Kävipä sillain, että varattu mies ihastui meikäläiseen. Eikä ole ensimmäinen kerta... Homma meni niin, että tutustuttiin yhdellä reissulla, juttu luisti mainiosti, ja puolin ja toisin oli aistittavissa pientä väreilyä. Iltaakin oltiin viettämässä yhteisessä seurueessa, juteltiin ja tanssittiin ja mies selvästi ilmaisi katseellaan ym., että viihtyy mun seurassa. Aamuyön tunteina mies sitten vuodatti - selvin päin, tosin hiukan väsymystä oli ilmassa - että "sä oot tosi ihastuttava, viehättävä ja kaunis nainen, mä ihastuin suhun ja sun hymyyn". Sillä hetkellä annoin mennä vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska miehethän nyt tunnetusti puhuu tota samaa varmaan joka toiselle vastaantulevalle naiselle. Juteltiin siinä kaikennäköistä, ja mies kyseli tosi tarkkaan musta ja mun elämästä. Yllättävänkin tarkkaan siihen nähden, että hän itse kuitenkin seurustelee, joten se sai mut kieltämättä vähän hämilleen... Kun palattiin reissusta, mies yllättäen soitti (!) mulle seuraavana päivänä, ja ehdotti yhteistä lenkkeilyä. Numeron oli kaivanu varrmaan jostain finderistä, itse en sitä hänelle ollut antanut. No, lähdettiin lenkkeilemään, ja rattoisastihan se meni kun samanhenkisiä ja muutenkin samantyyppisiä ollaan. Joten ihan hyvällä mielellä palailin sitten kotiin, takaraivossa kuitenkin ajatus, että ei saa ihastua kun kyseessä on varattu mies.
Niin, siis varsinainen "ongelma" on nyt se, että olemme samassa työpaikassa ja nään ko. miestä silloin tällöin. Viimeksi eilen törmätessäni häneen ja jutellessani hänen kanssaan tajusin - kun sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa ja jalat tuntui makarooneilta - että ei hemmetti, mä oon tainnu pienen alkuviileyteni jälkeen ihastua tähän mieheen. Ja nyt tuntuu, että rakastuminenkaan ei ole kaukana... Eli ihan oisin kysynyt miehiltä noin miehen näkökulmasta, että mitä tuo hänen ylläkertomani käyttäytymisensä oikein todellisuudessa tarkoitti? Mies on seurustellu kuulemma kolmisen kuukautta, eli tutustumisvaihetta taitaa omassakin suhteessa vielä olla. Ja sitten toi lenkkeily, mies on vähän erähenkinen ja vei mutkin tosi pitkälle lenkille tuolloin (kestin kyllä hyvin :), oliko se jotain testaamista vai mitä? Mun sisällä alkaa lämmetä siihen malliin, että tuntuu, että mä haluan sitä miestä ihan hirveesti, mut samaan aikaan on tosi epävarma olo kun se kuitenkin seurustelee. Oon kerran satuttanu itteni tosi pahasti varatun miehen kanssa, joten sen takia oon ehkä vähän varautunu käyttäytymisessäni ja koetan torjua sen ajatuksistani. Enkä todellakaan halua sekaantua kenenkään suhteisiin tai mennä rikkomaan mitään. Mut en voi mitään sille, et tuntuu että meen ihan sekasin kun nään sen tai juttelen sen kanssa. Eli mä oon nyt vähän hukassa... Mitä mun pitäis tehdä, mitä toi käyttäytyminen tarkoitti? Ja miten mä voisin toimia niin, että JOS se joskus on sinkku niin saisin hoidettua homman kotiin? Ja mitä tässä tilanteessa ei missään tapauksessa kannata tehdä? Iästä vielä, että ite oon 28 ja mies 34, jos se nyt neuvojen antamiseen jotain vaikuttaa...
Niin, siis varsinainen "ongelma" on nyt se, että olemme samassa työpaikassa ja nään ko. miestä silloin tällöin. Viimeksi eilen törmätessäni häneen ja jutellessani hänen kanssaan tajusin - kun sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa ja jalat tuntui makarooneilta - että ei hemmetti, mä oon tainnu pienen alkuviileyteni jälkeen ihastua tähän mieheen. Ja nyt tuntuu, että rakastuminenkaan ei ole kaukana... Eli ihan oisin kysynyt miehiltä noin miehen näkökulmasta, että mitä tuo hänen ylläkertomani käyttäytymisensä oikein todellisuudessa tarkoitti? Mies on seurustellu kuulemma kolmisen kuukautta, eli tutustumisvaihetta taitaa omassakin suhteessa vielä olla. Ja sitten toi lenkkeily, mies on vähän erähenkinen ja vei mutkin tosi pitkälle lenkille tuolloin (kestin kyllä hyvin :), oliko se jotain testaamista vai mitä? Mun sisällä alkaa lämmetä siihen malliin, että tuntuu, että mä haluan sitä miestä ihan hirveesti, mut samaan aikaan on tosi epävarma olo kun se kuitenkin seurustelee. Oon kerran satuttanu itteni tosi pahasti varatun miehen kanssa, joten sen takia oon ehkä vähän varautunu käyttäytymisessäni ja koetan torjua sen ajatuksistani. Enkä todellakaan halua sekaantua kenenkään suhteisiin tai mennä rikkomaan mitään. Mut en voi mitään sille, et tuntuu että meen ihan sekasin kun nään sen tai juttelen sen kanssa. Eli mä oon nyt vähän hukassa... Mitä mun pitäis tehdä, mitä toi käyttäytyminen tarkoitti? Ja miten mä voisin toimia niin, että JOS se joskus on sinkku niin saisin hoidettua homman kotiin? Ja mitä tässä tilanteessa ei missään tapauksessa kannata tehdä? Iästä vielä, että ite oon 28 ja mies 34, jos se nyt neuvojen antamiseen jotain vaikuttaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta alkoi tuntumaan luettuani tekstisi, että taidat rakastaa sitä ihailua ja huomiota, jota saat osaksesi. Kuinka voisit rakastua mieheen, jota hädin tuskin sillä tasolla tunnet?
Ihastuksia tulee ja menee, mutta todellinen rakkaus on kaukana perhosista vatsassa ja spagettijaloista. Puhut hänestä kuin ns. teinityttönen, ei pahalla.
Jos olet kerta ennenkin polttanut näppisi varatun kanssa, niin aika tod.näk. altistat sille itsesi jälleen kerran. Ehkä mies kiehtoo sinua, koska antaa huomiota ja on kuitenkin toisen oma.
Yleensä vakavasti seurusteleva mies ei ensimmäisen 3 kuukauden aikana näekään muita, että taitaa olla aika playeri ja tietää tasan tarkkaan miten saadaan nainen sänkyyn ja ihastumaan itseensä, ilman että on mitään aikeita olla vakavammin yhdessä tai erota nykyisestä.Onhan se kivaa kun on monta rautaa tulessa!
Mieti jos sinä olisit hänen tyttöystävänsä ja hän jo kolmen kuukauden jälkeen hamuaa jotakin toista naista ja pyytää tätä tapailemaan jne. Mitä tämä tosiasia kertoo siitä miehestä?!!
En halua pudottaa sinua pilvilinnoista, mutta lyön vetoa, että tuossa jutussa satutat itseäsi eniten.Olet varmasti hyväksytty ja kaunis nainen ilman, että jonkun miehen tarvitsee sitä sinulle vakuutella. Hieman itsetuntoa kehiin.Tuskinpa saat siitä miehestä itsellesi ikinä mitään kunnollista, varmasti "todella luotettava" kaveri ja kaikkea...
siinä se tuli; se on varattu.
luotettavalta mieheltä ;)).En alkaisi varatun miehen kanssa!! Maailma on pullollaan miehiä jotka aikoo jättää akkansa "kun heillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset ja talo". Kaverin mies iski vieraan naisen ja vieras "YLLÄTTYI" kun kaverini olikin maha pystyssä eikä miehen mukaan kuukausiin seksiä!! Joka pettä yhdesti tekee luultavasti sen uudelleen. Pettämisestä lähteneet suhteet eivät yleensä kestä. Miksei pettäisi sinua jonkun ajan kuluttua "kun kyllästyy"??
"Oon kerran satuttanu itteni tosi pahasti varatun miehen kanssa, joten sen takia oon ehkä vähän varautunu käyttäytymisessäni ja koetan torjua sen ajatuksistani. Enkä todellakaan halua sekaantua kenenkään suhteisiin tai mennä rikkomaan mitään."
Ensimmäinen kerta menee ymmärtämättömyyden piikkiin, mutta toinen kerta on jo suoranaista tyhmyyttä.
taitaa pää pyöriä pilvissä...?
jos olisin toi varattu mies ja näkisin tän, lemppaisin sinut heti, kun meet ja kirjoittelet kaiken kansan nähtäväksi...
varattuja naisia/naisia varattuihin miehiin ihastuneena miljoona. Ihme juttu. Pitäis varmaan tilastokeskukseen soitella.
Mulle on käyny ja käy varmaan tulevaisuudessakin samoin kun sulle, että ihastun johonkin. Ei sille voi mitään, sen kanssa pitää osata olla. Asia mikä auttaa on 1. HYVÄ SEKSI oman puolison kanssa, 2.Ettei ole vapaa-ajan ongelmia.
Ruoho tuskin on vihreämpää aidan toisella puolilla, en ole kokeillut (en ole pettänyt), pitää vaan uskoa kun niin sanotaan.
Vai onko?
Siis tiedän - todellakin tiedän - itekkin, että juuri noin se menee ja juuri noin pitäisi toimia. Järki sanoo niin, mutta hetken huumassa ei välttämättä sitä tajua. Eli kiitos hyvistä ohjeista, juuri noin aion nyt tehdä. Siitäkin huolimatta, vaikka kyseessä ois sellainen "just mulle sopiva" mies, jollaisia tapaan äärettömän harvoin ja sen takia harmittaa, kun taas menee sivu suun. Ja vaikka ympärillä kuulee jatkuvasti tarinoita, että "eräänä päivänä mies ja nainen kohtasivat yllättäen, tutustuivat, ihastuivat ja myöhemmin rakastuvat siitäkin huolimatta, että jompikumpi / toinen seurustelee. Mutta kohdatessaan tämän kyseisen ihmisen tunsivat, että tässä se mun OIKEASTI oikea puolisko on, jättävät kumppaninsa ja ehkä hiukan epätyydyttävän senhetkisen suhteensa, lyövät hynttyyt yhteen ja elävät onnellisempana tämän uuden kumppaninsa kanssa". Vaikka siis tuollaista tapahtuu myös tavallisten ihmisten keskuudessa ja varmaan paljonkin, niin mun ok, mun elämässä ei ikinä. Mä oon koko elämäni ollut tällaisissa tilanteissa kakkosnainen ja kakkoseksi tulen aina jäämäänkin, joten nyt otan itseäni niskasta kiinni ja otan opikseni aiemmista virheistä, eli unohdan koko miehen ja annan olla. Ja jos se kehtaa vielä vikitellä mua tai ladella jotain kohteliaisuuksia tms., juoksen karkuun ja lujaa...