Olen neljäkymppinen, akateemisesti koulutettu mies. Eli eläkeikään vielä yli 20-vuotta.
Olen ollut monipuolisissa vastuullisissa työtehtävissä omalla alallani ja sitä sivuavilla aloilla jo opiskeluaikoina. Puhun sujuvasti viittä kieltä, ymmärrän kahdeksaa. Hallitsen kaikki tavallisiin toimistotöihin ja oman alani erikoistaitoihin liittyvät tietokoneohjelmat. Minulle on kertynyt useita luottamustehtäviä ja suosittelijoitakin on.
Tein kuitenkin virheliikkeen vähän yli vuosi sitten ja aloitin oman yrityksen, jonka pyörittämiseen minulta ei perhetragedian ja sitä seuranneen masennuksen jälkeen löytynytkään voimia.
Joten aloin viime syksyn alusta hakea osaamistani vastaavaa työpaikkaa ajatellen, että pääsisin rutiinien kautta paremmin takaisin normaalielämään kiinni.
Lähetin ensin noin 30 hakemusta oman alani tehtäviin, jotka eivät tuottaneet edes yhtään haastattelua. Sen jälkeen koitin rahapulassa hakea mitä vaan työtä, varamiespalveluja myöten. Yhteensä noin 100 hakemusta. Ei ensimmäistäkään haastattelua. Mielestäni osaan kuitenkin kirjoittaa kohtalaisen hyviä hakemuksiakin, koska olen lukenut niitä suuret määrät istuessani toisella puolella pöytää.
En myöskään haluaisin valehdella ikääni ja taitojani, mutta väkisinkin tulee sellainen vaikutelma, että tässä maassa rekrytoidaan vain jos olet helposti ohjailtava alta 30-vuotias, etkä liian koulutettu. Kokemusta ja taitoja omaava hakija taitaa olla uhka työnantajan omalle pallille?
Olen ollut monipuolisissa vastuullisissa työtehtävissä omalla alallani ja sitä sivuavilla aloilla jo opiskeluaikoina. Puhun sujuvasti viittä kieltä, ymmärrän kahdeksaa. Hallitsen kaikki tavallisiin toimistotöihin ja oman alani erikoistaitoihin liittyvät tietokoneohjelmat. Minulle on kertynyt useita luottamustehtäviä ja suosittelijoitakin on.
Tein kuitenkin virheliikkeen vähän yli vuosi sitten ja aloitin oman yrityksen, jonka pyörittämiseen minulta ei perhetragedian ja sitä seuranneen masennuksen jälkeen löytynytkään voimia.
Joten aloin viime syksyn alusta hakea osaamistani vastaavaa työpaikkaa ajatellen, että pääsisin rutiinien kautta paremmin takaisin normaalielämään kiinni.
Lähetin ensin noin 30 hakemusta oman alani tehtäviin, jotka eivät tuottaneet edes yhtään haastattelua. Sen jälkeen koitin rahapulassa hakea mitä vaan työtä, varamiespalveluja myöten. Yhteensä noin 100 hakemusta. Ei ensimmäistäkään haastattelua. Mielestäni osaan kuitenkin kirjoittaa kohtalaisen hyviä hakemuksiakin, koska olen lukenut niitä suuret määrät istuessani toisella puolella pöytää.
En myöskään haluaisin valehdella ikääni ja taitojani, mutta väkisinkin tulee sellainen vaikutelma, että tässä maassa rekrytoidaan vain jos olet helposti ohjailtava alta 30-vuotias, etkä liian koulutettu. Kokemusta ja taitoja omaava hakija taitaa olla uhka työnantajan omalle pallille?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ole ainut, sillä niin se on, että hyvän työkokemuksen ja koulutuksen omaavien työttömien on kaikkein vaikeinta työllistyä uudelleen. On näet niin, että oman alan työpaikkoihin haettaessa työttömän hakemukset joutuvat pinon alimmaisiksi ja taas tavallisiin duuniin ei yleensä oteta ylikoulutettuja.
Esim. teknikko, joka luki itsensä diplomi-insinööriksi, ei saanut insinöörinä työpaikkaa, teknikoksi ei huolittu insinööriä. Työpaikan sai vasta, kun salasi insinöörikoulutuksensa.
Ennen (muutamia vuosia sitten) haettaessa työntekijää tehtävään, oli suuri paino työ- ja elämän kokemuksella, koulutuksella, kielitaidolla ja hakijan "yleiskuvalla".
Nykyään niillä ei ole mitään merkitystä työntekijää palkattaessa. Päivän tyyli on: SOPIVIN saa paikan - Ei pätevin.
Sopivin pitää ja voi pitää sisällään, mitä eriskummallisia kriteerejä - Yhtä kaikki, yritykselle (varsinkin tuleville esimiehille) pyritään valitsemaan sopivin. Ja tietysti mahdollisimman edullisella palkkauksella.
Yleensä sopivin on, alhaisella palkkauksella, komealta kuullostavalla tittelillä ja johdateltavissa oleva henkilö. Eikä hänestä ole, eikä tule olemaan uhkaa ylemmilleen.
"SOPIVIN" on päivän sana! VALITETTAVASTI!!!
Yhdellä kurssilla sanottiin että täytyy olla "HYVÄ TYYPPI", olen kuullut tuon muualtakin.
Voin vain arvailla mitä tuo tarkoittaa, ehkä:
1) Hyviä vuorovaikutustaitoja
2) Sopivaa ikää
3) Hyvännäköinen
4) ?
Keksikää lisää...
Työntekijän täytyy nykyään olla jo valmiiksi nöyrä.
Missään nimessä ei ole eduksi, jos on paljon työttömyysaikana opiskellut. Vaarana on silloin se, että voi ymmärtää liikaa.
Huomenna taas työhaastatteluun, matkaa kertynyt jo 200km tällä viikolla. Todistukset saavat varmaan jäädä kotiin. Oman alan töihin ei ole tarpeeksi kokemusta, muualle ei oteta edes haastatteluun:)
Hyvä tyyppi ei tarkoita ikää tai näköä vaan sitä, että on porukkaan sopiva, erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleva, motivoitunut, itsensä ja yrityksen kehittämisestä kiinnostunut etc.
Kumman itse palkkaisit: Hakija 1: 20 vuotta alan kokemusta, korkeimmat mahdolliset tutkinnot alalta, kusipää.
Vai hakijan 2. joka on hyvä tyyppi vaikkei koulutus eikä kokemus täydellisiä olekkaan?
Keskustelun alkuunpanijana voisin vain kysyä, että miten sen voi osoittaa, että on hyvä tyyppi, jos ei pääse edes haastatteluun?
Lisäksi olen itse palkannut kumpaakin mainitsemaasi laatua ja firman kannalta se kokenut kusipää on aina tuonnut enemmän tulosta, vaikka vaikeata olisi ollutkin.
Mutta se on vähän niin että sitä ei voi CV:ssä tai hakupaperiin laittaa, mäkin 44-v insinööri (tuleva kansanedustaja 2007) voin olla kusipää just sun tiimiin, mutta töitä haetaan pitkälti virtuaalisesti, miten sä voit erottaa hyvät tyypit ?
'Hyvä tyyppi' tarkoittaa, että ei saa olla ns. mulkku.
Että monet mulkut on töissä, esim. työvoimavirkailijoina.
Minulle kävi hiukan eri tavalla huono tuuri. Tein koulutusta vastaavaa työtä edes 6 vuotta...sitten tuli yritykselle ulkomaalainen omistaja, ja kaikki tehtävät ulkoistettiin. Saimme toki jäädä "taloon" mutta puhelinpalveluun.
Olen nyt neljä vuotta hakenut uutta työtä, tuloksetta. Ensin hain pari vuotta koulutusta vastaavaa työtä, nyt olen hakenut ihan mitä tahansa työtä, missä tulotaso olisi parempi kuin tämä nykyinen 1500/kk.
Olen myös jatkuvasti kouluttanut itseäni, ja sekin näkyy CV:ssä. Eli opiskelen toista tutkintoa, olen käynyt verkkokursseja ja muunlaisia kursseja. Ei auta.
Jos yhtään lohduttaa, vain muutama kurssikavereistani on koulutustaan vastaavassa työssä. Vain ne, jotka ovat valinneet opettajan uran, ovat saaneet vakinaisen työsuhteen.
Sellaista tämä nykymaailma on. En hae enää "ihan kaikkia" töitä, vaan pyräyksittäin.
Tämän vuoden alusta olen taas kunnostautunut tässä hakemustehtailussa ja saanut aikaiseksi toistasataa hakemusta. Suurin osa yrityksistä ei edes vastaa, osasta tulee muutaman päivän sisällä vastaus, että paikka on täytetty sisäisesti.
Todella suuri osa ikäluokastani on samassa tilanteessa kuin sinä ja minä, eli hakee hakemasta päästyään pääsemättä edes haastatteluihin. Hesarissa oli jossain vaiheessa juttu lama-ajan kasvateista, ja se kyllä todella osui ja upposi.
Kun ihminen täyttää 40 vuotta luulisi elämää olevan vielä edessä, mutta työnantaja on jo hautaamassa.
Itse hieman alle kolmikymppisenä kaverina voin sanoa, että töitä on enemmän kuin ehtii tehdä. Oman yrityksen perustaminen on ehdottoman tärkeää, sillä sen avulla voi kiertää kaikki työaikarajoitukset ym. liittojen kotkotukset. Kyllä teillekin töitä löytyy, kunhan vain alatte tosissaan etsiä.
Suomessa normaalin ihmisen kuukausiansiot ovat nykyään 3000-5000 euroa ja sen saa jo melko helposti. Ahkeruudella ja sisulla!
Palataan asiaan reilun 10 vuoden päästä ja katsotaan oletko samaa mieltä työnsaannin helppoudesta.
Tulotasosta olen sinänsä samaa mieltä, vaikka tuo 3000-5000 ei kyllä karvalakkiammatteja tai kuntien virkoja koskekaan.
perintätoimiston? Ja lähettelet ihmisille laskuja ottamatta selvää, onko toimeksiantajan saamisilla edes perustetta? Kyllä varmasti monet maksavat nämä maksut ja turhat perintäkulut, vaikkei olisi firmasta kuullutkaan. Olkoon se vaikka kunnon kansalaisen jäsenmaksu, ettei saa maksuhäiriömerkintää asiakasrekisteriin.