Pitääkö teidän mielestä puolisoiden tukea toisiaan jos toinen haluaa esim. eroon tupakasta? Itse päätin niin mutta vastassa on pelkkää epäuskoa asiaan, epäonnistun kuten kaikessa muussakin hänen mielestään. Itse jatkaa sauhuttelua nenäni edessä.
Puolison tuki?
röökiriitta
10708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tottakai täytyy tukea. just vaik toi tupakoinnin lopettaminen on sellanen asia missä varmasti tarttis toisen tukea. ja senkin takia, et on terveydestä kyse, vois myös se toinen osapuoli yrittää lopettamista. se olis sellanen yhteinen juttu, tsempattais toisia ja sillee.
onnea sulle!
Kiitos..koitan tsempata jos en muuten niin näyttääkseni että kerrankin hän on väärässä. Sattuu vaan kun toinen halveksii mitä tahansa yritänkin : (
Olipa kerran valtakunta, jossa ei osattu valmistaa saippuaa. Kuningas julisti kilpailun: se, joka keksii miten saa omat kasvonsa puhtaammaksi kuin muiden, saa omakseen prinsessan ja puoli valtakuntaa. Voittajaksi selvisi se kusipää, joka tuhri kaikkien muiden kasvot tervalla.
juup..iltasatu näin rankan päivän iltaan olikin paikallaan..; ))
Mutta jos itsellä sama ongelma/riippuvuus... Harvassapa silloin on "munaa" tukea toista. Siinähän jää toiseksi..varsinkin jos itsetunto rakentuu toisen vähättelyyn :(
Käännä voitoksesi tää tieto ja sinnittele :)
Munkin mies ensin vähätteli ja tuomitsi pahettani (tupakoimaton),kerrottuani hänelle yrityksistäni lopettaa ja siitä kuinka nikotiini riippuvainen olen..hän alkoi ymmärtää,ettei kyse aina ole pelkästä tahdonvoimasta.
Nyt hän on luvannut tukea minua kaikin voimin lopettaessani loman alkaessa - eikä se ole vähän.
Tsemppiä sulle!! :)
Kiitos ja samoin sinulle tsemppiä kovasti : ). Niinhän se on, että vaikeuksissa pitäis ymmärtää toista ja tsempata. Onneksi mulla on ystäviä, joilta saa tukea. Mut silti läheisimmän ihmisen asenne kaihertaa..alkaa epäilemään heikolla hetkellä itseään ja miettiä pystynkö tähän ja onko tuo toinen oikeassa.
Kyllä minä näkisin että avioliitossa ajatellaan toisen parasta ja tuetaan toista etenkin myönteisissä asioissa. Ehkä puolisosikin haluaisi päästä eroon tupakasta mutta hänellä ei ole sisua edes yrittää, eikä soisi sinullekaan onnistumista. Onko se rakkautta? Makuasia.
Kiitos viestistäsi ja samaa pohdin minäkin, mitkä ne motiivit ovat. Rakkaus on myös tekoja ja toisen ymmärtämistä, asioissa, jotka tietää olevan sille toiselle tärkeitä, vaikkei niihin itse haluaisikaan sitoutua. Onko tästä vedettävä johtopäätös ettei hän aidosti rakasta minua? Huokaus : ( Toivoin että hän ottaisi minua kädestä kiinni ja sanoisi jotain kannustavaa.
Ehkä ei rakasta... siinä mielessä kuin vaimoa pitäisi rakastaa. Ehkä suhtautuu sinuun kuin kaveriin, taikka siskoon. Tiedäthän, siskolle pitää aina tehdä vähän jäynää eikä missään tapauksessa osoittaa että hänestä välittää.
Mutta et ole miehesi sisko tai pelkkä kaveri. Ehkä taustalla on suhteenne laatu muutenkin, ja nyt tässä asiassa huomasit että jotain on hassusti.
Jos saisitte puhuttua sulassa sovussa mitä toisillenne merkitsette vielä "näin monen avioliittovuoden jälkeen". Miten sinä häntä huomioit, tai huomioisit? Kuinka valmis olisit tukemaan häntä, vai tuetko jo nyt asioita sen enemmpää analysoimatta? Näillä voisit perustella että toivot hänen tukeaan eikä näkätystään.
Ei kai mies vain pelkää, että jos teiltä loppuu yhteinen tupakointi, myös muut yhdistävät tekijät alkavat jäädä vähemmälle ja hän menettää sinut? Sekin voi olla. Se ei tarkoita etteikö rakastaisi, vaan että ei osaa osoittaa rakkauttaan oikein (söpöä ;))
Joten puhukaa. Mutta ei syytellen ;) Ehkä asiat selviävät parhain päin.
Kiitos neuvoista, olet oikeassa, monessakin asiassa. Olen häntä aina tukenut vaikeissa tilanteissa, kuunnellut ja koittanut miettiä ratkaisujakin. Ehkä se on sitä empatian kyvyn puuttumista. Toivottavasti muitten lopettajien puolisot jaksavat tukea..