Miten pääsee eroon tunteesta että on niin rakastunut että antaa toisen hyväksikäyttää ja pompottaa ihan miten vaan, koska ei vaan pysty sanomaan EI? Todella ahdistava tunne.Muita samassa tilanteessa olevia?
hyväksikäyttö
surullinen
191497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
enpä osaa sanoa nyt muuta kuin koita rakastaa itseäsi vielä enemmän
pistä poikki oitis. Mitä pidempään jatkuu, sitä vaikeampaa katkaisu on. Itse olin yksipuolisessa riippuvuussuhteessa yli kymmenen vuotta. Ei jäänyt kuin paha mieli.
Niin olen ajatellut kyllä.Tuntuu että hän on siksi minulle tuollainen, kun toivoo että sillä tavalla osaisin päästää hänestä irti.Mutta sitten hän saa mitä haluaa, enkä minä saa sitä mitä minä haluan, eli hänet.Voi että osaa olla vaikeaa, ja tuskaista, mahdollisesti alkaa vielä kaduttamaankin jos nyt laitan välit poikki..Siihen pystyn, mutta sen päätöksen pitäminen..Miten minusta on siihen?
edellä: Rakasta itseäsi!!!!!!
Herää! Et oikeasti voi väittää rakastavasi ihmistä, joka haluaa päästä sinusta eroon! Se ei ole rakkautta vaan riippuvuutta. Jos oikeasti rakastat häntä, päästät hänet (ja samalla itsesi) vapaaksi!
Olet kuin tahdoton lehmä isäntäsi talutusnuorassa. Joku sanoo, että tupakkalakko onnistuu parhaiten, kun pistää kerralla kertakaikkisesti poikki. Ei jää haikailemaan eikä elämään (hekumoimaan) jälkilämmössä. Olen huomannut, että tämä toimii ihmissuhteissakin. Teet asian itsellesi helpommaksi. Eilen luin palstalla viestin, jossa viitattiin erääseen tutkimukseen, jonka mukaan pitkitetty surutyö saattaa itseasiassa pahentaa surijan tilannetta. Tee ratkaisusi ja keskity tulevaan. Mitä kaikkea ihanaa elämällä on tarjottavana...
Kiitos, että kerrot varoituksen muillekin. Olet selvästi ottanut opiksesi ja päässyt jaloillesi. Tämä ongelma on laaja ja ilmenee myös työpaikoilla työsuhteissa, koulussa tai harrastuspiireissä. On tutkittu, että pompottaja ei parane, jos kyseessä on luonnehäiriö. Hän ei koe olevansa väärässä koskaan, eikä tarvitsevansa apua. Viisas väistyy.
Turpa kiinni ja haarat levälleen... Mies saa tehdä naiselleen ja lapsilleen kuten parhaaksi näkee!!!
Se on kuule elämää se. Siis se, että aina löytyy pompottajia ja pompotettavia. Et ole tyytyväinen nykytilanteeseen? Ok, silloin asioiden pitää parisuhteessanne muuttua, pompottelun pitää loppua ja sinua itseäsi pitää arvostaa sinuna itsenäsi. Jos se ei sovi miehellesi, niin kyllä yksinolokin huonon miehen voittaa.
Joo, olen kokenut saman. Hyväksikäytön ja pompottamisen.
Olen odottanut usean vuoden sitä ihmettä, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta voin vain sanoa, että ei muutu vaan pahenee.Tiedän, että on tosi vaikea sanoa EI. Olen nyt opettelemalla opetellut sanomaan EI, koska mikään muu ei auta asiaan.Rakkauden tunteesta on vaikea päästä eroon. Mutta usein mietin, onko se tervettä rakkautta alistua toisen hyväksikäyttöön ja pompotteluun?!
Kannattaa koettaa puhua avoimesti asioista ja olla rehellinen, selvittää mitä tuntee itse ja miksi toinen käytäytyy sillai.
Jos puhuminen ei auta, niin silloin on viisaampi lähteä eri teille.
Ei tarvitse alistua ja olla kenenkään pomppupallo.
Koeta jaksaa ja selvitellä asiat.
Kiitos teille kannustuksesta, ja neuvoista =)Ehkä jo tänään saan tehtyä päätöksiä.
Liian kiltti monesti alistuu "rakkauden nimissä", sillä hyväksi käyttäjät ovat taitavia manipuloimaan ja saavat kiltin tuntemaan syyllisyyttä ellei toimi kuten pompottaja tahtoo.
Tunteista viis, kun oma mielenterveys voi olla vaarassa. On viisasta ottaa välimatkaa. Todellinen rakkaus ei ajattele vain omaa etuaan.
Olen antanut liikaa periksi, luopunut omista tarpeista, unelmista, ystävistä, jopa työpaikoista toisen mieliksi. Suhteen päätyttyä ex tahtoi vielä seksiä, johon myös suostuin, vaikka hän teki senkin kuin elottomalle esineelle. Pääsin vasta ammattiauttajan neuvojen ja keskustelun kautta irti tuosta maagisesta siteestä, joka ei todellakaan lisännyt onnellisuuttani. Pidä pintasi, reviirisi ja rajasi. Siitä selviää kyllä, mutta se vie aikaa.
Minusta tuntuu että tarvitsen ammattiauttajaa sen jälkeen kun olen laittanut välit poikki, eikä siinä mitään, ihan mielelläni menenkin.Tiedän siis jo mitä teen, mutta se että milloin, on eri asia.Toivottavasti saan tehtyä sen pian, ei tämä todellakaan ole kivaa.
Sitten, kun olet psyykannut itsesi ja hokenut: " Tänään muutan suuntaa ja päätän rakastaa itseäni!"
Apua saa esim. perheneuvolan perheterapeutilta, siis keskusteluapua. Ei tarkoita, että on hullu. Ihmissuhteiden lainalaisuudet ovat ihan tavallisia kirjoistakin opiskeltavia oivallettavia asioita. Omasta henkisestä hyvinvoinnistaan voi neuvotella kuin uudesta kampauksesta. Toisaalta psykologitkin tai erilaiset terapeutit voivat antaa vinkkejä tai kulkea rinnalla, kun itse löydät ja oivallat uutta avartuvaa elämää tuon pompotuksen ulkopuolella. Maailmahan on avara ja elämä kaunis! Kuulostat upealta ihmiseltä, jolla on vielä paljon kokemista elämässä; myös rakkautta ja iloa ilman pyyteitä tai vaatimuksia. Joku voi rakastaa sinua vain siksi, että olet sinä ja juuri tuollainen. Eteenpäin rohkeasti siskoseni!
Sinun kannattaisi lukea kirja "Miehet jotka vihaavat naisia ja naiset jotka rakastavat heitä". Sinun kannattaa katkaista tuollainen itseäsi vahingoittava käyttäytymismalli mahdollisimman pian, jos haluat elää onnellista elämää. Eri asia on, jos et halua elää onnellisena (kaikki eivät nimittäin oikeasti halua!). Itsetuntosi ja omanarvontuntosi ovat ilmeisen olemattomat. Ala kehittää itsetuntoasi ja ala arvostaa itseäsi, niin joku mieskin voi sinua arvostaa. Unohta tuollainen "kaiken se kestää, kaiken se kärsii" -ajattelu, oikean rakkauden vuoksi ei tarvitse kärsiä. Olet kiinni siinä hyväksikäyttävässä miehessä niin kauan kuin USKOTTELET ITSELLESI että rakastat häntä, että hän on ainoa oikea, että et voi elää ilman häntä ym. kauniitjarohkeat-soopaa. Kyse ei ole mistään romanttisesta rakkaudesta, vaan yksinkertaisesti sinun tyhmyydestäsi ja siitä että mies käyttää hyväksi sinua vain siksi että itse sen sallit. Pitäisi alkaa rakkauden tunteiden hiipua, jos avaat silmäsi ja rohkenet katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on: mies nauraa sinulle ja naureskelee sinusta varmaan kavereilleen että "on siinä niin v***n tyhmä muija, sitä voi pompottaa ihan mennen tullen". Muista että kukaan muu ei ole vastuussa sinun hyvinvoinnistasi ja onnellisuudestasi kuin sinä itse! Ota vastuu elämästäsi! Ärsyttää, kun tuollaisia tyhmiä kanoja vielä on olemassa, muutaman vuoden kuluttua olet tietysti itkemässä parisuhde-palstalla, että olet raskaana ja mies pettää ja hakkaa, mutta kun sinä niin rakastat sitä miestä... Sä et pysty sitä miestä muuttamaan nyt etkä tulevaisuudessa!
Tiedän.Moni muukin, jolle olen asiasta puhunut olisi jo sanonut sille miehelle että haista jätkä vittu, ja he eivät ymmärrä minuakaan mitä näen siinä miehessä enää.Kuten jo aikaisemmin sanoin, tiedän jo mitä teen, mutta en tiedä milloin olen tarpeeksi vahva laittamaan välit poikki.Olen todella, liiankin herkkä ja kiltti.Sen takia tämä on niin vaikeaa.Ei tarvitse haukkua.
Tuli vielä mieleen eräs kirja, joka puhutteli traagisuudellaan. Sen nimi on Lasinyrkki ja kirjoittaja on Evelyn Hynynen. Hän on Kajaanilainen kirjailijaja omassa elämässään paljon kokenut erityisopettaja.
Oli esim. Mirja Pyykön ohjelmassa perhe- ja parisuhdeväkivallan tiimoilta. Henkinen väkivalta kuuluu samaan kategoriaan. Siitä voisi saada näkökulmaa tähän Suomea vaivaavaan ongelmaan.
Oli ihan pakko kirjoitta jotain vaikka eipä tässä paljon lisättävää olekaan... elän itse ihan samanlaisessa tilanteessa... mies pompottaa ihan miten tykkää , vaikka asummekin jo eri asunnoissa. Tulee milloin haluaa ja itse menee miten tykkää... tänäänkin olen ollut todella alamaissa...En tiedä miten jatkaisin... välillä menee paremmin ja hänkin puhuu yhteen muuttamisesta, mutta sitten tulee jokin juttu.. milloin mikäkin niin että kaikki kääntyy päälaelleen... Aina pienenkin riidan tullessa hän "hylkää" , mutta palaa kuvioihin -- minun kauttani eli laitan tekstarin tai muuta... ja sama sotku jatkuu. Minulla vain ei ole voimia laittaa kokonaan poikki vaan pidän kiinni miehestä joka sanoo välittävänsä, mutta teoillaan osoittaa jotain iihan muuta... Yhdessä emme juuri missään käy... yleensä istumme kotona ja katsomme telkkaria.. häntä kun ei mikään kiinnosta...
Kuulostaa varmaan aika ankealta, mutta niin kauan kun rakkauteni kestää en pysty poikki pistämään vaikka kärsinkin. Toivon jatkuvasti parempaa huomista ja sitä että hän huomaisi kaiken sen mistä hänen vuokseen luovun ja mitä hänen eteensä teen.
että sitä ei tule tapahtumaan ("Toivon jatkuvasti parempaa huomista ja sitä että hän huomaisi kaiken sen mistä hänen vuokseen luovun ja mitä hänen eteensä teen.") Kuullostaa siltä, että se on teidän miestenne (sinun ja keskustelun aloittajan) luonteessa tuo vika, sitä on vaikea, ellei mahdoton, muuttaa, eikä se tule muuttumaan jos vain istuu ja odottaa.
Olen pahoillani teidän puolesta, mutta toivottavasti voisitte irtautua miehistänne, sillä sen jälkeen kun teillä on elämä kohdallaan, ette ymmärrä miksi heissä roikuitte.