Eli olen naimisissa oleva nainen ja mulla on kakkossuhde naimisissa olevaan mieheen. Oma mieheni on tiennyt tästä kokoajan, mut tän miehen vaimo ei mitään. Rakastan tätä toista miestä sydämmeni pohjasta ja uskon että tää mieskin rakastaa mua, vaikka ei haluakaan jätää perhetään koskaan!
Nyt mulle on tullut tilanne missä omalla miehelläni on mittari niin sanoakseni täynnä....ymmärrän tämän täysin, hän haluaa että teen päätöksen ja jos jatkan mieheni kanssa on hänellä ehtoja. Ehdot on että paljastan tämän kakkos miehen nimen jonka jälkeen hän soitaa tämän vaimolle ja kertoo kaiken mitä on tapahtunut!
Jos jatkan omillani ja tavallaan säästän kakos miehen, saa hän jatkaa elämäänsä puhtain paperin. Minä menettäisin tässä tapauksessa yhden lapsistani,mieheni, asunnon ja työpaikan!
Tätä kakkos suhdetta on jatkunut melkein kolme vuotta ja täytyy sanoa että olen ollu aika rikki jo pitemmän aikaa! Kaikki lähti seksistä,mut nyt tunteita on paljon mukana!
Tiedän että minusta ja tästä kakkos miehestä ei koskaan tule paria vaikka hän väitääkin rakastavani minua!
Oman mieheni kanssa olemme kuin sisko ja veli....siis tulaan kavereina tosi hyvin toimeen ja jutellemme asioista kun asioista, vaikaistakin, mut se jokin puuttuu ja väitän että ihmisenä emme tunne toisiamme täysin.
Eli jatkaakko mieheni kanssa ja yrittää vielä kerran ja aiheuttaa kakkos miehelle kotona kaaossa, vai tehdä hyppy tuntemattomaan?
Haluaisin vastauksia ihmisiltä jotka ovat oleet vastaavanlaisessa tilanteessa!
Nyt mulle on tullut tilanne missä omalla miehelläni on mittari niin sanoakseni täynnä....ymmärrän tämän täysin, hän haluaa että teen päätöksen ja jos jatkan mieheni kanssa on hänellä ehtoja. Ehdot on että paljastan tämän kakkos miehen nimen jonka jälkeen hän soitaa tämän vaimolle ja kertoo kaiken mitä on tapahtunut!
Jos jatkan omillani ja tavallaan säästän kakos miehen, saa hän jatkaa elämäänsä puhtain paperin. Minä menettäisin tässä tapauksessa yhden lapsistani,mieheni, asunnon ja työpaikan!
Tätä kakkos suhdetta on jatkunut melkein kolme vuotta ja täytyy sanoa että olen ollu aika rikki jo pitemmän aikaa! Kaikki lähti seksistä,mut nyt tunteita on paljon mukana!
Tiedän että minusta ja tästä kakkos miehestä ei koskaan tule paria vaikka hän väitääkin rakastavani minua!
Oman mieheni kanssa olemme kuin sisko ja veli....siis tulaan kavereina tosi hyvin toimeen ja jutellemme asioista kun asioista, vaikaistakin, mut se jokin puuttuu ja väitän että ihmisenä emme tunne toisiamme täysin.
Eli jatkaakko mieheni kanssa ja yrittää vielä kerran ja aiheuttaa kakkos miehelle kotona kaaossa, vai tehdä hyppy tuntemattomaan?
Haluaisin vastauksia ihmisiltä jotka ovat oleet vastaavanlaisessa tilanteessa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehesi on pakko halveksia sinua, jos vain uskaltautuisi myöntämään loukkaantumisensa. Mutta on liian riippuvainen myöntäkseen aggressionsa. Dr Phil:ssä samanlainen juttu, heidät pantiin vastaamaan tekemisistään ja ottamaan vastuu siitä mitä tekevät toisille.
On sinulla kovat sotkut.
(1) Ensimmäinen asia, mitä sinun täytyy tehdä, on mielestäni uskaltautua kohtaamaan syyllisyys. Olet kolme vuotta toiminut todella väärin lähelläsi olevaa ihmistä kohtaan. Vain ottamalla syyllisyys vastaan, voit vapautua tulevaan ilman peikkoja.
(2) Sama syyllisyystaakka - ja syystäkin - on 'kakkosmiehessäsi'. Hänenkin olisi rohjettava kantaa syyllisyytensä ihan luodakseen tilaa itsellensä.
(3) Sinun on ehdottomasti parempi erota. Mitä pikemmin, sen parempi.
(4) Jätä kakkosmiehesi myös. Sinun on aika elää jonkin aikaa yksin.
(5) Ja miksi: sinun on löydettävä syyllisyytesi ennen kuin kykenet mitään kunnollista rakentamaan. Syyllisyyden tunnistat siitä, että sinun tekee mieli tehdä itsemurha päästäksesi huonoudestasi pakoon. Älä tee, älä pakene. Vaan kanna vastuusi elämää kohtaan.
(6) Ja noin kahdessa vuodessa syvimmän syyllisyyden ja häpeän kaudesta olet valmis uuteen, terveellä tapaa!
rikki päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen?
Et edes muista, mitä tarkoittaa "normaali elämä".
Se on sanottava, että teitpä mitä tahansa, niin voit varautua parin vuoden kuilusta nousemiseen ja itsesi kokoamiseen. Siihen päälle vielä muu lähiympäristö, joka on tilanteeseen sidoksissa.
Mielestäni sinun tulisi pakata laukku, lähteä elämään yksin ja etsittävä sitä kautta vastaus itsellesi "kuka minä olen, mitä minä haluan ja miksi". Olet pahemman kerran sekaisin tunnetasolla, etkä kykene ajattelemaan tai näkemään oikeastaan mitään järkevästi tai kauaskantoisesti.
Etpä sinä tiedä, rakastatko sitä kakkosta vai et, vaan taidat rakastaa enemmän haavekuvia tämän miehen kanssa elämisestä.
Mies taitaa olla hiukan sinua järkevämmässä tilassa ja tietää, että ei se arki kumppania vaihtamalla muutu yhtään mihinkään ja epäilen, että hänellä on varsin tasapainoinen arki. Kieltämättä ansaitsisitte kyllä toisenne, ette yhtään parempaa.
Kuinka pystyt tekemään tuota? Omatunto, häpeä??
Mielestäni kakkosmiehen vaimon pitää ehdottomasti tietää missä mennään. ja sinun on tehtävä joku ratkaisu mitä todella haluat!kaikista hirveitä on että roikotat tavallaan "löysässä hirressä" miestäsi. Lähde vaikka asumaan erilleen hetkeksi. Rehellisyys ja totuus voittaa aina.
Meillä on vähän sama tilanne täällä kotona, mutta toisinpäin. Miehelläni oli 10 kk seksisuhde työparinsa kanssa. Hän rakastui.Sain tietää asiasta syyskuun alussa ja aloitimme perheneuvontaan, mutta mutta uusin käänne on että mieheni oli aloittanut kaksoiselämsä uudelleen tammikuun alussa.Nainen on naimisissa ja kolme lasta. Meillä on kolme lasta ja yhdessä ollaan oltu 22 vuotta. Eli meidän sopassa pyörii yhteensä 10 henkilöä, joiden elämä on vaakalaudalla. Meillä pohditaan nyt juuri samaan, asumusero vai pystyykö vielä parantamaan sisko/veli -parisuhdetta.
Miehesi on nössö, nyt se vain yrittää elvistellä jollain empatiaverukkeella, anna kenkää.
Toinen mies mukaan vaan jos lähtee, jos ei, ole ilman.
Ainoa säästämisen arvoinen aikuinen on sen toisen vaimo.
Lapset kärsii aina.
Oletko ollut apuna miehesi yrityksessä joka nyt pyörisi ilman sinua?
Haa, vai rupeaa ukko anteleen ehtoja, sano sille MORO.
Itse kun vaan lähdet meneen, niin äijä saa vielä impotentin maineen, jos olette pikkupaikkakunnalla. Hyväksyi kolme vuotta = ei pysty ite.
Kysy haluaako se ottaa riskin?
sinunlaisia tunteettomia narsisteja sikiää maan päälle. Tee palvelus kaikille, äläkä hanki perillisiä, sillä sinunlaisia on jo ihan tarpeeksi.
Minä, minä, minä, minulle, minä haluan, paskat muista, minä, minä...
Pitkä taival on edessä...
Mielestäni ensinnäkin toisen miehen puolison tulisi saada tietää suhteesta, sillä tällä hetkellä hän on ainoa teistä, joka ei voi ratkaista omaan elämäänsä liittyviä asioita totuuden pohjalta.
Aviomiehesi taasen on ollut aivan jeesuksesta seuraava, mutta todennäköisesti piilottaa omat tunteensa, kun niille ei tunnu olevan tilaa tässä SINUN itsekkäässä elämänvaiheessasi. Eli pinnan alla kytee. Hänen olisi ehdottomasti saatava ladata koko paska mielellään sinun niskaasi, jotta ehkä voisit havahtua miettimään myös toisten tunteita-teitä kun nyt todella on aika paljon enemmän kuin kaksi, ketä tämä "rakkaus" koskettaa.
Olette siis kuin sisko ja veli, mutta niin kauan, kun liitollenne ei anneta edes mahdollisuutta, se ei tule paremmaksi muuttumaan. Ei ainakaan niin kauan, kun tämä toinen mies on kuvioissa mukana. Mikäli teillä on ollut aiemmin myös toisenlaisia tunteita toisianne kohtaan, ne voi myös saada takaisin. Työtä se vain vaatii kovasti!
En tiedä, mikä sinut on saanut kääntymään poispäin perheestäsi toisen miehen syliin, mutta varmaa on, että ennenkuin joka ikinen kivi on käännetty ja puitu, ette voi avioparina saada liittoanne eheytettyä.
Todennäköisyys uuteen onneen toisen miehen kanssa tällä hetkellä, rakastumisestanne riippumatta, kuulostaa todella heikolta. Varsinkaan, kun miehellä ei asioiden oikeita laitoja oman vaimonsa kanssa ole vielä edes alettu purkamaan.
Rankkoja aikoja siis myös edessä, toivonkin, että löydätte rakentavan ratkaisun ja että et enää ikinä sotke koko perheesi asioita tällä tavalla. Voimia teille kaikille!
En halua puolustella itseäni olen ollu täysi paska ja käyttäytynyt miestäni kohtaan todella törkeästi! Kolikolla on aina kaksi puolta, eli ei miehenikään mikään pulmunen ole, siis hänelläkin omia juttujaan, mutta ei tietysti näin suuressa mittakaavassa kuin minulla.
Joku puhu tuolla itsemurha ajatuksista, niin olen monesti ajatellu et kaikille parasta kun kuolisin pois, mut siis vain ajatuksissa, siihen tekoon musta ei oikeesti olis.
Olen päättänt jo että lähden yksin asustelemaan joksikin aikaa ja selvittämään mitä oikein haluan elämältä ja löytämään itseäni.
Ajattelin möskin et viisainta mennä jonnekin ulkopuolisen luo juttelemaan asioista mieheni kanssa. Tuntuu että kaksistaan vaan pyöritellään asioita ja mitään muutosta ei kumminkaan tapahdu!
kyllä, että varmasti on miehessäsikin ollut osaa ja arpaa ongelmiinne. Kritisoinkin vaan sitä, että olet ratkaissut ongelmien hoitamisen kääntymällä ulos parisuhteestasi. Ja että olet antanut tilanteesi omalta puoleltasi "kellua" näinkin pitkään. Mutta ehkäpä nyt tiedät, että jutut tuppaa vaan mutkistumaan entisestään...
Edelleen toivon teille voimia asioittenne selvittämiseen! Minä en minkään itsariajatusten puolesta liputa, vaan rehellisestä vastuunkantamisesta, ja pöydän totaalisesta putsaamisesta. -Sieltä se oma minäkin parhaiten löytyy.
Laitoitko yhdyssanaan "itsemurha ajatuksista" välilyönnin vahingossa vai tahallasi?
Eiköhän olisi fiksuinta päästää molemmat menemään ja jatkaa ihan yksinään vaan...etsien VAPAATA miestä! Kaikkein reiluinta.
Laitatko sanaan "kakkos mies" välilyönnin vahingossa vai tahallasi? Entä sanaan "kakkos suhde"?
Muuten en voi sanoa muuta kuin että voi aikoja, voi tapoja.
Laitatko sanaan "sydämmen" kaksi m-kirjainta vahingossa vai tahallasi?
Laitatko sanaan "perhetään" yhden t-kirjaimen vahingossa vai tahallasi? Entä sana "jatkaakko"? Mitä se tarkoittaa?
ajattelin ensin olla kirjottamatta mitää, mut oli pakko *nauraa*.Eiks tärkeintä ole kumminkin et asia tulee selväksi, niin et ymmärtää. Naurettavaa puuttua pikku asioihin. Onko sulle tullu mieleen et kyseinen kirjottaja ei välttämättä ole täysin suomalainen!!!!!!!!!!!!!
Ihme, että äijä jaksaa katsoa moista horoa kotonaan. Mä ainakin olisin potkassu akan jo ajat sitten ulos. Tietysti, jos ukko tietää, ettei tule saamaa ketään kotiorjaa tilalle, niin tyytyy, että parempi se horokin kuin ei mitään.
Tyhmäkin se kaiken lisäksi on, kun kyselee itsestäänselvyyksiä, että mitä pitäis tehdä. Jokainen edes pienellä älyllä varustettu tietää, mitä pitää tehdä. Katsotaan nyt, tajuatko itse vai pitääkö rautalangasta vääntää.
Häntä rakastat, kenen kanssa aikasi vietät. Eli turha rimpuilla vastaan; rakastajasi rakastaa vaimoaan ja perhettään enemmän, vaikka rakastaisi sinuakin.
Mielestäni on parasta ajatella seuraavasti: Rakkaus toiseen mieheen on todellista, jos kykenee jättämään omat lapsensa heidän isälleen ja lähtemään, yksin.