasti tekee tehtävänsä parempaan suuntaan?
vaikeaa on molemmilla mutta yritetään jotenkin jaksaa vaikka se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
elämä voittaa joskus,toivottavasti..
K:kuittaa
Olet suoraan sanoen ollut liian riippuvainen suhteessasi. Olet nuori vielä, joten aivan varmasti ikäisesi nainen, kun löydät hänet, haluaa lapsia kanssasi. Tämä ed. ei ollut vain oikea, ymmärrä nyt se. Ja oikeastaan relaa ensin, ja käy vaikka kriisijuttelussa erosi jälkeen jossain...
Hei, minäkin täytin juuri 29 ja minut jätettiin viiden vuoden seurustelun jälkeen. Ja minä olen nainen, jonka biologinen kello tikittää. Mihillä sentään on enemmän aikaa kuin naisilla, joten sinulla ei ole mitään hätää. Mutta siis ihan samat ajatuksen pyörivät minun päässäni. Koita jaksaa, muutamien kuuukausien kuluttua ajattelet jo toisin. Minulla kulunut jo kaksi kuukautta ja kipu iskee vielä ajoittain. Hyviä päiviäkin on jo useita.
...
Varmasti olit aidosti rakastunut, mutta varsinkin kun puhut uuden etsimisestä ja lasten teosta tulee mieleen että ehkä hätiköit. Jospa naisesi pelästyi lopulta liian nopeaa tahtia tms. Itselläni oli sama tilanne... Mies täyttämässä 29 ja itse olen 23. Haluan kyllä lapsia ja suunnittelen tulevaisuutta mutta hän halusi edetä aivan liian nopeasti, kun talous ja kaikki käytännön asiat oli vielä retuperällä, emmehän edes saanut sovittua koirienkaan hoidosta. yms jolloin lopulta lähdin. Myöhemmin huomasin etten miestä rakastanutkaan, vaan tunneta siitä että jollain on samat tulevaisuuden suunnitelmat. Olisimme varmasti eronneet lapsen tullen jokatapauksessa. Rakastu siis naiseen ja ota rennosti, myöhemmin lapset ja kellot tulee omalla painollaan jos näin on!
lapsia kovasti. Siis juuri se niitä kovasti halusi, loppuun asti. Ennen kuin halusikin minut sitten jättää
olet jossain vaiheessa alottamassa niin ei kannata hätiköidä, ettei nainen peräänny.
Mä täytän vasta 23, mutta on silti noita samoja tuntemuksia. Oon aina halunnut nuorena perheen, ja nyt kun nelivuotinen suhde kaatui, tuntuu toivottomalta. Pelkään, etten koskaan kykene samanlaiseen läheisyyteen ja rakkauteen. Tiedän myös, että varsinkaan minun ikäiset miehet eivät yleensä halua vielä sitoutua samalla tavoin kuin minä. Exäni oli poikkeus...
Meidän alkaa vuoden sisällä yrittää lasta, kunnes yhtäkkiä ei olekaan mitään. Eron syyt olivat sellaisia, että niistä olisi molempien tahdonvoimalla päässyt yli. Miehellä ei vain ollut tätä tahtoa riittävästi.
Kiva kun tuntuu nyt jo tältä...mitäköhän se tosiaan on kolmekymppisenä tai nelikymppisenä...ei elämä etene suunnitelmien mukaan, mutta silti tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Kai se täytyy vain yrittää päivä kerrallaan...voimia sulle!
että esimerkiksi 18-vuotiaana sairastuu vakavasti, hoidot sellaisia että lapsettomuus todennäköistä, ja elämä oli vasta alkamassa!!!!!
Tulin juuri sairaalasta sukulaistyttöa katsomasta, hoidot aloitettin tänään.
Nauttikaa elämästä ja terveydestä - elämä on tässä ja nyt.
10 ja puoli vuotta avoliittoa takana ja avovaimo päätti lähteä. Itsellä ikää 30 ja tuntuu kyllä että elämältä lähti pohja pois.
olen pahoillani puolestasi.
Olen ajatellut lapsi perhe asiat aina naisten ajatuksiksi. Miehet yleensä perääntyy lasten takia.
Mikähän siinä on et kun luulee et suhde vakaa ja vois ajtella vakavempaa niin toinen perääntyy.
Se on harmi ja sydäntä viiltävää toisen osapuolen kohdalta.. ja eihän sitä lapsia välttämät enää 10 vuoden päästä saadakaan,kun on toi biologinen tikitys käynis.