erottiin miesystävän kanssa n. 1,5 kk sitten, seurusteltiin kauan, useita vuosia. Mutta miksei musta tunnu pahalta? Kyllä silloin aluksi oli outo olo, välillä vähän haikea, mutta silti olen vain älyttömän helpottunut ja onnellinen. Onko muilla käynyt näin?
Iskeekö se suru ja totuus jossain vaiheessa päin näköä? Ja miten kauan siihen voi mennä? Kyllä minä häntä rakastin ja rakastan kaverina edelleen. Ja välitän. Mutta en kai enään ainakaan vuoteen rakastanut "sillä tavalla".
Iskeekö se suru ja totuus jossain vaiheessa päin näköä? Ja miten kauan siihen voi mennä? Kyllä minä häntä rakastin ja rakastan kaverina edelleen. Ja välitän. Mutta en kai enään ainakaan vuoteen rakastanut "sillä tavalla".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seurustelin mieheni kanssa miltein 8 pitkää vuotta..kunnes laitoin stopin suhteelle. En vain enää olut onnelinen, itseasiassa pitkään aikaan. Miehen sanat ja kosketukset ei tuntuneet aikoihin miltään, itseasiassa todella vieraalle. Päätös oli toisaalta aika helppo, helpotus sille että sain jatkaa elämääni ilman häntä. Tämä mies oli ihan mukava, mutta minulle hän ei vaan sopinut, sainkin eron takia pahat juorut ja haukut itselleni..mutta tiesin että ero on se helpotus joten pienet haukut kestän kyllä..en sillä tavalla kaikaa entistäni. ehkä joskus yöllä haluaisisin jonkun pitämään kiinni..ja joskus kunnollista keskustelukumppania..mutta ei sen enenpää.. se on entistä elämää..ja sellaisena se pysyköön..
8-vuotta omasta elämästä jakaen toisen kanssa on pitkä aika..ja vie/vei oman aikansa kun oli tottunut että se toinen ei ole enää siinä rinnalla..minulle se oli ehkä liiankin helppoa..? en rakastanut, pidin häntä enemän ystävänä..
joskus ne tunteet vaan sammuu sisällä..hiipuu pois..eikä sille mitään mahda..jos sinulla on nyt hvä ola..miksi mietit että pitäisikö tuntea katumusta kuinka olet päässyt entisestä eroon..?! nyt on kevät..nauti siitä!! ;)
Kai minä odotin jotain ihan muuta erosta. Eli että se olisi itkua ja pahaa oloa ainakin viikkoja, vaikka tunteet olikin hiipuneet. Ja jotenkin vaan tuntuu siltä, että pitäisi olla joku suruaika ja todellakin poden huonoa omaatuntoa siitä ettei ole. Tosiaan, kevät ja aurinko :) Välillä tunnen olevani aidon onnellinen vuosikausiin!
Ja ehkä tässä samalla vähän pelkään sitäkin, että jos se paha olo yhtäkkiä hyökkääkin jostain kulman takaa. Kiitos vastauksestasi! Minulla on nyt hyvä olla, en jää sitä enää murehtimaan vaan annan elämän viedä eteenpäin :)
Erosimme 8 vuoden seurustelun, 4 vuoden avoliiton jälkeen. Erosta on nyt jo vuosia, enkä kertaakaan, hetkeäkään ole ikävöinyt. kun toista ei enää rakasta, niin ero on "helppo". Omalla kohdalla nuo lainausmerkitkin on turhia, ero oli siis HELPPO. Vaikka väitetään, ettei helppoa eroa ole olemassakaan - väite on väärä.