Kaiken piti olla niin kaunista. Kauneinta kauniimpaa.
Puhdasta, raikasta, aamun valo, illan hämy, auringonlasku, linnun laulua,
taivaan korkeaa sineä, yön samettista pehmeyttä, kullanhohdetta, samettia,
aamukastetta, talvisen jään kuuraa, kesän asfalttia. Puhdasta, kaunista, totta.
Valtameren mudasta taivaan korkeaan sineen, avaruuden tuolle puolen.
Riehuva tuuli, polttava aurinko, pesevä sade, tainnuttava tuisku, kaikki
tuo oli tämä rakkaus
Ei mikään minua estänyt. Sydämessäni tiedän että seuraisin sinua minne tahansa,
milloin vaan, paratiisiin, meriin, avaruuksiin, universumin perimmälle pohjalle.
En voi lakata rakastamasta. Voin vain lekata kaipaamasta.
Mustaa kahisevaa kangasta, kultaiset kiharat, tupakan savu nousee talviselle
taivaalle, kylmät kädet, lämpimät huulet
Kaikki maailman kulta on varastoitunut hiuksiisi. Yhdenkin niistä jos muistoksi
saisin niin se olisi kullankallista. kaikki maailman tuhka varastoitunut joskus
harmaisiin hiuksiisi. kaikki maailman viisaus loputtomissa silmissäsi, maailman
valtamerien sini silmissäsi, kaikki maailman lömpö sylissäsi, kaikki maailman toivo
sydämessäsi, kaikki mikä maailmassa kaunista on, on sinussa.
Alkukesän versova vihreys, kesän vauvansininen taivas, yksinäiset taivaan
pilvet, heräävä maa.
Tämä rakkaus poltti minua punahehkuisen Auringon tavoin ja minun on sukellettava
nyt valtameren viileyteen, se on se meri mikä silmistäsi heijastuu, se ei
ole pelottava meri vaan paratiisin etelän meri, jotenkin tiedän jään sinne jään sinne
siellä on kotini aina oleva
Tässä on sydämeni, hajalla ja verta vuotaen. Vaikka et sitä korjaakaan niin
pitele edes sitä hellästi kauniissa vahvoissa käsissäsi. Pitele sitä hellästi.
Puhdasta, raikasta, aamun valo, illan hämy, auringonlasku, linnun laulua,
taivaan korkeaa sineä, yön samettista pehmeyttä, kullanhohdetta, samettia,
aamukastetta, talvisen jään kuuraa, kesän asfalttia. Puhdasta, kaunista, totta.
Valtameren mudasta taivaan korkeaan sineen, avaruuden tuolle puolen.
Riehuva tuuli, polttava aurinko, pesevä sade, tainnuttava tuisku, kaikki
tuo oli tämä rakkaus
Ei mikään minua estänyt. Sydämessäni tiedän että seuraisin sinua minne tahansa,
milloin vaan, paratiisiin, meriin, avaruuksiin, universumin perimmälle pohjalle.
En voi lakata rakastamasta. Voin vain lekata kaipaamasta.
Mustaa kahisevaa kangasta, kultaiset kiharat, tupakan savu nousee talviselle
taivaalle, kylmät kädet, lämpimät huulet
Kaikki maailman kulta on varastoitunut hiuksiisi. Yhdenkin niistä jos muistoksi
saisin niin se olisi kullankallista. kaikki maailman tuhka varastoitunut joskus
harmaisiin hiuksiisi. kaikki maailman viisaus loputtomissa silmissäsi, maailman
valtamerien sini silmissäsi, kaikki maailman lömpö sylissäsi, kaikki maailman toivo
sydämessäsi, kaikki mikä maailmassa kaunista on, on sinussa.
Alkukesän versova vihreys, kesän vauvansininen taivas, yksinäiset taivaan
pilvet, heräävä maa.
Tämä rakkaus poltti minua punahehkuisen Auringon tavoin ja minun on sukellettava
nyt valtameren viileyteen, se on se meri mikä silmistäsi heijastuu, se ei
ole pelottava meri vaan paratiisin etelän meri, jotenkin tiedän jään sinne jään sinne
siellä on kotini aina oleva
Tässä on sydämeni, hajalla ja verta vuotaen. Vaikka et sitä korjaakaan niin
pitele edes sitä hellästi kauniissa vahvoissa käsissäsi. Pitele sitä hellästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Herran jumala miten kaunista tekstiä. Antaisin mitä vain jos kirjoittaja olisi eräs vaalea vaaka vaan taitaa olla jokin toinen... Kaipaan häntä niin..
Kiitos kun oli mielestäsi kaunis. Mutta tämä oli Neitsytnaiselta -merkurius kyllä vaa'assa- Rapumiehelle tarkoitettu. :)
... ketähän mahdat tarkoittaa ja kuka olet itse :)
Tarkoitan erästä -76 syntynyttä vaaleaa vaakaa. Itse olen vaalea kaksosnainen.. Vaan samapa tuo, ei hän ole minun tavoitettavissani enää koskaan. Tuskin kai olikaan..
Tumma,kiharatukkainen mies,olit onneni,ainoani tasan kuukauden.Uskoin onneen,elämään,että minuakin joku voisi rakastaa vielä.Puhuttiin jopa naimisiin menosta,haaveiltiin,rakennettiin yhteistä tulevaisuutta,kaikki oli pelkkää kultaa ja rakkautta,ainakin minun kohdaltani.Mutta kuten tapoihini kuuluu,en saanut sinua,vaikka melkein jo näytti siltä,vaimosi huomasi myös,mitä oli menettämässä,olittehan olleet jo hyvin pitkään naimisissa,kuten minäkin mieheni kanssa tahoillamme.Ainoanan erona se,että minulla ja miehelläni ei ole muuta kuin kuolleet tunteet ja kovat ja välillä väkivaltaisetkin riidat,emme voi elää näin.Sinä,tummatukkainen mies,astuit elämääni juuri oikealla hetkellä,mutta miksi teit minulle näin? Kukaan maailmassa ei voi tietää tuskani määrää,sydämeni särkyy surusta,siitäkään ei kukaan välitä,on vain ajan kysymys,kauanko joudun vielä kärsimään täällä maan päällä...