Naiset aina haluavat unelmiensa miehen olevan huumorintajuinen tai omaavan hyvän tilannekomiikan taidon. Mitä se huumorintaju oikein on? Kaikki ihmisethän ovat huumorintajuisia? Minkälainen sen huumorintajuisen miehen pitäisi olla? Esimerkkejä!
Huumorintajusta
Mää
294517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
No toi naisten vaatimus miehen huumorintajusta tarkottaa karkeasti ottaen sitä, että miehen tehtävä on olla hauska (sanallisesti tai konkreettisesti) ja naisen huumorintaju tulee ilmi siinä, kun hän nauraa miehen jutuille. Naiset haluavat siis itselleen ikioman viihdyttäjän ja tässäkin asiassa he haluavat päästä helpommalla ja sälyttävät kaiken vaivan miehelle: mies on hauska ja naisen tarvitsee vain nauraa. Ei kiitos sellaisille naisille.
Erittäin hyvin sanottu!
Harvassa on naiset, joiden oma huumorintaju tulee esille heidän omissa sanomisissaan ja tekemisissään.
ovat miehet, jotka ymmärtävät naisten huumoria. Tai tulevat edes ajatelleeksi, että nainen voi olla tosiaan hauska. Monesti se vaatii ensin kuuntelemista...
viisivuotiaita neitejä korkeintaan. Nousee karvat pystyyn sellaisesta hamesankarista jonka elämäntehtävä on saada neidot kihittämään.
muka oikein on?
Annoin itseni ymmärtää tekstisi niin, että miehet ei edes kuuntelisi naisia. (Found guilty:( )
Mutta on siis tullut vastaan naisia, joilla mielestäni on monipuolinen huumorintaju ja sitten enemmän niitä, joilla se on suppeampi.
Useammin tullut vastaan tilanteita, jossa jonkun porukassa esitetyn jutun (naisen tai miehen esittämän) erehdyksessä ottaa todesta juuri nainen.
jotka kestävät itseensä kohdistuvaa huumoria, tai sukupuoleensa.
usein tapaa sellaisia naisia jotka tykkäävät vahingoniloisesta huumorista.
minä kestän itseenikin kohdistuvan huumorin, kestätkö sinä?
huonoon naisseuraan sitten joutunut!
Olen heikkona itseironiaa viljeleviin miehiin.
Siis sellaisiin, jotka eivät ota itseään älyttömän vakavasti. Jotka näkevät omat heikkoutensa ja uskaltavat ne paljastaa, humoristiseen sävyyn. Pohjimmiltaan viehätys heihin varmaan johtuu siitä, että vaatii todella pokkaa ja itseluottamusta tehdä pilaa itsestään. Se on vahvan miehen merkki ja vahvuus kiehtoo.
Huumorintajuisen vastakohta on puolestaan itsensä kuolemanvakavasti ottava, uhitteleva, itseään kehuva tylsimys, joka kehuskelee milloin autostereoillaan, milloin vehkeensä koolla, milloin urallaan. Sellainen on surkimuksen merkki. Vahvan miehen ei tarvitse pröystäillä.
ilmaistu! Juuri noinhan se on!
mullakin on siis mahdollisuuksia.
huumorintajuinen,rehellinen tai empaattinen,hänen ei erikseen tarvitse mainostaa näitä ominaisuuksia itsessään,ne voi vain kokea,olemalla hänen seurassaan.eikä siinä seurassa tarvitse kauaa ollakkaan,kun huomaa,että se toinen on jotakin noista tai vaikka kaikkia samassa paketissa.
ihminen joka kehuskelee itseään,ehkä hän lähinnä uskottelee itselleen olevansa jotakin ja toivoo,että muutkin uskoisivat hänen olevan sitä.
Tuskin sellainen "mä oon vaan tällainen reppana" tyylinen heikkouksien esittely on kovin toivottavaa...
..tossa nyt ei ihan sitä haettukkaan.
Enhän minä nyt niin itseironinen ole, pitäisi olla enemmän, olen heikko itseironiassakin...
:D
huumorintajuisia! Mies joka ei osaa nauraa itselleen on todella kamala. Samoin, jos huumorinsa riittää vain toisten ihmisten pilkkaamiseen "kato tota vammasta, se nilkuttaa näin... heh-heh!" ...ja hävettää...
Yhdelle miehelle kerroin miesvitsin. Suuttui! Itse oli juuri kertonut blondivitsin, jolle yhdessä naurettiin. Yäk! Painajainen tuollainen...
Huumorintajuinen mies osaa siis nauraa itselleen ja mokilleen, kääntää tappion voitoksi.
Huumorintaju voi olla positiivisuutta elämää kohtaan, pilkettä silmäkulmassa, rentoutta, naurua, hyvää tuulta...
mies on sellainen henkilö, joka ei ole niin tosikko ja niuhottaja. Ainahan elämässä tulee vastaan odottamattomia tilanteita, joissa täytyy pystyä ottamaan rennosti.
En nyt tarkoita mitään naistennaurattajaa, vaan miestä joka näkee asioissa ne positiiviset puolet. On hauskaa nauraa yhdessä vaikka pienille kömmähdyksille.
Tuli mieleen yksi esimerkki: ns. emätinpierut. Eli jos seksin aikana menee ilmaa naisen kalleimpaan, ja ilma purkautuu sieltä "narahtaen".
Mitä siis teet?
a) olet kuin mitään ei ole tapahtunutkaan, puet jälkeenpäin vaatteet päällesi ja lähdet ottamatta enää yhteyttä naiseen
b) häpeät naisen puolesta ja olet kauhuissasi
c) naurat naisen kanssa yhdessä asialle
Jos vastasit c, niin lienet huumorintajuinen mies.
hahahahahahahahah iha aikuiste oikeesti jos vaa nainenki osaa ottaa ne huumorilla
kun muija menee ihan hämilleen ja punaiseks! AHHAHAH!
puhua edelleenkin vaikkapa emätinpieruista, kiitos..?
...kyseiselle reaktiolle ei ole harrastanut seksiä kovin paljon. Oikeesti, ymmärrän kyllä että ne on aluks hämmentäviä aloittelevalle miehelle...
Varmaan en ole ainoa jonka mielestä miesten ulinat purkautumishetkellä on kyllä aika naurattavan kuulosia. Mut se taitaa kuulua asiaan ja siihenkin tottuu. Se on kuitenkin sellainen asia mille ei pidä nauraa. Kyllä sen huumorin voi repiä sit muista asioista.
pieruhuumorihan se aina kaikkia eniten naurattaa
on sanonut, että huumori on älyä ja niinhän se tuntuu olevan.
Mielestäni ihmisen (niin miehen kuin naisenkin) pitää osata nauraa itselleenkin. Silloin se elämänasenne on huomattavasti rennompi. Minuun iskee parhaiten terävä tilannekomiikka, sarkastinen ja kaksimielinenkin huumori.
..koko viestiketjua, eli vastaan ny vaan ap:n kyssään (muita kommentoimatta).
Huumorintajuisen ihmisen ( mies tai nainen, sama homma molemmilla) musta erottaa yksinkertaisesti siitä, että se osaa nauraa myös itselleen.:) Huumorintaju on musta sellasta tietynlaista kykyä tehdä elämästään& arjestaan pikkusen enemmän leikkiä, eli on tavallaan = kykyä säilyttää palanen lasta itsessään aikuisuudessakin, kuitenkin tietty tiedostaen aikuiselle kuuluva vastuu.
Huumorintajua ( mitä se on jne...) vois tarkastella vaikka sen vastakohdan kautta, eli huumorintajuttomuuden kautta. Huumorintajuton tyyppi, eli tosikko on yleensä aikas helppo bongata isostakin porukasta. Hän on nimittäin yleensä just se, joka mielellään tykkää nauraa muille, muttei juuri koskaan laske leikkiä itsestään. Erityisen mielellään tosikko nauraa muiden puutteille ja vioille, mutta jos huomio kääntyy häneen itseensä, asiat ovatkin yhtäkkiä härre guud (!) niin kauheen vakavia.
Tosikko on tylsää seuraa kenelle tahansa, koska häneen ei koskaan saa minkäänlaista "kosketuspintaa": hän ei paljasta itsestään/persoonastaan muille juuri mitään ja tämän kauheuden lisäksi hänen seurassaan on vielä jatkuvasti oltava myös erityisen varuillaan. Huonoa itsetuntoaan pönkittääkseen tosikko kun kuitenkin haluaa säännöllisesti "vähän potkaista" ympärillään olevia (henkisesti tai jtn.).Hän tarvitsee aina toki naurunsa, muttei näe tietenkään tarvetta jakaa iloaan muiden kanssa. Hänhän on niiiin tärkee ja hänelle riittää, että hänellä on hauskaa.;)
Tosikko saa nopeasti kaipaamaan huumorintajuisten ihmisten seuraa. Huumorintajuinen ihminen ( mies tai nainen, mut tässä tapauksessa siis mies) on sellainen, jolla on tarpeeksi munaa jakaa kokemuksiaan ja sattumuksiaan arjestaan muiden kanssa: myös niitä, jotka ehkä olis hänelle itselleen "vähemmän mairittelevia". Huumorintajuisen miehen ei tarvi olla mikään täys pelle ts. 24h/7 viihdyttäjä naisille, mutta hän on aina sellainen persoona, joka haluaa tehdä itsensä ja muiden elämästä vähän hauskempaa, eli tuottaa iloa. Kovin minäkeskeinen ihminen on harvoin oikeasti huumorintajuinen.
Huumorintajuisimmat ihmiset (miehet tai naiset) ovat elämänasenteeltaan yleensä ainakin pikkusen hedonisteja.
hieno määritelmä!
olet oivaltanut asian jujun.Olen aivan samaa mieltä sun kanssasi.Huumori on kauheen tärkeä juttu elämässä.Sen avulla kestää monia asioita/tilanteita paljon paremmin.Kunpa kaikki ihmiset tajuaisivat tämän,niin miehet kuin naiset.
Täällä kun on tultu sinänsä järkevään johtopäätökseen, että itselleen nauramaan pystyvä on huumorintajuinen. Toisaalta taas tosikoksi ja epämiellyttäväksi ihmiseksi on todettu ihminen, joka ei osaa nauraa itselleen, mutta on heti muiden ominaisuuksia tai tekemisiä kommentoimassa.
Mietinkin tässä että minneköhän itse kuulun, kun minun on vaikeaa nauraa itselleni saatuani kuulla "vitsejä" itsestäni peruskoulun ajan sen verta paljon että ei vieläkään oikein osaa itselleen nauraa, kun ottaa asiat liian vakavasti ja totisina syytöksinä minuuttani ja olemassaoloni oikeuttani vastaan. Tekemäni mokat ovat aina omaa huonouttani ja tyhmyyttäni...
Mutta toisaalta en myöskään ole muille nauramassa, ellen sitten voi luottaa siihen, että toinen todellakin tietää minun vitsailevani. Enkä ole myöskään toisia syyllistämässä virheistä tms, koska ne ovat mielestäni inhimillisiä ja toisaalta on elämässä kovin yhdistävääkin nähdä toisen heikkoudet, eikä niissä minulle mitään pahaa ole. Itsellä ei vain saisi heikkouksia olla...
Haluaisin suhtautua asioihin huolettomasti ja naureskella asioille enemmän, mutta moinen on kovin vaikeaa.
Eli onko tämä nyt sitten sitä tuhoon tuomittua huumorintajuttomuutta, jos joskus ehkä parisuhteeseenkin eksyisin?
Eiköhän se itselle nauraminen kuitenkin lähde siitä, että itse tuo esiin omasta itsestään jotain hauskaa, esim. kuinka jossain tilanteessa on töpeksinyt tms. Eikä sitä silloin tietenkään valitse aiheeksi itselleen arkoja aiheita.
Jotta toisen ihmisen aloitteesta pystyy nauramaan itselleen, täytyy sen olla hyväntahtoista kiusoittelua, johon voi osallistua jatkamalla aiheesta tai vaikka kieltämästä asian laidan.
Tuskin kukaan pystyy itselleen nauramaan, jos joku alkaa tosissaan tekemään pilaa itselle aroista asioista
En tiedä onko tämä paras esimerkki tilannekomiikasta, tai onko se edes komiikkaa... mutta mutta, olin baarissa ja tilasin kossubatteryn. Baarineito sanoi " ei ole batteryä, käykö red bull"ja heti perään, "kossukin on loppu, käykö vodka?"
Vastasin: "Rahat on loppu, käykö pullonkorkki?"
Neito rupesi nauramaan.