Seurustelun plussista ja miinuksista en sitten osaa mitään kertoakaan kun ei juuri yksiä iltoja kauempaa ole saanut sitä harrastaa. (m25)
Ei se toisaalta ole aina helppoo viettää iltaa kotona tekemättä mitään muuta kun laskua soittelemalla kavereille aikansa kuluks vaikka näillä liittymien puhepaketeilla voikin nykyään puhua maailman tappiin saakka tietyllä hinnalla.
Olis se seurustelukumppani mukava olla kainalossa salkkareita katsellessa mutta eipä ole näkyny.
Hakenu olen kyllä. Baareista enemmän tai vähemmän juovuksissa joista nyt jotain yhden illan juttuja kyllä sillon tällön saa mut se siitä. Kahviloissa (selvinpäin tietenkin). Istut yksin ja kuuntelet joidenkin akkalaumojen kikattelua. Mitä laumaeläjiä noi naisetkin on? En minä ainakaan kehtaa mennä itteeni häpäisemään sellaiseen ryhmään puhelemaan niitä näitä ja iskemään silmää sille eräälle joka näyttäis mukavalta sievältä immeiseltä;)
Eikös aina sanota että kyllä se joku vielä sua vastaan kävelee. On kävelly vaikka kuinka monta ja joka toiseen olen varmaan rakastunu mut kun ei vaan o helppoo olla tällainen aloitteen tekijä sukupuoli.
Yks naisryhmä tosin on joita on helppo lähestyä. Yli kolmekymppiset naiset. Niille on helppo avautua, puhuvat asiaa, kuuntelevat, ovat ystävällisiä jne jne. Rapula aamuna yleensä vaan kuulee et mulla on kyllä jo mies et se on moro.
Nämä taas alle kolmekymppiset anteeks nyt vaan mutta teinien tasolle jääneet ovat lähes yksinomaan samanlaisia välinpitämättömiä diivoja. Ei tietenkään kaikki mutta kaikki jotka minun kohdalle on sattuneet.
No joo. Ikäiseni kaverit ovat jo oikeastaan kaikki perustaneet perheet ja osilla useampiakin lapsia mutta "ilimanhan se jääp Rahikainen"
En tiedä. Mielestäni olen ihan asiallisen näköinen ja huumorintajuinen kaveri jopa sukulaisten mielestä jotka jo vuosia ovat miettineet missä se minun nainen on. Senkun tietäs.
Nyt olen jo pari vuotta kuullut joitakin homouteen liittyviä vihjailuja ja jopa siskoltani joka sano suoraan että oletko homo. Arvatkaa miltä tuntuu. Siis niin täysiverinen hetero kuin olla ja voi ja kuulee tällaista. Ja se ei liene ihme ettenkö polta tästä asiasta päreitäni tosissaan.
Kerran hieman juovuksissa olin niin vihanen et hilkulla oli etten tehny itelleni lopullista ratkaisua tuon puoleiseen.
Mut tästä päästäänkin niihin elämän positiivisiin puoliin.
Mä aloin miettiin. Olen terve. Mahtavaa mä pystyn menemään ja tulemaan. Hyvä työpaikka joissa tosi asiallinen johtoporras. Töihin on joka päivä mukava mennä. Oma koti. (melkein maksettu) mökki, auto, vene yms.
Harrastus metsästys ja kalastus joka vie aina ulkomaille saakka ja muuten ympäri suomea.
Voi lähtee koska vaan, tulla koska vaan, ottaa oluen töiden jälkeen ja istua vaan sohvalle, syödä koska huvittaa yms yms.
Taustalla soi joku "on niin helppoo olla onnellinen" biisi joka osuu just nappiin.
Aikaa olis ottaa naisellekkin mutta kun heillä ei ole aikaa mulle niin "sou not"
Hei sinkut nauttikaa siitä mitä teillä on:)
T.Aito Suomimies 25
Ei se toisaalta ole aina helppoo viettää iltaa kotona tekemättä mitään muuta kun laskua soittelemalla kavereille aikansa kuluks vaikka näillä liittymien puhepaketeilla voikin nykyään puhua maailman tappiin saakka tietyllä hinnalla.
Olis se seurustelukumppani mukava olla kainalossa salkkareita katsellessa mutta eipä ole näkyny.
Hakenu olen kyllä. Baareista enemmän tai vähemmän juovuksissa joista nyt jotain yhden illan juttuja kyllä sillon tällön saa mut se siitä. Kahviloissa (selvinpäin tietenkin). Istut yksin ja kuuntelet joidenkin akkalaumojen kikattelua. Mitä laumaeläjiä noi naisetkin on? En minä ainakaan kehtaa mennä itteeni häpäisemään sellaiseen ryhmään puhelemaan niitä näitä ja iskemään silmää sille eräälle joka näyttäis mukavalta sievältä immeiseltä;)
Eikös aina sanota että kyllä se joku vielä sua vastaan kävelee. On kävelly vaikka kuinka monta ja joka toiseen olen varmaan rakastunu mut kun ei vaan o helppoo olla tällainen aloitteen tekijä sukupuoli.
Yks naisryhmä tosin on joita on helppo lähestyä. Yli kolmekymppiset naiset. Niille on helppo avautua, puhuvat asiaa, kuuntelevat, ovat ystävällisiä jne jne. Rapula aamuna yleensä vaan kuulee et mulla on kyllä jo mies et se on moro.
Nämä taas alle kolmekymppiset anteeks nyt vaan mutta teinien tasolle jääneet ovat lähes yksinomaan samanlaisia välinpitämättömiä diivoja. Ei tietenkään kaikki mutta kaikki jotka minun kohdalle on sattuneet.
No joo. Ikäiseni kaverit ovat jo oikeastaan kaikki perustaneet perheet ja osilla useampiakin lapsia mutta "ilimanhan se jääp Rahikainen"
En tiedä. Mielestäni olen ihan asiallisen näköinen ja huumorintajuinen kaveri jopa sukulaisten mielestä jotka jo vuosia ovat miettineet missä se minun nainen on. Senkun tietäs.
Nyt olen jo pari vuotta kuullut joitakin homouteen liittyviä vihjailuja ja jopa siskoltani joka sano suoraan että oletko homo. Arvatkaa miltä tuntuu. Siis niin täysiverinen hetero kuin olla ja voi ja kuulee tällaista. Ja se ei liene ihme ettenkö polta tästä asiasta päreitäni tosissaan.
Kerran hieman juovuksissa olin niin vihanen et hilkulla oli etten tehny itelleni lopullista ratkaisua tuon puoleiseen.
Mut tästä päästäänkin niihin elämän positiivisiin puoliin.
Mä aloin miettiin. Olen terve. Mahtavaa mä pystyn menemään ja tulemaan. Hyvä työpaikka joissa tosi asiallinen johtoporras. Töihin on joka päivä mukava mennä. Oma koti. (melkein maksettu) mökki, auto, vene yms.
Harrastus metsästys ja kalastus joka vie aina ulkomaille saakka ja muuten ympäri suomea.
Voi lähtee koska vaan, tulla koska vaan, ottaa oluen töiden jälkeen ja istua vaan sohvalle, syödä koska huvittaa yms yms.
Taustalla soi joku "on niin helppoo olla onnellinen" biisi joka osuu just nappiin.
Aikaa olis ottaa naisellekkin mutta kun heillä ei ole aikaa mulle niin "sou not"
Hei sinkut nauttikaa siitä mitä teillä on:)
T.Aito Suomimies 25
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pistäs kuule tuumasta toimeen ja kokeile vanhanaikaista kunnon lähestymistapaa kukkapuskineen ! Se on miehekästä ja poikkeaa totutusta. Oikea nainen osaa arvostaa tuollaista! Yksinäisiä ne ovat ne kikatusringin tytötkin ja odottavat huomiota!!
Itsekin olen sinkkuna ollut koko ikäni (no...seurustellut olen yhteensä ehkä 3kk ajan). Tämä on välillä tosiaankin ottanut päähän, vaikka täytänkin kesällä ("vasta") 20. Kaverit/ystävät perustavat perhettä, menevät kihloihin/naimisiin, ovat onnellisesti yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse olen aina yksin ja tuntuu, että jokin sisältö elämästä vain puttuu. Olisi niin kiva iltaisin käpertyä toisen kainaloon ja nukahtaa. No ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos silloinkaan. Olen yrittänyt etsiä itselleni kumppania tuloksetta. Jotenka nyt olen (n. kk sitten) päättänyt lopettaa etsinnät kokonaan. Keskityn opiskeluuni ja elämään yleensäkin. Toivon, että tällaisella elämäntyylillä sitten se mieskin löytyisi jossakin vaiheessa :) onneksi minulla on uhana perhe ja lähipiiri, joten tekemistä ja seuraa riittää. Menen ihmisten ilmoille ja ehkä jossakin vaiheessa onni potkaisee minuakin :)
Toivotan onnea sinulle ja toivottavasti et täysin luovu ajatuksesta elää joskus onnellisesti jonkun mukavan naisen kanssa. Sellaisen varmasti löydät, tavalla tai toisella :)
No eipä meillä kaikilla miehiä ole... Toisaalta, minua et kyllä löytäisi krapula-aamuna viereltäsi muutenkaan, kun en harrasta yhden illan juttuja. Mutta kuitenkin, on meidän 30 -ikäisten joukossa ihan oikeasti sinkkujakin.
on tuo asia mihin otetaan tekstiä lainaten kommenttia.
Olisi pitäny jollain välilauseella erotella nämä kolmekybäset naiset ja huonot aamut.
Sanotaan nyt vielä että heihin on helppo ottaa kontakstia ihan vaan vaikka kaupan kassa jonossa. Ja joskus on menty kahvillekkin mut niin vaan ovat yleensä varattuja. Kuitenkaan eivät kuittaa kahville pyyntöä että "vittu mä sun kans mihinkään lähde" niinkuin eräät nuoremmat.
Onhan heihin toki myös helppo baarissakin tutustua mut joskus käy näinkin. Aamulla.
Tuskin sinä mukaan baarista lähtisitkään mutta minkäs sinä kanssa sisarille mahdat?
Kiitos mielipiteestä kuitenkin:)
Niin, olisi pitänyt höystää edellinen viesti vaikkapa vaan yhdelläkin hymiöllä. Ei nimittäin ollut tarkoitus olla tosikkomainen, vaikka itse asia totta olikin. =)
Kiva kuulla, että tällaisia kolmenkympin korvilla olevia otuksia on edes joidenkin miesten helppo lähestyä. Aika harva meistä varmaan puree, korkeintaan pyydettäessä. =) Jatka vaan kontaktin ottamista, kyllä sinunkin tiellesi varmasti osuu vielä sellainen neitonen, joka ei olekaan varattu.
No eihän niille mitään mahdakaan. Ihmettelen kyllä sellaista käytöstä ihan ylipäätään, että baarista lähdetään jonkun luokse sekstailemaan, vaikka kotona odottaa oma kumppani, oli lähtijä sitten mies tai nainen.
kuulostaa todellakin tutulta tuo sun elämäs. Illat on todellakin tylsiä. Sitä vaan miettii mitä kummallisimpia asioita, kun on liikaa aikaa pohtia. Mäkin ihmettelen mistä löytäs normaalin miehen? Baarista ei yleensä tunnu loytyvän. ja vaikka olenkin naispuolinen, kuulostaa hyvin tutulta, että monet ovat diivailijoita, vaikka meitä poikkeuksiakin löytyy. Oon onnellinen kaverien puolesta, joilla on jo seurustelukumppani, mut silti se monesti ärsyttää kun jos meinaa tehä niitten kans jotain ni on kolmas pyörä. Toisaalta on tosi kiva päättää ite lähes kaikista asioista (ehkä se johtuu myös siitä että on vain vähän aikaa sitten muuttanu omaan kämppään.) Mut ehkä se on sanottava että tää on vaan elämää. Ja mä uskon et joskus se oikee ilmestyy elämään. Hyvää jatkoa sulle!!! :)
Muutin Helsinkiin vähän aikaan sitten ja menin baariin (Mecca) yksin lauantaina ,ei ole vielä kavereitä pääkaupungissä enkä halunut olla yksin kotona kun olen sinkku.
Ihmettelin kun jäin YKSIN koko illan aikana, kaikilla oli omat porukat paitsi minulla...musiikki oli loistavaa ja muutenkin paikka mielyttävä, mutta...
Mutta...kukan ei tullut puhumaan minulle koko illan aikana. Kokeilin kerran kysyä baaritiskiltä porukasta mimmoset trinkit niillä on , semmosen small talk. Olen hyvin seurallinen ja olen asunut Tampereella, mutta jokaisessa paikassa siellä on yksinäisiä ihmisia joiden kanssa tulee juttuseuraa. Olen ihan ok näköinen, vaatteeni olivat ok. Olen asunut n.10 v Suomessa ja olen hyvin koulutettu nainen. En ole koskaan nähnyt aikaisemmin samakaltainen paikkaa, olen ollut paljon baareissa ja pubeissa sekä Suomessa että ulkomailla.
Ihmettelin koko illan aikana, lähdin kahdelta melkein itketään...ihmettelen viellä.
Miksi sitä seuralaista täytyy ja painotan sanaa täytyy hakea baarista?? Eräs viisas miespuolinen ystäväni kerran sanoi että potentiaaliset kumppanit löytää kirjastosta, joten miksi et tänä viikonloppuna kokeilisi jotain uutta??:) Vaikka kyllä itsekin sortuu baarissa notkuiluun, mutta suurin osa mukaan tarttuneita on täysiä luusereita tai muuten vain omituisia.. Parempi olisi kuin ensin tapaisi selvinpäin ja sen jälkeen humalassa. Ihmiset osaavat muuttua niin täysin humalan seurauksena.. Joo no kyllä se "oikea" sinullekin löytyy, kunnon miehet ovat tänäpäivänä kiven alla, joten äläpäs piileksi siellä=)..
T:N20=)
luit ton keskustelun mikä sinkkutytön kanssa käytiin niin yrittäny olen kyllä muualtakin kun baarista.
Sen vaan sanon että se diivamainen kohtelu ikäistäni nuoremmilta ja jopa alle kolmekymppisiltä naisilta on aikaan saanut sen että enpä enään edes yritä vaihtaa keskustelua tämän ikäryhmän kanssa.
Onko syynä sitten joku vapaa kasvatus vai mikä että käytöstavat unohdetaan?
Käsi sydämmellä voin sanoa sen että itse käyttäydyn hyvin muita kohtaan. Kuuntelen kyllä toisten huolia, murheita ja turhia toiveita. Ja yritän olla hyvä keskustelija.
Painostan vielä että eivät kaikki tietenkään ole edellämainitsemani kaltaisia naisia mutta mikä ihme siinä on että ne osuu aina minun eteeni?
Olisi kuule Piia mielenkiintoista katsoa joltain pelle pelottoman keksimältä televisio ruudulta mitä tapahtuisi jos vaikka me kohtaisimme baarissa ja tulisin ystävällisesti jotain kysymään:)
Sinä ikäsi puolesta kuulut tähän epäillyttävien ryhmään mutta kirjoitat kuitenkin asia pohjalta.
Älä vain ota itseesi tästä mitä sanoin.
Kiitokset sinullekin mielipiteestä:)
"Vaikka kyllä itsekin sortuu baarissa notkuiluun, mutta suurin osa mukaan tarttuneita on täysiä luusereita tai muuten vain omituisia.."
Ja kirjastossa notkuilijat ovat sitten vähemmän luusereita tai omituisia?
kirjastossa aikaani. Etsin kirjat mitä tarvitsen ja poistun. Ei mua ainakaan voi kirjastosta iskeä, harva on niin nopea että siellä mun perässäni pysyy :).
Täytyykin kokeilla, jos joku varteenotettava mies löyttäytyisi juttusille, jos jäisinkin sinne lukemaan, heh.. Tosin lukemisen keskeyttäminen vaatii röyhkeyttä. Vai pitäisikö sinne lainaustiskille jäädä keikistelemään :DD
Niin en tiedä kun en ole kokeillu ja tuskin olet itsekään??
Ei tosiaankaan pidä yleistää, ehkä sinulla on ollut vain huono tuuri tai sitten hakeudut juttusille vain janina frostelin näköisten naisten kanssa, vaik ei minusta ulkonäkökään ole syy siihen että oltaisiin töykeitä.. Tapanani ei ole olla töykeä enkä katso että olisin jotenkin muiden yllä, samanlaisia työläismurkkuja ollaan kaikki ja yritetään tulla toimeen toistemme kanssa kukin näköjään omalla tavallaan.. Ehkä nämä ihmiset joiden kanssa olet jutustellut ajattelevat etteivät tarvitse uusia tuttavuuksia tai ystäviä, mutta minulle uudet ystävät kelpaavat aina:) Että tervetuloa juttelemaan!!
Ei mullakaan ole tapana pahemmin katsoa itseäni peilistä kun kirjastoon lähden tai jäädä sinne sen kummemmin norkoilemaan:) Ja tuskin tämä kyseinen ystävänikään, joka sanoi että kirjastosta kannattaa seuralainen hankkia, niin on nykyisen avovaimonsa kirjastosta löytänyt taisivat törmätä baarissa:) Se oli enemmänkin semmoinen vertaus.. Nykyajan ihmiset ovat kylläkin niin arkoja ettei toista uskalleta kehua tai "iskeä" ennen kuin on vähän viinaksia pohjalla!! Kannattaisi ehkä itsenikin joskus kurkata peilistä ja laittaa verkkareiden sijasta farkut jalkaan ennen kuin lähden kirjastoon.. Eihän sitä koskaan tiedä:)
olen nainen ja sinkku,minulla on aivan samat tuneet miehiä kohtaan...tuntuu että vain renttuja täällä on, mutta taisin olla väärässä..