Huvittaa kysyä asiasta keskustelupalstalta, mutta toisaalta minua huvittaa koko tilanne, joten samapa tuo... :)
Miten te miehet, yli 30v, suhtaudutte jos tiedätte miellyttävän näköisen ja oloisen naisen olevan vahvasti kiinnostunut, mutta ei uskalla sanoa sitä päin naamaa? Tiedätte siis kiinnostuksesta, vahvasta sellaisesta. Kaiken lisäksi nainen on varattu, epävakaassa suhteessa.
Eikä tässä vielä kaikki. Mitä jos "koko maailma" on suhdettanne vastaan. No, liioiteltuna, mutta jos tilanne on sosiaalisen paineen takia melko hankala. Vaikuttaako se, ja jos niin kuinka paljon?
Eli. Kuinka paljon vaikuttaa se, että naisella on vielä joku toinen? Paljonko vaikuttaa se, että mitä muut ajattelevat? Paljonko vaikuttaa se, että nainen ei uskalla sanoa sinulle mitään, vaikka tiedät naisen olevan kiinnostunut? Nainen on lähestynyt sinua, mutta vain nimettömästi. Ja sinä olet vastannut naiselle, uteliaana ja hieman avoimestikin. Mutta sanomatta suoraan, että tiedät kuka nainen on.
Voikohan näin ympäripyöreään kysymykseen edes vastata. Yrittäkää! Koitan sitten onkia tilanteeni oikein käsittäneet vastaukset.
Miten te miehet, yli 30v, suhtaudutte jos tiedätte miellyttävän näköisen ja oloisen naisen olevan vahvasti kiinnostunut, mutta ei uskalla sanoa sitä päin naamaa? Tiedätte siis kiinnostuksesta, vahvasta sellaisesta. Kaiken lisäksi nainen on varattu, epävakaassa suhteessa.
Eikä tässä vielä kaikki. Mitä jos "koko maailma" on suhdettanne vastaan. No, liioiteltuna, mutta jos tilanne on sosiaalisen paineen takia melko hankala. Vaikuttaako se, ja jos niin kuinka paljon?
Eli. Kuinka paljon vaikuttaa se, että naisella on vielä joku toinen? Paljonko vaikuttaa se, että mitä muut ajattelevat? Paljonko vaikuttaa se, että nainen ei uskalla sanoa sinulle mitään, vaikka tiedät naisen olevan kiinnostunut? Nainen on lähestynyt sinua, mutta vain nimettömästi. Ja sinä olet vastannut naiselle, uteliaana ja hieman avoimestikin. Mutta sanomatta suoraan, että tiedät kuka nainen on.
Voikohan näin ympäripyöreään kysymykseen edes vastata. Yrittäkää! Koitan sitten onkia tilanteeni oikein käsittäneet vastaukset.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos nainen on varattu, se on varattu ja sillä selvä. Varatut eivät kiinnosta. Eivätkä edes vastikään eronneet. Siinä on liian suuri riski joutua terapeutiksi eroprosessin kourissa kärvistelevälle naiselle. Koska maailma on täynnä vapaita, mukavia ja tasapainoisia naisia, miksi pitäisi tyytyä johonkin varattuun ongelmatapaukseen? Sen sijaan sosiaalinen paine ei juurikaan vaikuta parinvalintoihini. Eihän suhteeni kuulu tippaakaan ystävilleni tai sukulaisilleni.
Kyse ei ole ystävistä ja sukulaisista, vaan työympäristöstä. Tilanne on hieman mutkikas... Saattaisi aiheuttaa ongelmia miehen työssä, koska mielipiteet voisivat olla vahvasti meitä vastaan.
"Salarakas" on tällä hetkellä sanan kirjaimellisessa käytössä, eli kirjoitamme toisillemme, mutta ilman että olen paljastanut kuka olen. Mies kuitenkin arvaa, on hän siitä vihjannut. Mutta jos kerran mies tietää, niin miksi hän yhä lähestyy vain maililla? Se olisi mukava tietää. Odottaako hän minun ottavan askeleen?
Nähtävästi mielestäsi kaikki naiset, jotka eivät ryntää eroamaan hankalasta suhteesta, ovat ongelmatapauksia? Minä haluan miettiä asioita. Tätäkin tilannetta. Parempi katsoa kuin katua.
Ja mitä olen ympäristöni sinkkumiehiä katsellut, niin eipä noille kunnollisille ja mukavillekaan miehille niitä tasapainoisia ja mukavia sinkkunaisia näytä riittävän. Valitettavasti. Olisihan se helpompaa niin, se on myönnettävä.
Tarkoitin sitä, että jokaisella ihmisellä joka elää epätasapainoisessa ja epätyydyttävässä parisuhteessa on ongelmia. Samoin jokaisella ihmisellä, joka on vastikään eronnut pitkäaikaisesta suhteesta. Sellaiset asiat vaikuttavat ihmisten henkiseen tasapainoon ja silloin kun ihminen on tasapainoton, hänen ei ole hyvä rynnätä suinpäin uuteen suhteeseen. Se ei ole hyväksi itselle eikä sille uudelle kumppanille. Eri ihmiset tarvitsevat eri pituisen ajan toipuakseen edellisestä suhteesta (sekin vaatii "surutyötä" kuten läheisen kuolema, menetyksestähän siinäkin on kyse), mutta noin nyrkkisääntönä alle puolen vuoden toipumisajan ei kannata uutta vakavaa suhdetta harkitakaan.
Sitäpaitsi en pystyisi koskaan luottamaan ihmiseen, joka haluaisi alkaa kanssani suhteeseen eikä a) uskaltaisi erota exästään eikä b) uskaltaisi kertoa suoraan tunteistaan minulle. Ei kovin hyvä ja luotettamusta herättävä lähtökohta uudelle suhteelle, vai mitä?
Saatan olla hieman eri mieltä tuosta toipumisajasta. Toki esimerkiksi itsekin nuorena tyttönä toivuin ensirakkaudestani vähintäänkin kolme vuotta, eikä mikään toiminut sinä aikana kenenkään muun kanssa. Mutta sitä surutyötä voi tehdä jo ennen eroa, ja ero on helpompi jos siitä on varma, ja asian on käsitellyt mahdollisimman pitkälle ennen lopullista askelta. Ei sitten tarvitse katua koskaan, edes aluksi.
Mutta pointtisi siitä, miten tämä juttu on lähtenyt liikkeelle, on kyllä hyvä. Onhan minulla syyni olla tunnustamatta tunteitani, mutta ehkä ei riittävän hyviä. Ehkä vain prinsessamaisesti odotan miehen tekevän jotakin... Ja sen olenkin jo aiemmin sanonut, että tietysti se on ongelma, että olen yhä varattu. Olisi se minullekin ongelma, jos miehellä olisi nainen... No, aika näyttää onko nämä seikat liian suuria. Kiinnostus kuitenkin on palava. Sellaista ihmistä, joka herättää tällaisia tunteita, tapaa melkoisen harvoin.
aikuiseksi. Tee se ero ensin ja haaveile sitten parannuttuasi siitä unelmien "prinssistä". Otas nyt ne vaaleanpunaiset lasit silmiltäsi pois.
vaikuttaa todellakin vähän ympäripyöreältä ja noin vähän tietoa asiasta niin on vaikea antaa mitään selkeetä mielipidettä ?
Minulle kyllä olisi selkeä haitta jos nainen on varattu, tai no haitta mutta en alkaisi suhdetta viemään yhtään eteenpäin. Pelimerkit pitävät olla selvänä ja mielummin nainen saisi olla jo sinkku.
Sosiaalisista paineista on vähän hankalampi kommentoida ilman sen tarkempia taustatietoja ? Mitä kaikkea se sitten pitääkin sisällään.
Kuitenkin jos kaksi toisistaan kinnostunutta ihmistä tapaa niin eiköhän se laatu ja määrä ratkaise onko suhteella jatkuvuutta ?
Kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, mutta kuitenkin oppilas ja opettaja. Siksikin siis vaikea tilanne.
Pelimerkit on selvät siinä mielessä, että mitään ei ole salailtu, paitsi henkilöllisyys. (No, avomiehelleni olen kertonut vain sen, että harkitsen suhteemme lopettamista, mutta en halua loukata kertomalla kiinnostuksestani toista kohtaan) Mutta sen henkilöllisyydenkin uusi mies tietää, koska aurinkoa ei voi peittää sormenpäällä. Ei sitä tarvinnut kertoa -hän on vihjannut tietävänsä. "Vahingossahan" näitä juttuja sattuu, ja lopulta huomaa olevansa pidemmällä kuin mihin oli vielä varautunut. Mutta kiinnostus ei ole lopahtanut, ei varmasti kummaltakaan. Mutta miksi hän ei tartu kiinni, siis miksi hän ei lähesty oikeasti? Kun kuitenkin kirjoittaa.
Onhan se haitta tietysti, että olen varattu, mutta olen hieman hidas näissä asioissa. Moneen kuukauteen en ole pidemmälle päässyt -en eroamisessa enkä tässä uudessa kiinnostuksessa. Kuten kirjoitin edelliselle -parempi katsoa kuin katua. Tapanani ei ole ryntäillä.
"Moneen kuukauteen en ole pidemmälle päässyt -en eroamisessa enkä tässä uudessa kiinnostuksessa. Kuten kirjoitin edelliselle -parempi katsoa kuin katua. Tapanani ei ole ryntäillä."
Minusta Sinä laskelmoit, et lopeta suhdetta mieheesi, vaikka olet kiinnostunut opettajastasi.
Tahdot ilmeisesti olla varma että uus mies on tilalla ennenkuin lopetat suhteesi tämän hetkiseen mieheen.
Sanoisin että tommonen hämmentäminen on likaista peliä.
Mistä sä todellakaan tiedät että opettaja tietää kuka sä olet ? Taidat olla kovin nuori ja lapsellinen.
Kyllä minä tiedän, että hän tietää. Hän antoi asiasta hyvin vedenpitäviä vihjeitä.
En halua olla laskelmoiva. Mietin nykyisen suhteeni tilaa jo ennen kuin kiinnostuin uudesta miehestä. Ja pyrin koko ajan käsittelemään näitä asioita erillään toisistaan. Toistaiseksi siinä melko hyvin onnistunkin.
Haluan siis miettiä erikseen, mitä ja miksi haluan nykyisestä suhteestani. Ihmisten odotukset vaivaavat minua paljon. Se on heikkouteni, ja myönnän sen. Ero ei ole koskaan helppo ratkaisu, ja vielä vaikeampaa se on, kun miettii mitä muut ajattelevat... En missään nimessä kuitenkaan halua minkään sortin varmistusta siitä, että uusi olisi valmiina odottamassa. Ei ajatukseni näin toimi. Vaikka kyllähän kiinnostukseni toista kohtaan kertoo jotakin nykyisen suhteeni tilasta. Ja toisaalta antaa toivoa siitä, että parempaakin (ehkä, mistä sitä voi tietää) olisi tarjolla.
Ehkä loukkaannuin siitä, että sanoit minun pelaavan likaista peliä. Ehkä olen liian herkkä... Mutta kun yritän niin kovin ja tietoisesti olla sitä tekemättä, ja huono omatunto on tuttu asia. Nykyiselleni olen hyvin avoimesti sanonut muun muassa sen, että en ole hänen kanssaan onnellinen, ja että voisin hyvinkin kuvitella kiinnostuvani toisesta. Puhumme paljon, mutta se ei tunnu auttavan. Aikaansaamaton voi olla, mutta en paha ihminen. Niin, ikää on noin 30. Olenko sitten nuori, riippuu kenen näkövinkkelistä asiaa katsotaan.
olen ton kolli kellisen kanssa samoilla peruslinjoilla tämmöisissä jutuissa lisäyksellä koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...
mutta mutta. etkö nyt itse osaa päättää kuinka toimia? odotatko että joku muu päättää?
"Mutta miksi hän ei tartu kiinni, siis miksi hän ei lähesty oikeasti?" ehkäpä mies ajattelee samoin kuin tässäkin ketjussa muutamat.
Kirjoitat että monta kuukautta olet asiaa miettinyt. Kirjoitat nimettönä opettajallesi, hän tietää kuka olet ja tietää miehesti. Et halua kiirehtää. Olet kertonut miehellesi että saattaisit ihastua toiseen mieheen, eikö se jo loukkaa miestäsi ?
Entäs tämä ihastuksen kohde; onko hän vapaa ?
Kyllä ikäsi pitäisi riittää siihen että
- selvität tilanteesi oman miehesi kanssa: Et keskustele tyyliin, saattaisin-ihastua-johnkin-toiseen
- et kirjoittele nimettömiä kirjeitä
- aatteles mitä muut aattelee kun aloitat suhdetta opettajasi kanssa, jos et ole edes eronnut miehestäsi ? Sanoit että heikkoutesi on se että mietit mitä muut ajattelevat.
No, nyt tuli töitä tehtäväksi.....
trvs
tati
todellakin ? Tuskin nyt on mitään väliä sillä että on oppilas ja opettaja kyseessä. Ei siinä pitäisi olla mitään haittaa koska molemmat todellakin on aikuisia ihmisiä niin kuin mainitsit. Eiköhän sitä aikuiset osaa jo ymmärtää nuo pulmat ja saavat siihen jotain ratkaisuja.
Uskoisisn et suurin ongelma on tuo että olet varattu, varsinkin jos hän sen myöskin tietää ? Paljon on kuitenkin kysessä tuon vastapuolen persoonallisuus et minkalainen ihminen hän on sisimmässään. Hän saattaa arkailla tilannetta jos hänellä on ajatuksena joskus läytää itselleen jotain vakavampaakin ja uskoisin et näin saattaa olla. Muuten hän olisi kyllä jo tehnyt lähempää tuttavuutta jos mielessä olisi vain hetken huuman hakeminen.
Olet kyllä siinä suhteessa oikeassa et parempi katsoa kuin katua mutta siinäkin suhteessa kannattaa pitää jalat maassa eikä parane asettaa mitään ennakko ajatuksia. Taidat olla kuitenkin siinä elämäntilanteessa että kykenetkö selkeään ajatteluun ? Kannattaako ehkä vanhat asiat hoitaa alta pois ja sitten suunnitella jotain uutta. Selkeesti molemmat haittaavat tällä hetkellä toisiaan ja selvien ratkaisujen tekeminen voi olla siitäkin syystä hankalaa ?
Todellakin tämä tilanne sumentaa molemmat kuvat. Se oli hyvä pointti.
Tiedän että tämä uusi mies haaveilee naisesta rinnalleen. Siis jostakin pysyvämmästä. Ehkä kiinnostukseni olisikin vahvasti lopahtanut, mikäli hän hakisi minusta selvästi vain yhden yön juttua. En minä sellaiseen ryhtyisi, en ole sellainen.
Käytännön jutut ovat kuitenkin kinkkisiä. Eron tekeminen on todella vaikeaa. Sääli on sairautta, mutta sitä kuitenkin nykyistäni kohtaan tunnen. Ja valtavat velvollisuuden tunteet vanhempien odotuksia ym. kohtaan. Äh, miten niistä voi riuhtaista itsensä eroon. En osaa, mutta yritän opetella.
Sinun vastauksesi herättivät ajatuksia. Annoit rakentavaa palautetta ilman kivien heittelyä. Kiitos.
on aika ajatella omaa itseäsi ja kuunneltava mitä sydämmesi kertoo ?
Ero on aina vaikeaa vaikka siihen olisikin täysin perustellut syyt, ihmisen on vaikea ajatella muutoskia totuttuihin normaaleihin kuvioihin. Eron jälkeen kaikki on täysin uutta ja ihmeellistä. Veikkaisin kuitenkin että eron tehneet naisihmiset voisivat kertoa että kuinka hyvä ratkaisu se itseasiassa olikin ja kuinka mukavaa on aika eron jälkeen !
Niin kuin sanoin nyt ajattelet vain ja ainoastaa itseäsi äläkä ketään muuta ! Elämä on sinun ja sinä itse sen tiedät mitenkä sen haluat jatkuvan.
Muista kuitenkin että täällä voi saada mitä tahansa neuvoja, osa vääriä ja osa oikeita, kaikki ratkaisut on kuitenkin tehtävä itse.
Tälläinen olen auttava ja omia mielipiteitä tuova ihminen, vaikka minut on täällä jo monessakin keskusteluissa leimattu vaikka miksi mielistelijäksi tai viimeksi sanottiin "enkeli imago" ? Olen mitä olen ja on kiva jos voin omilla höpinölläni jollekin tuoda apua tai ainakin iloa huomiseen :o)
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti asiat meneen hyvin.
Sanoit toki asiaakin, ja olen hyvin tietoinen siitä, että parempi olisi hoitaa ensin vanha suhde alta pois.
Mutta, mielestäni avoin keskustelu tunteista on aina parempi kuin esittää että kaikki on hyvin -ja sitten yhtäkkiä jättää. Siinä mielessä en koe tekeväni väärin, kun kerron miehelleni, että voisin kuvitella toisesta kiinnostuvani. Kyllähän parisuhteessa kuuluu tietää missä mennään, eikä elellä pilvilinnoissa jos niitä ei ole. Raja menee minulla kuitenkin siinä, etten sotke tähän juttuun toista miestä.
Nimettömän kirjeen kirjoittaminen oli hauska juttu, enkä koskaan edes pyytänyt vastausta. En edes vihjaissut sellaista odottavani. Mielestäni sellaiset "tempaukset" eivät katso ikää. Ja jos olisin vapaa, niin voisin hyvinkin nautiskella tästä pienimuotoisesta kirjoittelusta. Ei iän lisääntyessä saa unohtaa hauskanpitoa ja pientä lapsenmielisyyttä!
Olen utelias tietämään mitä tämä toinen mies ajattelee. Tietysti olen, koska minä ajattelen hänestä niin paljon hyvää. Mutta en minä ole valmis sänkyyn ryntäämään niin kauan kun asunnossani asuu vielä joku toinen mies.
Enemmän erossa ajattelen kuitenkin sitä, että mitä ihmiset ajattelevat, kun en ole enää nykyiseni kanssa. Kaikki kun tuntuu jo niin kovasti kyselevän perheenlisäystä jne.
Töitä pääkopalla kyllä on, liikaakin. No, ihastukseni kohde on vapaa, joten murehdittavaa ei ole sillä rintamalla.
Vastatan, vaikka menee hieman off-topic.
"Miten te miehet, yli 30v, suhtaudutte jos tiedätte miellyttävän näköisen ja oloisen naisen olevan vahvasti kiinnostunut, mutta ei uskalla sanoa sitä päin naamaa?"
Missä tämmöistä tapahtuu ? Kyllä ne naisten iskuyritykset on laskettavissa yhden käden sormin. Näin on tapahtunut peräti kerran viimeisen 10 vuoden aikana. (Menin silloin juuri sopivasti lukkoon. Potuttaa vieläkin, kun ei saanut vastausta suustaan. Argh !) Siis ei ihan joka päivä.
"Kaiken lisäksi nainen on varattu, epävakaassa suhteessa."
Vaikuttaa, en koske. Olen yhden naisen mies ja hakusessa on vastaavasti yhden miehen nainen ? Terapeutin tai hetken valloituksen rooli ei kuulosta kivalta. Kerro nyt samalla naisasioista pihalla olevalle poikamiehelle, mitä tarkoittaa epävakaa suhde ? Yleisesti ottaen, miksi roikkua suhteessa, jos siinä on jotakin selvästi/pahasti vialla ?
"Eli. Kuinka paljon vaikuttaa se, että naisella on vielä joku toinen?"
Edellinen vastaus. Nähtävästi nykyisin on hyvin yleistä hypätä suhteesta toiseen. Puuttuuko ihmisiltä uskallusta elää yksin ? Roikutaan suhteesta toiseen ja uudelle suhteelle asetetaan edellisen suhteen vaatimukset. Ellei jopa enemmän. Ei kuulosta lupaavalta...
Toiseen tutustuminen ennen pilvilinnojen rakentamista voisi vähentää ns. turhien suhteiden määrää. Toisaalta miehen/naisen on kyettävä jättämään vanha suhde taakseen, koska exän perään haikailu ei ole soveliasta uutta kumppania kohtaan.
taputtaa käsiään.
Ihanaa että löytyy miehiä jotka ovat tuollaisia kuin te.
Joku sanoi osuvasti että vaikutat hyvin laskelmoivalta.
No, epävakaa suhde voi varmasti tarkoittaa eri asioita eri ihmisille eri elämäntilanteissa, mutta tätä se tarkoittaa minulle:
Mieheni petti minua reilu vuosi sitten. Se satutti kovasti, tiputti minut pilveltä. Tämän jälkeen kerran pahastuin miehen huonosta käytöksestä ravintolassa (hän notkui toisen naisen kanssa)ja siitä seurasi riita. Mies oli vahvassa humalatilassa, ja kävi minuun kotimatkalla käsiksi. Keskellä talvea hän työnsi minut hyiseen ja virtaavaan jokeen. No, pakkasessa sitten kirmasin vaihdilla kotiin, etten jäädy kuoliaaksi. Näiden tapahtumien jälkeen on ollut ongelmia saada suhdetta ja luottamusta taas toimimaan, mutta parhaani olen mielestäni yrittänyt. Ainakin tähän saakka. Mies meni hoitoonkin, omasta halustaan. Siitä oli hänen mielestään apua. Siksi halusin antaa hänelle mahdollisuuden. Rakkaus ja luottamus ei ole kuitenkaan palannut, vaikka mitään uutta mylerrystä ei olekaan sattunut. Olen miettinyt, että kauanko pitää yrittää? Koska on oikein luovuttaa? Minä en luovuta helposti. En lähde kävelemään ensimmäisen ongelman ilmestyessä. Mutta ongelmani ehkä on ennemmin se, että en lähde millään, vaikka pitäisi.
...kovia olet kokenut kyllä sinäkin. Jos tunnet, että et rakasta miestäsi, niin tietysti eroat. Jos tunnet, että haluat olla miehesi kanssa lopun elämäänne, niin sitten unohdat sen open ja keskityt parisuhteenne pelastamiseen..Menkää lomalle yhdessä..ehkä se auttaisi näkemään selvemmin tilanteen...
olet tilanteessa mikä vaatii jo ratkaisuja ?
Miehesi on tehnyt sinulle anteeksi antamattomia tekoja, enkä kyllä ihmettele että luottamus ja rakkaus ovat loppuneet.
Nuo kaksi seikka ovat kuitenkin ne asiat mitkä pitävät parisuhteen yllä ja miksi jatkaa jos niitä ei enää ole ?
Niitä tuskin enää saa takaisin vaikka kuinka yrittää tai ehkä saa mutta totaalisen vaikea tehtävä ja siinä vaaditaan myöskin kumppanin osallistumista todella paljon. Veikkaisin kuitenkin että noiden tilanteiden jälkeen et enää mieheesi pysty luottamaan vaikka mitä tapahtuisi !
Edelleenkin sanoisin että on ratkaisujen teon aika, sitten vasta voi alkaa pohtimaan mitä tapahtuu jatkossa ?
"Mieheni petti minua reilu vuosi sitten. Se satutti kovasti, tiputti minut pilveltä."
Sellaiselle, joka osaa arvostaa uskollisuutta, pettäminen taitaa olla isku pahimmasta päästä. Kerran menetettyä luottamusta on hyvin vaikea saada takaisin. Jos kumppani ei opi virheistään, homma vaikuttaa ns. patologiselle tapaukselle.
tuollaisia kun liikkuu vapaallajalalla sotkemassa omaa ja toisten elämää niin taas saadaan lukea lehdistä hirveistä perhetragedioista ja kolmiodraamoista. naiset opetelkaa tuntemaan mies, ei elämä ole mikään peli eikä seikkailu vaikka se mediassa niin yritetään näyttää.....
Ei mitään lisättävää, tosi ku vesi.
naiseen joka kuvittelee olevansa miellyttävän näköinen ja oloinen.
Kaikenlaisia kommentteja on sadellut, mutta sinun kommenttisi oli kaikista oudoin ja yllättävin! Eikö ihmisellä saisi olla itsetuntoa lainkaan? Pitäisikö ajatella, että olen taatusti susiruma ja huonoa seuraa? Tuskin sentään! :)
Jos molemmat osapuolet ovat satasella mukana, eivät siihen vaikuta mitkään ulkoiset tekijät. Kun tunteet vievät aidosti mukanaan, ei siinä paljon sosiaalisia paineita kuulostella.
Tuo sinun "suhteesi" kuulostaa kyllä ennemminkin fantasioinnilta. Ainakin se on käsittämätöntä jahkailua. Et ole edes varma uuden kumppanisi tunteista, mutta olisit valmis jo jättämään nykyisesi? Jos se uusi sitten vaikka "alkais sun kaa" Huhhuh.
Toisaalta olen niin monesti rouvien kanssa yöni viettänyt, ettei minulla ole oikein varaa alkaa tuomitsemaan.. ;)
En minä uuden miehen takia nykyistäni ole jättämässä. Päin vastoin, yritän olla sotkematta niitä asioita toisiinsa parhaani mukaan. Ihastus ei ole vielä vakavaa, kun ei kerran ole mihinkään edennyt. Ei siis ole mikään uusi kumppani. Ei sellaista, niin paljon tuntemattomampaa miestä, voi mitenkään verrata ihmiseen, jonka kanssa on viettänyt vuosia.
Uteliaisuuttani vain kyselin, että mitäköhän hänen, toisen miehen, päässä mahtaa liikkua. Mutta ehkä sitä pitäisi kysyä häneltä.
Olen yllättynyt siitä, että tällä palstalla vastailee lähinnä vain ne, jotka haluavat vartioida moraalia. Joka toinen mies ja joka kolmas nainen pettää. Enkä minä ole edes koskenut toiseen mieheen, tai esittänyt nykyiselleni olevani onnellinen hänen kanssaan. Silti minun kimppuuni hyökätään. Missä on kokemukset niiltä ihmisiltä, jotka ovat käyneet läpi myllerrystä ennen pettämistä tai eroa? Eikö kukaan mieti ensin ratkaisujaan?
Okei, sittenhän et ole todellakaan tehnyt mitään väärää. Tuosta aloituksestasi nyt vaan sai hiukan toisenlaisen kuvan.
Anna nykyisellesi ihan reilusti monoa, että pääsette molemmat elämässänne eteenpäin.
Mitä toisen miehen päässä liikkuu, on hiukka hankala mennä kommentoimaan. Seksi nyt ainakin ihan varmasti, jos kaltaisesi sievä nainen lähettelee vihjaavia viestejä. Eipä siinä auta kuin mennä kysäisemään.
Toisaalta älä nyt nettiääliöiden ohjeiden mukaisesti elämääsi ala rakentaa...
;)
Kiittäisin budhaa siitä, ettei se nainen ole vielä uskaltanut tulla kiehnään kylkeen asti.
Häipyisin kuvioista minkä kintuista pääsisin.
Itsesuojeluvaisto se on sentään miehelläkin!
...se ope tekee (seuraavan) aloitteen...?
Siis aikuinen sinkkumies tekis aloitteen parisuhteessa elävän naisen suhteen...
Luulenpa, että saat odottaa ihan rauhassa sitä askelta hänen taholtaan.
Jos sillä tyypillä on yhtään älliä päässään, niin se odottaa tyynen viileästi sun tekevän ratkaisusi nykyisen rakkaussuhteesi kanssa, ennen kuin etenee yhtään kirjoittelua pidemmälle sun kanssasi.
Se olisi minunkin mielestäni fiksua. Mutta kun maailman menoa on katsellut, niin halusin kysellä, että mahtaakohan näin käydä. Ainakin näin keskustelupalstoilla tuntuu olevan se meininkin, että ensimmäisen kiven heittäjiä riittää. Vaikka minä sentään yritän todella miettiä mitä elämälläni tekisin. Minua yleensä ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka eivät viittä minuuttia kauempaa mieti.
Jokin osa minussa tietysti haluaa huomiota. Kukapa ei huomiota haluaisi. Mutta en silti järjelläni toivo hänen tekevän nyt juuri mitään. Mukavaa on huomata, että kiinnostusta on molemmin puolin, mutta nyt on huono aika. Vaan eipä näitä haaveita silti oikein helppo ole sammuttaa... No, asia kerrallaan.
Kiitos asiallisesti kirjoitetusta vastauksesta.
Samassa tilanteessa olleena (ilman kännistä väkivaltaa tai pettämistä) voin kertoa, että sitä mitä nyt yrität "olla sekoittamatta keskenään" ei ole mahdollista pitää tyystin erillään.
On kyse tunteista eikä niitä voi valjastaa aina järjellä käsiteltäviksi, vaikka niin haluaisikin.
Sinä itse olet nyt sen kaiken yhdistävä tekijä.
Itse käytin platonista rakkauttani vain energian- ja inspiraationlähteenä ja se riitti minulle. Mieskin eli myös hyvässä parisuhteessa, joten tilanne oli hiukan toinen kuin sinulla ja sillä opella.
Sinä teit aloitteen?, halusit tulla löydetyksi ja nyt se on siis tapahtunut. Yhdenlainen jännitys on lauennut ja jatkoa odotellaan. Pallo on sinulla?
Sekin on valtaa ja tapa päteäkin, ja se on jännittävää. Syyllisyys (ja ne lentävät kivet) syntyy siitä, että se oli tietoinen valinta, tavalla tai toisella. Vastoin kaikkia suunnitelmia, odotuksia ja velvollisuuksia.
Harkinnan ihmisenä sinä kyllä piankin tiedät mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta, mitä tehdä ja mikä jättää tekemättä jne. Kun ihastuksen ensihuuma on nyt koettu astuvat kuvaan elämän tämänhetkiset velvoitteet ja vastuu, ja niiden tulessahan sinä jo siinä kärvistelet.
Anna ajatusten selkeytyä kaikessa rauhassa, sinulla ei ole kiire mihinkään.
oikeastaan valitettavan sellaista. Ehkä minäkin sitten raukkamaisesti "odotan", että ihastus kävelisi vastaan ja tokaisisi haluavansa "vain minut". Säälittävää mutta totta: en tiedä mitä sanoa, mutta uskallus hänen suuntaansa olisi paljon korkeampi. Tuntuisi, ettei tässä ihan "peluri"ollutkaan kyseessä, kuten se nyt tuntuu.
En siis uskalla heittää hyvää suhdetta menemään sellaisen takia, joka minua ei edes halua, oli se sitten miten halpamaista tahansa kenenkän mielestä.