Olen tässä miettinyt elämääni kipujen kanssa. Olen kärsinyt kivuista jo sellaisen 15-vuotta. Mutta olen kumminkin vasta 29-vuotias eli melkoisen osan elämästäni. Mutta sehän on vain nyt kumminkin elämää. Mutta nyt vain alkaa tuntua itseltäni, että voimat alkaa loppua. Olen antanut toisille ihmisille neuvoja ja tukea, mutta sitten on käynyt niin että olen unohtanut itseni näin se vaan nyt on....Toisillakin voi olla samanlaisia tuntemuksia. Mutta annan kaikille teille lukijoille hyvän neuvon älkää unohtaki itseänne.
Elämä kipujen kanssa
Kivuista kärsinyt
272199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Riippuu ihan kivuista. Itse kärsin selkäkivuista, jalkojen puutumisista ja monista muista ongelmista 10-15 vuotta, kunnes 34-vuotiaana vihdoin löysin avun...
avun?
Ensin apu löytyi 4. fysiatrilta, joka sanoi olevansa Suomen ainoa lääkäri, joka osaa SI-nivelen virheasentoja korjata. Kolme ensimmäistä huippufysiatria oli ihan pihalla asiasta. Kuten myös ortopedi, 10 lääkäriä, kaks kiroa, napra, muutama fysioterapeutti, jne.
Loput ongelmat korjasi eräs kansanparantaja...
Ja marsissa on elämää. Onko kivaa keskustella itsensä kanssa?
Jospa olisit aloittanut kansanparantajasta. Olisiko silloin jäänyt kymmenet lääkärit, erikoislääkärit, huippufysiatrit yms. turhina väliin? Tätäkö tarkoitat?
Tälle värvärille. Jep.
Vaikee spekuloida, mutta... vastaus lienee kyllä!
Juu itsekseni puhelen joo... heh!
Osta elämä!
Sun kanssa on myös hauska keskustella, kun sulla on niin hauskoja väitelmiä, jopa väitöksiä... Itseni kanssa keskustelua en harrasta... ;)
Siltä kyllä kieltämättä vaikuttaa.
eli en ole juossut fysiatrilla,kiropraktikolla,napraatikolla ym muilla koulutetuilla. miksi kävisin koska alan ammattilasiet löytyy tekijäportaasta eli kansanparannuksesta. olen siis oikonut aina asiassa ja olen tyytyväinen kun en muuta tiedä.
avun olen aina saanut. Jaa mutta hei myönnän kerran oli tenniskyynärpää patti ,kipeä,työterveyslääkäri olisi mielellään punkteerannut nesteen pois mutta en antanut. päättelin että kyllä se sieltä itse lähtee kun on tullutkin ja kävin kansanparantajalla 3 kertaa asian takia ja vaiva lähti. eikä ole sen jälkeen uusinut,aikaa kulunut jo 7 vuotta.
kerran polvi oli niin kipeä että luulin sen katkeavan kun kävelen rappuja alaspäin. muistin taas saman hepun ja kävin sen luona ja hän leipoi polvilumpion paikoilleen sanoen että se on liikkunut liika ylös.
vaiva jäi sinne. aikaa kulunut n 6 vuotta siitä eikä oireile.
että tällästä täältäpäin omia aivoja saa käyttää myös itsensä hoitamiseen.
omistaa kaksi konetta joilla on jatkuvasti yhteys palstoille tai sitten on vaan niin saatanan nopea vastaaja -vai mitä sanot näistä:
Kirjoitettu 20.03.2006 klo 17.51
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001491&posting=22000000015008364
Kirjoitettu 20.03.2006 klo 17.51
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001491&posting=22000000015008376
KANSANPARANTAJAT OVAT IHAN SAMA KUIN USKO JEESUKSEEN ETTÄ KUN USKOO NIIN PARANTUU
Uskoppa sinäkin vain niihin pillereihin!
Kunnes tulee semmoinen tilanne, että ne ei autakkaan!!!!
Mitäs sitten????
Onko tehty ihan tieteellinen tutkimuskin marsin elämästä?
väitteestäsi suoritettu vaadittuja tietellisiä tutkimuksia, että kansanparantajat ovat ihan sama .......
jos kipua, vaivaa tai ongelmaa ei ole, miksi mennä kaikenlaisiin tutkimuksiin ja hoitoihin vaikka tutkijoina olisi lääkäreitä, erikoislääkäreitä, ym.ym., ja kantaa rahojaan sinne?
katteeks?
Eikös koneita saa olla enemmänkin kuin kaksi? Onko joitakin rajoitiksia?
Olisiko sinulla muitakin yhtä tärkeitä ja kiinnostavia havaintoja?
lääk.kandi ottaa kantaa ketjun avanneen nimimerkin "Kivuista kärsinyt" kirjoitukseen, ja hänen ongelmiinsa ja kipuihinsa?
Eikös aihe kuulu aika läheisesti työn kuvaankin?
Vai onko vain "hoidetun" parjaaminen tärkein ns.asiantuntijan tehtävä, ja asiakkaat siellä mainitsemassasi marsissa?
Taitaa se rahansiirtely sieltä olla kovinkin epävarmaa, joka kuitenkin on niitä tärkeimpiä tapahtumia toiminnassa?
miten olisi, jos vaikka lukisit tekstisi ennen lähettämistä??
Todellakaan ei käy kateeksi, jos toisella on kaksi konetta sillä jotenkinhan sitä pitää olematonta olemustaan esille tuoda.
Toisilla se on iso auto -toisilla taas merenrantahuvila, vaikka ei osaisi uida.
Opin kropan kokonaishoidon kowan työputken aikana.
Työterveysfysikalistit murehtivat kämmeneensä; aina nää samat naamat kerran kuussa.
Sehän käi kyrsimään. Jätin sen kuntorullan ja opettelin kropan rentoutustekniikoita
kirjastosta saaduilla opeilla.
Lanneranka on jämähdellyt nyt 30v. En lällättäisi millekään ohjeelle, joka saisi
ko. alueen oireettomaksi.
En usko, että näin kulunutta tukirankaa voi mikään muu vippaskonsti kuin
kuin 180 vrk/vuosi kevyttä kotisalitreeniä pitää tarvittavat lihakset ja jänteet vahvoina.
Sivutuotteena loivempaa asennetta arkipäivän kipukohtiin(tiukkapipoisuuteen)
Myös tenniskyynärpää tuli kuntoon. Silti: romu mikä romu; pelkkä huilailu palauttaa kivut.
taas tässäkin tapauksessa, että TAAS ketjun aloittaja jää tämän iänikuisen vänkäämisen
jalkoihin!!! Äärimmäisen ikävää!!!
Todella pitkä on kipuhistoriasi ja siitäkin
huolimatta olet jaksanut muita tukea ja neuvoa -
luonteesi lienee varustettu melkoisella empatialla ja
voimalla!
Paljon, paljon jaksamista sinulle ja
kevään ja kesän odotusta!
todella ikävää, että varsinainen esitetty asia ei saa huomiota osakseen!
Kaikenlaiset muut ilmiöt ovat kiinnostavampia!
Tarkemmin tutkien nähtävästi vain yksi!
Kun tätäkin ketjua lukee, se etenee lääk. kandiin asti, joka ohjaa kekustelun häntä kiinnostavampaan suuntaan, joka on ollut samaa nähtävästi "aikojen alusta"!
Onkohan hänen kirjoituksissaan ollut muuta sanomaa, kuin vain yrittää lyödä kaikki "hoidetun" esittämät näkemykset lyttyyn!
Eipä näytä sivun avaajankaan ongelmat häntä kiinnostavan, näiden hänen "tärkeämpien" harrastustensa rinnalla!
Tsemppiä sinulle :) Tiedän mitä on olla kipeenä vuosikymmeniä, itsekin vasta 40 v. Välillä ollut onneksi parempiakin aikoja, mutta nyt.... Ei sitä aina tahdo jaksaa eteenpäin ja kun aattelee tulevaisuutta niin muutaman kerran aatellut että sitäkö mun on pakko jaksaa!
Löysin mielestäni hyvän sivun, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=aki
Tämä sivu auttoi minulla paljon, jaksan nyt myöntää itselleni että masennusta on iskenyt monet kerrat.
Toinen asia joka myös auttaa minulla on noi lemmikit, puput. Itselläni on 3 omaa pupua ja lapsilla myös yhteensä 3. Eilenkin syntyi kääpiöluppapentuja, jeeee! Nämä ovat minun ekat omat pupupennut :) Kanit osaavat antaa tosi paljon rakkautta meille ihmisille.
Mulla kanssa on ollut selkävaivoja parikymmentä vuotta, mutta työpaikkalääkäri määräsi vain vähän sairaslomia, eikä mitään tutkimuksia tehty.
Olin myös aina auttamassa sekä fyysisesti, että henkisesti aina kun tarvittiin, se oli mun "motto", aina pitää auttaa jos voi.
Aina oli joku tarvitsemassa siivous/muutto/lastenhoitoapua ja vaikka mitä. Ja mä menin vaikka tulin kipeäksi aina enemmän ja enemmän.
Saatika tukena kun toisilla oli kriisejä ja ongelmia. Minä olin tyytyväinen jos pystyin auttamaan.
Kun itselläni tutkittiin vihdoin selkä kunnolla ja löydettiin vaikka mitä, noin 6-v sitten, pikkuhiljaa aloin kieltäytyä raskaammista hommista.
Siitä loukkaannuttiin, vaikka selitin, etten saa enää tehdä mitään selkää rasittavaa.
Pian olinkin jo sairaseläkkeellä, nyt en pysty edes omia hommiani tekemään kotona, vain kipua yötä päivää.
Missä ovat ne ihmiset joita autoin silloin, ketä tuin ja lohdutin?
Täällä olen voinut auttaa tai ainakin yrittää ja varsinkin olen SAANUT paljon henkistä apua ja ihan konkreettisia neuvoja.
Varsinkin masennukseen joka seuraa kun koira perässäni. Lääkitys on siihenkin, mutta kipu vie voiton.
Ennen tosiaan luulin, että kun auttaa muita, saa apua itsekin. Saahan siitä hyvän mielen toki.
Olen sanonut ennenkin ja sanon edelleen, että jos mulla ei olis lapsia ja lastenlapsia, en olis jaksanut enää vuosiin.
He eivät ole unohtaneet minua, heihin voin luottaa.
Minulla on oikeastaan aivan samanlainen tausta kuin sinulla. Olen auttanut toisia melkoisen paljon, ja nyt sitten kun itsellä olisi tarvetta apuun niin sitä ei saa keneltäkään. Muutamalla tutulle on tullut vain sellanen käsitys, että niille pitäisi vain antaa tukea monissa elämän hankalissa tapauksissa. Mutta onhan se tietenkin niin, että mulla on oikeastaan sellanen motto, että sitä saa mitä tilaa. Minulla on pari sellasta tuttua, joiden kanssa tuo motto on toimint erityisen hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen.
Mutta jotenkin vain näyttää siltä, kun näitä kipuja on alkanut tulla mitä enempi vain niin kaverit ja ystävät ovat kaikonneet. Mutta on tietenkin jäänyt ystäviäkin vielä, mutta on niitä lähtenytkin pois. Mutta aina näissä tilanteissa sitä kumminkin miettii, että oliko ne koskaan edes ystäviä. Mutta yksi henkilö on pysynyt minun tukenani koko ajan ja hän on avovaimoni. Minulle on antanut erityisen paljon voimia myöskin n. 8 kk:tta sitten syntynyt ensimmäinen lapsemme. Lapset anatvat erityisen paljon voimia.
Kipujen kanssa täytyy vain varmaan pärjätä. Nykyään monetkaan lääkärit eivät ota vakavasti nuoria potilaita vaikkakin pitäisi...
t. kivuista kärsinyt kirjoittelen nyt tänne nyt jatkossa vain rekisteröidyllä nimerkillä joka on kipu.netti