Olen tänne joskus aikoinani kirjoitellut omia kokemuksiani ja paljon saanut kommentteja ja tukea, kiitos paljon.
Asiani nyt koskee miestäni, tai oikeammin ex-miestäni. Asuimme vuoden saman katon alla. Sitten tuli ero ja siitä kuukauden kuluttua sain oman asunnon ja muutin sinne. Mutta kuinkas kävikään, ei se suhde mihinkään loppunut. Olemme tapailleet paljon ja lähes joka viikkonlopun olen hänen luonaan. Tiedämme molemmat, että emme enää seurustele, emmekä ajattele toisiamme parina. Mutta aina kun olemme yhdessä, olemme niin rakastuneita ja kiinni toisissamme...mutta hän pelkää, että satuttaa mua ennenpitkää uudestaan (on suudellut kerran toisen naisen kanssa silloin kun oltiin vielä yhdessä)eikä halua sitä tehdä. Nyt kun emme virallisesti ole ollut yhdessä, niin kumpikaan ei ole edes halunnut ketään toista...tämä on outoa ja sekavaa ja hermoja rastavaa. Rakastan häntä kovasti, mutta tämä tälläinen ei oikeen tee hyvää mielenterveydelle. Emme kuitenkaan halua toisistamme irti, kumpikaan. Jokin siinä vaan mättää, ettei mikään onnistu kun mennään sen seurustelu nimikkeen alle. Voiko tälläinen toimia ja onko kokemuksia mikä on ennuste? Minä olen 21-vuotias ja hän 31-vuotias. Eli ihan mitään lapsia emme enää ole. Olemme paljon kokeneet keskenämme.
Asiani nyt koskee miestäni, tai oikeammin ex-miestäni. Asuimme vuoden saman katon alla. Sitten tuli ero ja siitä kuukauden kuluttua sain oman asunnon ja muutin sinne. Mutta kuinkas kävikään, ei se suhde mihinkään loppunut. Olemme tapailleet paljon ja lähes joka viikkonlopun olen hänen luonaan. Tiedämme molemmat, että emme enää seurustele, emmekä ajattele toisiamme parina. Mutta aina kun olemme yhdessä, olemme niin rakastuneita ja kiinni toisissamme...mutta hän pelkää, että satuttaa mua ennenpitkää uudestaan (on suudellut kerran toisen naisen kanssa silloin kun oltiin vielä yhdessä)eikä halua sitä tehdä. Nyt kun emme virallisesti ole ollut yhdessä, niin kumpikaan ei ole edes halunnut ketään toista...tämä on outoa ja sekavaa ja hermoja rastavaa. Rakastan häntä kovasti, mutta tämä tälläinen ei oikeen tee hyvää mielenterveydelle. Emme kuitenkaan halua toisistamme irti, kumpikaan. Jokin siinä vaan mättää, ettei mikään onnistu kun mennään sen seurustelu nimikkeen alle. Voiko tälläinen toimia ja onko kokemuksia mikä on ennuste? Minä olen 21-vuotias ja hän 31-vuotias. Eli ihan mitään lapsia emme enää ole. Olemme paljon kokeneet keskenämme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. koska tuo on juuri sitä toiseen roikkumaan jäämistä josta aina varoitetaan kun suhde päättyy. Tottakai molemmilla osapuolilla on tunteita vielä eron jälkeenkin, mutta jos te kerran olette eronneet on turha teeskennellä hyvää oloa kun se paha olo joka eron käsittelystä tulee on kuitenkin kohdattava _ennemmin tai myöhemmin_. Sori, näin asia on jos et usko tulet sen vielä huomaamaan. Kannattaa lopettaa yhteydenpito vaikka se tuntuisi kuinka kurjalta, toinen teistä sen kuitenkin tekee ennemmin tai myöhemmin, ja se kummalle se tehdään tulee luultavasti olemaan katkera. Life is life.
minäkin kerron kokemuksesta että väkisin ei kannata stoppia suhteelle tehdä ja itkeä yksinäisyyttä. Anna tilanteen olla noin niin kauan kun sinusta siltä tuntuu. Käy kuitenkin ulkona ja katso ympärillesi. Kyllä tohonkin touhuun ajankanssa kyllästyy niin että on helpompi lopettaa tai sitte alatte seurustella oikeasti. Minulle tuollaisesta on tullut jo 4vuoden aikana elämäntapa. Pitää se suhteen virkeänä. Yksi sääntö vain. Kumpikaan ei harrasta sexiä kenenkään toisen kanssa,
jep, jep - kokemus on opettanut, että jos on syytä erota, on syytä erota, ja roikkumisessa käy vain huonosti ja se pahentaa kurjuutta. Eroaminen on tosi vaikeeta, ja joistakin ihmisistä voi tavallaan vielä välittää useita vuosiakin mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ilman heitä voisi elää, ja vielä onnellisena. Tsemppiä ja rohkeutta!
Usko pois, ovat oikeassa. Itselläni kävi juuri niin ja nyt tuli sitten aika todellakin erota ja jatkaa matkaa. Olisi niin paljon helpompaa jos olisimme eronneet vuosi sitten, kuten tarkoitus oli. Minä typerä menin elättelemään toiveita yhteenpaluusta ja sain siipeeni ja pahasti. Nyt joudun käymään eron uudelleen ja aivan alusta. Ja itken taas yöni...miksi meninkään rakastumaan häneen uudelleen...
"Yksi sääntö vain. Kumpikaan ei harrasta sexiä kenenkään toisen kanssa, "
Tuossa nyt ei ole mitään järkeä, ja sinä olet jatkanut sitä jo neljä vuotta. Kuten itsekin kerroit, siitä tulee elämäntapa. Neljä vuotta olet roikkunut suhteessa, josta ei tule mitään mutta joka kuitenkin estää sinua etsimästä onnea muualta. Mieti nyt vähän ja irtaudu sinäkin siitä vanhasta suhteesta. Sehän on umpikujassa. Sieltä kannattaa kääntyä pois.
Tiedän, oikeassa olette. Mutta jotenkin se vaan tuntuu todella vaikealta kun vielä todellakin molemmat toisiaan rakastaa, mutta sitten omat henk.koht. ongelmat tunkee väliin ja ajatuksiin. Itse alan olemaan repeämispisteessä, hieman masentunutkin ja asiaa ei auta kun kaikki yrittää minua hoitoon tunkea, kun olen heidän mielestään niin maassa ja kireä koko ajan.
Olisi paljon helpompaa, jos toinen vaikka sanoisi, ettei enää rakasta. Sitten olisi pakko vaan hyväksyä asia ja koettaa jatkaa eteenpäin yksin.
Mä pelkään yksinäisyyttä. Itken vaan kun ei ole ketään kenelle puhua kun mieli tekee. Kavereita on mutta ei paljoa ja heilläkin on aina kiire, etteivät kerkeä minua kuuntelemaan ja pahaa oloa purkamaan. Joulu tulee ja olen yksin. Perheeni kanssa en tule niin hyvin toimeen, että voisin sinne mennä. Ajatus yksinäisestä joulusta ahdistaa. Ei sitäkään ole ennen osannut ajatella miten vaikeaa se voi olla, kun aina on ennen ollut joku jonka kanssa sen viettää.
Kaikki on niin outoa. Ja todella rakastan tätä miestä....miksi ei tunteet voi laantua samalla kun ero tulee? Olisi helpompaa...mutta kiitos teille kaikille kommenteista.