Eli miten voi tietää olevansa väärässä suhteessa?
Jos toista rakastaa, mutta jo suhteen alkutaipaleella riitely vie suuren osan ajasta, onko kumppani silloin oikea?
Jos toista rakastaa, mutta jo suhteen alkutaipaleella riitely vie suuren osan ajasta, onko kumppani silloin oikea?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ne riidat eivät mullista koko parisuhdetta jos toista rakastaa.
sen sijaan tällaisessa tapauksessa, jossa kaikki asiat ovat kohdallaan, mutta ei ole varma rakastaako toista, voi miettiä sitä että onko oikean kanssa :(
Siis, ei se pelkkä rakkaus saa suhdetta toimimaan, pitää olla niin paljon muutakin. Ennen kaikkea pitää olla mukavaa yhdessä (tietysti sen rakkauden kera)!
että mistä asioista sitä riidellään. Kun kaksi ihmistä menee yhteen, se yhteensovittautuminen teettää välillä riidantynkää ja se on ihan normaalia.
Mutta jos riitaa tulee esimerkiksi nyt vaikka niistä existä, siitä että toinen tekee enemmän parisuhteenne eteen kuin toinen, salillakäynnistä, nettipornon katselusta tai jostain muusta roskapussin viemisestä jota ei pystytä kertakeskustelulla ratkaisemaan. Niin sitten pitää kyllä miettiä onko kaksi oikeanlaista ihmistä nyt yhdistämässä sukkalaatikkoaan.
Myönnytyksiä pitää tehdä ja joustaa, mutta kynnysmatoksi tai piiaksi ei pidä kenellekään ryhtyä.
Eli kun miettii oikein tarkaan mitkä riidat on rakentavia suhteessa ja auttaa siinä yhteisen elämän rakentamisessa, ja mitkä riidanaiheettaas ei, niin siitä se vastauskin sitten löytyy.
voi olla riidan aiheuttaja. Riitelemme jatkuvasti, ja ilmapiiri on todella kireä. Toiselta ei kannata edes kysyä mitään, koska vastauksen saa tosi ilkeään sävyyn..
Eli voisiko nyt vaan olla kyse siitä, että olemme olleet liian tiiviisti yhdessä ja pieni hengähdystauko tekisi hyvää? Vai onko tässä meidän yhteinen tulevaisuus?
Mihin hemmettiin se nykyihmisen sinnikkyys ja kestävyys on hävinny?
Annetaan periksi niin helpolla ja etsitään jotain saamarin oikoteitä ikuiseen onneen...
Riitoja tulee TAKUULLA sen unemlapartnerinkin kanssa, joten opettele vaan riitelemään oikein.
Se on taitolaji, joka EI TODELLAKAAN aja koko suhdetta nurin, ellei pahalle mielelle anna kaikkea päätäntävaltaa.
Lähde itsestäsi. Miksi SÄ provosoidut aina samalla kaavalla toisen sanoista tai teoista? Voisitko ajatella valitsevasi toisen tien ens kerralla, ettei ne sukset menis ristiin TAAS kerran?
Kumpikin olette yhtä syyllisiä siihen, että niin aina tapahtuu.
se totta et pitäis varmaan peiliinkin vilkaista. Mua ärsyttää tää tilanne niin paljon, että en jaksa enää edes puhua kauniiseen sävyyn kun tiedän ettei toinenkaan sitä tee. Toisaalta taas itse olisin halukas puhumaan asioista, mutta toinen ei taas halua. Kun yritän puhua, toinen ajattelee että haastan riitaa.
Aivan loistava kommentti! Pisti miettimään...
Elän itsekin suhteessa, missä vähän väliä "räiskyy". Mies todella huono sopimaan riitoja tai keskustelemaan niistä jälkeen päin. Ja niissä riidoissa kun on aina se kaksi osapuolta kuitenkin...
Täällä myös on tällähetkellä tuommonen kummallinen ongelma että ei oikein mitään uskalla ukolle sanoo tai kysyä kun saa aina vastaukseks huutoa. Tiedän että hänellä on iso elämänmuutos menossa ja varmasti paljon stressiä mutta mä en kohta enää jaksa sitä ainaista huutamista ja kiukuttelua. Tuntuu että itse on aina se joka joutuu myöntymään ja pitämään suunsa kiinni vaikka kuinka tekis mieli sanoo pahasti takas. No ollaampa sitten hiljaa loppuikä...
Se ei kestä loppuikää, se toisen elämänmuutos, joten toivoa on vielä. Parisuhteessa lähin purkautumisen kohde on se partneri, valitettavasti. Moni ei tajuakaan, miten helposti purkaa kiukkunsakin raakana toisen niskaan. Sitten ihmetellään kun ovet paukkuu joka suunnalla.
Pitäis osata tulla ulos kuoresta pyytään anteeksi. Muutenhan se paha olo sen kun lisääntyy vaan, sillä huutaminen koskee huutajaan aina yhtä paljon kuin sen huudon vastaanottajaankin.
pitäisi itse yrittää olla se viisaampi ja lepytellä toista. Kun on saanut edes pienen rauhan maahan, niin sitten yrittää varovasti keskustella asioista. Ainakin muhun itseeni se toimii jos on jostain suuttunut. Tuntuu hyvälle nähdä että toinen oikeasti yrittää sovitella.
Mut jos sekään ei onnistu, niin en kyllä aio alistua ikuiseen riitelyyn ja siihen että asiat jää aina selvittämättä..
...oppinut kuuntelemaan "hälytyskellojani"..eli jos tulee semmoinen olo suhteen alkuvaiheessa, ettei se ole se oikea, niin olen lopettanut sen siihen...no sitä "oikeeta" ei nyt välttämättä ole olemassakaan, mutta kuitenkin, jos kello soi, olen lähtenyt lätkiin...
ollut joskus se tyyli, mut niinkuin tuossa jo joku sanoi, niin pitäisi nähdä vähän enemmän vaivaa parisuhteen eteen eikä heti antaa periksi kun tulee riita. Ehkä mun on nyt vaan saatava ukkoni kuuntelee, ja ennenkaikkea puhumaan, ei huutamaan..
Kuulkaa se on oikeesti niin hemmetin totta tässä nyky maailmassa etä kaikki kuvittelee heti ku arki astuu esiin tai ku on ollu vaikempi jakso suhteessa esim.riitaa tai vähä kyllästyneisyyttä että se kumppani ei olis ees oikee uskokaa vaa että joka ikinen IHMISSUHDE VAATII TÖITÄ JA TAHTOA!!!
On se alku huuma...ihastus josta kehkeytyy ihana rakkaus...sitten tulee arkea ja tunteet on tasaantuneet muttei kadonneet(mitä moni luulee) ja sitten vähä itsenäistytään ja kuitenkin ollaa yhdessä ja sitten se muuttuu syväksi rakkaudeksi muttei se tunne kuitenkaa sama oo ku se alku huuma vaa sillo kun alussa on itsellään niin sikä hyvä olo jnee.nii mä kutsun sitä "itsekkääks" oloksi ku sä elät vaa sitä omaa tunnetta toisesta mutta syvä rakkaus sitä suurta juttua joka kuuluu teille kummallekki niin että sä haluut toisellekki niin paljon hyvää kaikista niistä tunnetiloistasi huolimatta....
Mä oon sitä mieltä et länsimaissa annetaan rakkaudesta semmoinen pikkutyttöjen kuva jossa kaikki on sitä yhtä suurta ihanaa tunnetta vaa eikä yhtää negatiivistä tunnetta sinne suodakkaan...jos tohon rakkautteen uskoo jossa on vaaleenpunaset pikkutyttöjen lasit päässään vaa ja heti ku ne otetaa pois nii juostaa karkuu ja toitotetaan kaikille et ero oli oikee päätös koska tunne oli muutuunu nii sanon et jokainen semmonen saa koko elämänsä juosta sylistä syliin ja yrittää ettii sitä mitä ei ookkaa jollet sitä itse ymmärrä
ja sit jos et ymmärrä nii voi olla et vanhuksena se iskee tajuntaa tosi kipeesti.
HUOM! joissakin tapauksissa ero on oikee vaihtoehto mut mitä monesti esim.täältki lukee noit juttui ja vastauksii nii musta monesti niissä on kyl luovutettu helpol jos on ees yritettykkää
RAKKAUS EI OO PELKKÄÄ TUNNETTA SWE ON MYÖS TAHTOA!!!!TOTTA MIKÄ TOTTA!!!