On tietysti hyvä kun tiedätte todella tarkkaan kaikki kaloreista,rasvan polttamisesta ja niin edelleen,koska näitä tietoja aina tarvitaan,mutta oletteko koskaan ajatellut seuraavaa:
Kun kiloja on kertynyt huimasti liikaa,kuten esim.itselläni alunperin 67 ylimääräistä(eli enemmän kuin"toinen minä")niin ei ole ehkä kovin viisasta yrittääkkään aloittaa sellaista laikkaria,jossa ollaan liian ankaria itselleen.
Jos laikkari alkaa jo sillä,että kielletään itseltä suunnilleen kaikki,onhan se jo aikalailla tuhoon tuomittu,pyöreät kun ovat yleensä herkkusuita(kuten minä),eikä elämää ole ilman jotain hyvää.
Siinä käy vain niin,että kun kerran sortuu,iskee kamala masis ja niin loppuu laihduttaminen siltä erää.
Itse kun yritin 10 vuotta laihduttaa näillä supertiukoilla ohjeilla,kävi niin,että jos nyt muutama kilo hävisi,ne tulivat tuplasti takaisin sinä aikana kun söin masisherkut epäonnistumisen jälkeen.
Nyt kun olen laihduttanut painonvartijoissa,en kiellä itseltäni mitän kunhan pysyn pisteiden rajoissa.Se opettaa kummasti itsehillintää,enää en syö kokonaista pullapitkoa tai keksipakettia vaan yhden palan.Ja se saa minut tyytyväiseksi,tiedän kyllä että porkkana olisi paljon terveellisempi,mutta kun haluan palan pullaa!Ja voihan niistäkin valita ns.kevyimmät keksit ja pitkon,on näissäkin eroja kalorimäärissä ja rasvassa.
Eikä pastan,riisin ja perunan pannaan pistäminen ole kovinkaan järkevää,varsinkin peruna on yksi terveellisimpiä ja ravitsevimpia suomalaisia perusruokia.
Siinä vaiheessa kun ylipainoa on näinkin paljon kuin minulla,vartalo on jo sen verran muodoton möykky,ettei siitä saa koskaan millään keinolla bikinikuntoista,aina jää vähintään raskausarvet.
Joten eikö ole parempi olla kevyt ja hoikka(lue=terve),vaikka sitten pullaa syömällä?
Siinä vaiheessa kun ollaan voiton puolella,eli minun tapauksessani esim.50 kilon kuluttua,voi ryhtyä miettimään tarkemmin ruuan sisältöä,mutta nyt ei ole sen aika.
Jr,olen joskus lukenut kirjoituksestasi jossain,että olet itsekin ylipainoinen.Mitä olet kokeillut ja miksi et ole onnistunut?
Kun kiloja on kertynyt huimasti liikaa,kuten esim.itselläni alunperin 67 ylimääräistä(eli enemmän kuin"toinen minä")niin ei ole ehkä kovin viisasta yrittääkkään aloittaa sellaista laikkaria,jossa ollaan liian ankaria itselleen.
Jos laikkari alkaa jo sillä,että kielletään itseltä suunnilleen kaikki,onhan se jo aikalailla tuhoon tuomittu,pyöreät kun ovat yleensä herkkusuita(kuten minä),eikä elämää ole ilman jotain hyvää.
Siinä käy vain niin,että kun kerran sortuu,iskee kamala masis ja niin loppuu laihduttaminen siltä erää.
Itse kun yritin 10 vuotta laihduttaa näillä supertiukoilla ohjeilla,kävi niin,että jos nyt muutama kilo hävisi,ne tulivat tuplasti takaisin sinä aikana kun söin masisherkut epäonnistumisen jälkeen.
Nyt kun olen laihduttanut painonvartijoissa,en kiellä itseltäni mitän kunhan pysyn pisteiden rajoissa.Se opettaa kummasti itsehillintää,enää en syö kokonaista pullapitkoa tai keksipakettia vaan yhden palan.Ja se saa minut tyytyväiseksi,tiedän kyllä että porkkana olisi paljon terveellisempi,mutta kun haluan palan pullaa!Ja voihan niistäkin valita ns.kevyimmät keksit ja pitkon,on näissäkin eroja kalorimäärissä ja rasvassa.
Eikä pastan,riisin ja perunan pannaan pistäminen ole kovinkaan järkevää,varsinkin peruna on yksi terveellisimpiä ja ravitsevimpia suomalaisia perusruokia.
Siinä vaiheessa kun ylipainoa on näinkin paljon kuin minulla,vartalo on jo sen verran muodoton möykky,ettei siitä saa koskaan millään keinolla bikinikuntoista,aina jää vähintään raskausarvet.
Joten eikö ole parempi olla kevyt ja hoikka(lue=terve),vaikka sitten pullaa syömällä?
Siinä vaiheessa kun ollaan voiton puolella,eli minun tapauksessani esim.50 kilon kuluttua,voi ryhtyä miettimään tarkemmin ruuan sisältöä,mutta nyt ei ole sen aika.
Jr,olen joskus lukenut kirjoituksestasi jossain,että olet itsekin ylipainoinen.Mitä olet kokeillut ja miksi et ole onnistunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljonko GetRealilta on jo kiloja lähtenyt ja missä ajassa?
Kyllä minusta pitää tähdätä siihen bikinikuntoon. Mitä mieltä tässä laihdutuksessa muuten olisi, jos ajattelisimme että jäämme kuitenkin jotenkin puolikkaiksi ihmisiksi?
Kiloja on karissut kolmen kuukauden aikana 15.2,mikä on ollut suhteellisen hyvä saavutus mielestäni..
TIETYSTI tavoite on jossain vaiheessa se bikinikuntoisuus,mutta jos ylipainoa on kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja,ei ehkä kannata ajatella juuri sitä ihannepainoa laikkarin alussa.
Mulla on tavoite ollut viiden kilon välein,eli kun nyt sain taas yhden viis täyteen,olen ylpeä kun saan taas seuraavat viis pois JA MYÖS NIIN ETTÄ NE EIVÄT TULE TAKAISIN...
Ehkä mun tapani ei kaikille ole se sopiva,mutta mulla se on toiminut paremmin kuin mikään kaalikeittokuuri ja itsensä nälkiinnyttäminen.
Välillä tuntuu että paras tapa on opetella syömään oikein erehdysten kautta,eli kun pysyn tiukkana ja syön vain painonvartijoiden sallitut pisteet,huomaa kyllä heti jos on tullut emämoka.
Kun syö yhden hesen aterian eikä sitten koko päivänä muuta,ei ainakaan vähään aikaan viitsi olla niin pienin eväin koko päivää.Nälkähän siitä tulee!!!:)
Minusta tuo on uskomaton saavutus. Paljonko olet urheillut?
Olisipa vaan tuo kaikille yhtä helppoa. Syvästi kadehtien luen näitä "15 kg kolmessa kuukaudessa" -juttuja enkä oikein tiedä uskoako vai ei.
Liikunta jää kyllä mulla vain ja ainoastaan siihen,kun siivoan viis kertaa viikossa n.20min...
Pitäisi kyllä enemmänkin,mutta kun on yrittäjä ja työpäivät 12-tuntisia,ei oikein jaksa enää.
Ja onhan tuo 15 kg niin suhteellista,kun on näin paljon ylipainoa kuin mulla,sen kuuluukin lähteä alussa suht nopeasti,mutta jo nyt on alkanut vauhti hidastua.Eka viikolla kun tippui 4.5 kiloa!
Liikunnanpuute onkin minulla se pahin miinus,alkaa nahka kohta roikkua ikävästi jollen saa lisättyä.
Olen joskus jollain kaalisoppakuurilla laihtunut kolmessa viikossa 10 kiloa,mutta kyllä ne sitten tulivatkin rytisten takaisin.
Itse asiassa kukaan ei ole vielä edes huomannut että olen laihtunut vähääkään,kun en ole laihduttamisestani pahemmin mainostanut.Taitaa olla niin,että täytyy lähteä vielä toiset 15 kiloa,ennenkuin edes kukaan tuttava huomaa mitään.
Itse onneksi näen jo tulokset,ja sehän on se tärkein pointti!
Olet aivan oikeassa ja juuri siksi itse en halua ottaa kantaa muuhun kuin rasvanpolttoon ja perusdieetteihin etc... en halua ottaa kantaa myöskään alipainoon kovin ponnekkaasti esimerkiksi, sillä olen nähnyt anorexian siskossani ja tiedän, että joskus painoon liittyvät kysymykset ovat muutakin kuin mitä keskiarvon ympärillä tapahtuvat ravintotieteelliset kysymykset.
Haluan pyytää anteeksi ja pahoitella, jos ehdottomuudellani jotakuta loukkaan. Siihen en pyri, vaan ehdottomuuttani pyrin vaimentamaan ja pyrin olemaan mieluummin kliinisen objektiivinen kuin subjektiivisen ehdoton.
Itse olen indeksoiden ylipainoinen ja tosiaan vaikean masennuksen ja itsari yritysten jälkeen hieman toisenlainen kuin aktiivipyöräily (15vuotta poljin) aikoinani. Olen reilu 100 kiloinen tosin rasvaa siitä noin ämpärillinen eli rasvaprossa noin +/-10%. Mutta toki välillä oli hieman toisinkin. Painoa en ole koskaan pudottanut kymmeniä kiloja, mutta ensimmäisellä "dieetillä" rasvaa paloi kehosta noin 24 kiloa. (painoa katosi vain 8 kiloa).