Onko kaikki miehet mammanpoikia oikeesti?
Mun rakas aviomieheni kertoo äidilleen kaiken kun äiti soittaa joka päivä ja kysyy... ihanaa!
Tosi kiva elää kun tietää että anoppilassa ja sen ympäristössä kaikki tietää sekunnilleen missä olemme käyneet ja mitä tehneet...
Jokaisen soiton jälkeen, jota tapahtuu siis joka päivä, meillä on ilmiriita miehen kanssa. Jotenkin niin suututtaa kun ukko selvittää joka välissä kaikki suunnitelmamme ja mielen muutokset. Itse kerron äidille toki asioistamme myös mutta ehkä kerran kuussa joko käyn paikan päällä tai sitten soitan ja juttelemme jo lukkoon lyödyistä päätöksistä sekä kaikista kivoista asioista.
Eniten ehkä suututtaa se, kun mies tulee kotiin ja yhteistä aikaa on muutenkin vähän ja tästä ajasta suurimmaksi osaksi joudun kuuntelemaan kun hän sanatarkalleen raportoi "tiedustelutoimistolleen" sen mistä juuri puhuimme tai minkä hän juuri ehti kertoa minulle...
Mun rakas aviomieheni kertoo äidilleen kaiken kun äiti soittaa joka päivä ja kysyy... ihanaa!
Tosi kiva elää kun tietää että anoppilassa ja sen ympäristössä kaikki tietää sekunnilleen missä olemme käyneet ja mitä tehneet...
Jokaisen soiton jälkeen, jota tapahtuu siis joka päivä, meillä on ilmiriita miehen kanssa. Jotenkin niin suututtaa kun ukko selvittää joka välissä kaikki suunnitelmamme ja mielen muutokset. Itse kerron äidille toki asioistamme myös mutta ehkä kerran kuussa joko käyn paikan päällä tai sitten soitan ja juttelemme jo lukkoon lyödyistä päätöksistä sekä kaikista kivoista asioista.
Eniten ehkä suututtaa se, kun mies tulee kotiin ja yhteistä aikaa on muutenkin vähän ja tästä ajasta suurimmaksi osaksi joudun kuuntelemaan kun hän sanatarkalleen raportoi "tiedustelutoimistolleen" sen mistä juuri puhuimme tai minkä hän juuri ehti kertoa minulle...
Vastaukset 26
Vanhimmat
sitten taas vuorostasi kerrot samat asiat luultavasti ystävättärillesi. Miehesi herkimpiä salaisuuksia myöten. Mistä on tullut tämä ihme meininki, että jonkun "itsenäisyyden" takia naiset katkaisevat välit perheisiinsä, tai ainakin miesten pitäisi katkaista. Mitä jos miehesi vaatisi sinua katkomaan yhteydet ystäviisi, sanoen, että kyllä soitto kerran kuussa pitää riittää? Mikä siinä lapsuudenkodissa pelottaa naisia niin, että sinne ei saa olla aktiivista yhteydenpitoa? Miksi ystäviin saa pitää enemmän yhteyttä kuin omiin vanhempiin? Samanlaista riippuvuutta se on. Tai ainakin naisten pitäisi saada olla ystäviinsä jatkuvassa yhteydessä, miesten pitäisi katkaista yhteydet entiseen elämäänsä.
olet asian huomannut? Kukaan ei pakottanut sinua menemään mammanpojan kanssa naimisiin! Olet kuitenkin rakastunut tähän mammanpoikaan joten otathan huomioon sen seikan että mamma on tämän ihmisen myös kasvattanut ja osaltaan vaikuttanut minkäläinen ihminen hänestä on tullut, eli sinun tapauksessasi rakastettava. Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys että miniä pystyy katkaisemaan välit pojan vanhempiin niin halutessaan, tosiasiassa miniä kaivaa vain kuoppaa itselleen. Äidin ja lapsen suhde (olkoonkin aikuinen) on ainutlaatuinen ja jos se on hyvä, ei sitä kukaan "ulkopuolinen" pysty katkaisemaan.
suoraan ketjun aloittajalle!
jutella ystäville, kuin äidille. Ja naiset ei muuten juttele ystävilleen suunnitelmista, ei minuutti by minuutti selotekoa. aika pervoa mieheltä kertoa äidilleen, mitä äidin kultapojan tuli tehtyä. Ja ei todellakaan joka ainoa pv, herran jestas. Te jotkut täällä haluatte ilmeisesti molemmat maailmat; äidin ja sen vaimon. Mutta ette ole vain päättäneet, ovatko nämä kaksi eri henkilöä.
eroa siinä on? Onko siinä ero, että toinen vaihtoehto sopii juuri_sinun_ maailmankuvaasi? Ja mitä muuten tulee ystäviin vs. omat vanhemmat, niin kyllä se tiukan paikan tullen on niin, että veri on vettä sakeampaa, "ystävät" voivat puukottaa selkään ja tässä tapauksessa jopa vaimo, kun täällä kitisee miehen perhesuhteista. Vai onko sinulla eri juttu ja siksi olet katkera miehen hyvistä väleistä vanhempiinsa ja erityisesti äitiinsä?
mielenkiintoista. Naiset odottavat, että miehet katkovat lähes kaikki siteensä vanhempiinsa. Syytetään mammanpojiksi tai itsenäistymättömiksi. Itse naiset kuitenkin ovat yhtä riippuvaisia ystävistään. Välillä jopa niin paljon, että valitetaan foorumeilla sitä, että miehellä ei ole läheisiä ystäviä. Se läheinen ihminen jolle asioita ei kuitenkaan saa olla oma isä, tai hui kauhistus, oma äiti. Silloin olet jotain kauhistuttavaa. Naiset voivat ehkä katkoa yhteyksiään omiin lapsuudekoteihinsa, mutta vähintään yhtä riippuvaisia ovat niistä "bestiksistään" joiden kanssa pitää päästää bilettämään tai risteilemään tai vaikka mitä. Samanlaista läheisriippuvuutta se on, jos nyt tuollaista termiä voi käyttää.
Minusta on maailman luonnollisin asia, jos lapsuudenkotiin on läheiset välit ja yhteyttä pidetään usein. Muualla maailmassa ei perheyhteydet olekaan yhtä ohuet kuin täällä "tasa-arvoisessa" pohjolassa. Täällä ei enää onnistu usean sukupolven läheinen yhteys, jopa saman katon alla asuminen. Mutta sehän ei näille nykypäivän "itsenäisille" naisille käy. Vaikka taitaa olla kyse lähinnä itsepäisyydestä.
Mies ei saa pitää liikaa yhteyttä kavereihinsa eikä ainakaan vanhempiinsa ja sen mikä on liikaa määrittelee juuri nämä usein omista kavereistaan riippuvaiset naiset. Miesten pitäisi kaikki aikansa ja tarmonsa keskittää vain vaimoihinsa, muuta elämää eikä varsinkaan muita ihmisiä saisi miehen elämässä olla. Ja tämä ei tietenkään koske naisia: Sehän on "aivan eri juttu"...
Kyllä pitää päässä viirata jos pitää pervona sitä, että mies kertoo elämästään ja sen tapahtumista omalle äidilleen. Ihan kuin se olisi jokin mittari, kuinka kaukana onnistuu pitämään omia vanhempiaan. Siinä vasta elämänarvot pielessä on.
Nyt aletaan puhua totuuksia ja se on HYVÄ :)
eikohan noi kaverit ja vanhemmat ole kuitenkin vahan eri juttu. Ei minun mieheni ainakaan halua etta selvitan vanhemmilleni meidan henkilokohtaisia asioita. Jos johonkin asiaan tarvitsemme neuvoa niin kylla siita puhutaan ensin kotona. Ja ei hankaan kylla vanhemmilleen meidan ongelmia jauha. On heilla oma elamansa ja vaikka ollaankin lahes joka paiva tekemisissa, eivat he tarvitse lisahuolia meidan asioista.
No täällä alkuperäinen kirjoittaja taas... tulin kertomaan vähän lisäfaktaa.
Mulla ei ole yhtään lapsuudenkaveria, jonka kanssa olisin ollut viimeseen 10 vuoteen enää tekemisissä. Syy on siinä, että olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta/kavereita ollut aina tosi vähän ja sitten olen muuttanut miehen perässä isoon kaupunkiin, joten yhteydenpito jäänyt. Täällä "isossa kaupungissa" olen tutustunut uusiin ystäviin ja he ovat tärkeitä, mutta kyllä edelleen paras ystäväni on aviomieheni! Mieheni on ainoa ihminen, jolle kerron kaiken ja jonka kanssa pystymme puhumaan kaikesta. Mies on samaa mieltä, hänellä on paljon kavereita, jopa lapsuudenaikaisia tosi hyviä ystäviä. Silti hänkin sanoo minun olevan hänen paras ystävänsä.
Ei se mies kaikkia meidän yksityisasioita sentään äidilleen kerro, luojan kiitos! Mutta kun anoppi soittaa joka päivä ja KYSELEE/UTELEE niin ilmeisesti pakkokin kertoa. Jos minun äitini olisi samanlainen utelija ja juoruaja niin sanoisin hänelle kyllä ystävällisesti välejä katkaisematta että en halua ihan kaikkea hänelle kertoa!
En ymmärrä, että miten tässä heti vedetään välien katkaiseminen kuvioihin??!! Eikö aikuisille ihmisille, joille jo entuudestaan puhutaan joka päivä, voi sanoa totuuksia sievästi välejä katkaisematta? Eikö esim.miehelläni olisi oikeus sanoa äidilleen, että "älä nyt ihan joka päivä soita". Miehellänkikin joskus tämä ärsyttää mutta heidän perheessään ei olla totuttu asioista puhumaan muuta kuin selän takana...
ja oon minäkin anoppina sitä mieltä, että vähän outoahan tuo on että joka päivä soittelee - ei ole niinkuin päästänyt irti näköjään ja voi olla syynä omat henkilökohtaiset asiansa, ei o miestä jolle kertoa tms.
turha sitä poikaa on syytellä kyllä anopin pitäis tajuta.
tosta oon kyllä samaa mieltä monen kanssa, että ystävättäriä pidetään aviopuolisoa "läheisempänä" ja vahingossa sitten kerrotaan tällä kaikki intiimimmät jututkin, se nakertaa kyllä välejä vähitellen...,joku raja siis siihenkin olis paikallaan
samahan se on miehilläkin, että jos kaveriporukat on ennen vaimoa, niin ei hyvä.
siis tulit tänne sitten valittamaan ja kysymään onko kaikki miehet mammanpoikia????Ensimmäisestä kirjeestäsi sai aivan eri vaikutelman, syytit siinä miestäsi?? Ja se että sinun on helppo puhua miehesi kanssa kaikesta on varmasti osaltaan anoppisi ansiota, poika on jo kotona opetettu puhumaan asioista...Kyllä niitäkin poikia/miehiä vielä löytyy jotka eivät puhu eikä pussaa, siinä mielestäni vaimo kyllä on vielä tukalammassa asemassa, vaikkakin ehkä siitä tyytyväinen ettei mies pidä yhteyttä myöskään äitiinsä...Näköjään se vain on niin että ikinä ei ole hyvä ja syypää ehdottomasti anoppi.
Ei kait tuossa kuvaamassi kuviossa ole mitään, jonka vuoksi asiaan täytyisi raivostua. Sehän voi olla myös niin päin, että anoppisi tarvitsee tärkeyden kokemuksia itselleen.
Ja jos miehesi vain raportoi kuulumisianne hänelle, ei asiassa ole sairautta. Jos anoppi vaikuttaa elämäänne eli hän puhuu miehesi kautta sinulle, on asia paljon ongelmallisempi.
Ota rauhallisesti. Älä raivostu. Anna ajan kulua. Siitähän ei kuitenkaan pois päästä, että jos miehesi on moista vuosikausia sietänyt, olet naimisissa looserin kanssa. Elämää sekin.
Olen ollut avioliitossa kohta 21 vuotta mammanpojan kanssa.
Elämä on nyt jo sen verran opettanut, että en kerro kaikkea miehelleni, vaan minulla on myös oma elämä.
Anoppini kertoo kaikki asiat eteenpäin sukulaisille ja ystävilleen.
valikoin tarkkaan asiat mitä kerron. Suoraan sanoen mieheni on surkimus.
Anopillani taasen ei ole omaa elämää ja hänen pitää tietää kaikkien asiat.
Anoppiini olen katkaissut välit kokonaan. En yksinkertaisesti kestä vanhusta. Kävin hyvän psykoterapeutin luona ja kun riittävästi keskustelimme asiasta niin hän sanoi, että koska minulla ja anopillani ei ole mitään yhteistä ja koska hän ei tuota minulle mitään iloa, niin ei kannata pitää yhteyttä.
Eli toisinsanoen minulla ei ole enää anoppia vaikka hän elääkin.
Toivon, että yhteiselämä mieheni kanssa paranee kun mummo kuolee.
Eli luusereita on olemassa miehissä ja tosi mamman poikia.
Jo olet elämää viettänyt. On mahtanut olla antoisa ja onnellinen avioliitto. Kuinka ihmeessä tuhlaat elämäsi miehen kanssa jonka luokittelet luuseriksi. Miten se elämä siitä enään paremmaksi muuttuisi vaikka anoppi kuolisikin, jos noin pitkään on "kituutettu"
Joo ,kyllä se siin on että poika (mies) kertoo Äidilleen kaikki asiansa ,,,tuntuu että synnyttäjä olisi tärkeämpi kuin vaimo.
Älä ota iteesi ,tämä on ihan normaalia vaan ,ikävä kyllä ,mutta katsele tätä asiaa sen yläpuolelta ,siis irroita itses ,ja katso kuin sivullisena,niin ,niin,"Äidin poikia ne vaan on ."
Ota kaulin käteen ja näytä taivahan merkit!
nim.Mies
Mitä mies haluaa? Minun mieheni lopetti mammanpoikailut siihen, kun me tavattiin. :) Niin, omasta tahdostaan, ei minun.
Minun mieheni on aina jopa puolustanut minua äitiään vastaan.
olet miehesi valinnut ja vihillekin menitte?
Mitä ihmettä pitää itkeä omia valintoja, vai luuletko olevasi joku ihmistenmuuttaja, joka muokkaa toisen mieleisekseen.
Äläkä nyt ainakaan sano, että asiat tuli yllätyksenä, ne olivat jo ennen kuin tapasitte, mutta et halunnut/kyennyt niitä näkemään aiemmin.
Älä valita, vaan muuta itseäsi siten, että miehesikin lähtee siihen muutokseen mukaan. Parhaiten onnistut lietsomaan katkeruutta ja vihamielisyyttä skotsoamalla asiasta koko ajan.
jos kaiken aina näkisi etukäteen. Näissä anoppi-miniä, poika-äiti suhteissa tämä edellyttäisi kyllä hyvin tiivistä yhdessäoloa, että saisi kunnon kuvan eikä yllätyksiä todellakaan pääsisi tulemaan.
Kyllä minulle oli täysi yllätys, että paluu pikkukaupunkiin miehen kotipaikkakunnalle tekisi aikuisesta vastuullisesta miehestäni mammanpojan ja kyllä tämä pikkuhijaa tapahtui. Eikä ole yksin kyse pojasta, vaan myös aikuisen naisen halusta roikkua lapsessaan ja huolehtia tämän asioista.
No eipä ole kiinni enää ja ihan oli miehen oma valinta olla minun eikä äitinsä kanssa. olisin voinut hyvinkin erota, mutta käyhän se nyt näin "syntipukkina" eläminen, kun yli 30-vuotiaan miehen on äitinsä rinnoilta raastanut
Pistitpä sitten "rakkaan" miehesi valintatilanteeseen Äiti/Vaimo. Onneksi olkoon ensimmäisestä erävoitosta, toivottavasti liittosi kestää jatkossakin.
Niin, lapset lähtevät kodista aikanaan ja aloittavat oman elämänsä toisaalla. Kukaan miniä ei varmaankaan yritä erottaa äitiä ja poikaa toisistaan, ja jos yrittää, niin syitä siihen takuulla löytyy. Hei kamoon, äidin ja pojan ei kuulu elää symbioosissa koko elämäänsä yhdessä. Se raja täytyy vetää jonnekin. Laki täysikäisyydestä, aikuisuudesta, holhouksen päättymisestä on varmaan kaikille tuttu? Jos vaimo ei saa puolustaa omaa kotiaan, niin kuka sen tekee? Älkää tulko sanomaan, että se anoppi ei aikanaan muka tehnyt aivan samoin, kun oli itse nuori vaimo. Mutta ihmiset unohtaa niin helposti, mulle ei tosin olis tullut mieleenikään sinkkuna haukkua ihmisten, miniöiden mielipiteitä, varsinkaan kun ei ollut asiasta omaa kokemusta. Ja nyt en todellakaan hauku. Teillä riittää sympatiaa juoppohullua piikkiMyllylää kohtaan, mutta tavallista suomalaista ette tue yhtään. Ja sympatiseeraatte sitä osapuolta, johon itse samastutte. Tunnustan, olen miniä. En pidä äitiäni täydellisenä, ja tiedän, että hän on tehnyt virheitä anoppina. Ja tunnistan samat virheet omassa anopissani, tuossa taulapäässä.
Olen oikeasti iloinen siitä, että anoppini kutsuu minua huonoksi miniäksi. Se merkitsee sitä, että olen hoitanut sen varsinaisen roolini, eli aviovaimoni osuuden ekstrahyvin ja aion vastaisuudessakin hoitaa. Et voi miellyttää kaikkia osapuolia, ja vaikka kirjoitukseni ehkä provosoi muita, voin lohduttautua: Omassa elämässäni saan tehdä juuri niinkuin itse haluan ja niinkuin olemme yhteisesti mieheni kanssa sopineet, tähän eivät palstalaisten vastakkaiset mielipiteet vaikuta.
Sanot olevasi iloinen siitä, että anoppisi kutsuu sinua huonoksi miniäksi ja että se merkitsee sitä, että olet hoitanut varsinaisen roolisi, eli aviovaimon osan extrahyvin. Anteeksi, en ymmärrä. Tarkoitatko, että vain anopin mielestä huono miniä hoitaa roolinsa extrahyvin? Jos näin sanot, niin loukkaat kyllä monia anoppien mielestä hyviä miniöitä. Kas, kun heitäkin sentään on. Et pidä äitiäsi täydellisenä ja tunnistat samat virheet omassa anopissasi, tuossa taulapäässä. Itsestäsi et puhu mitään. Ilmeisesti olet erehtymätön ja kyllä sinäkin mielestäni sympatiseeraat sitä osapuolta, johon itse samaistut. En todellakaan ole huomannut että tällä palstalla kirjoittavat anopit haluaisivat elää poikiensa kanssa symbioosissa koko elämäänsä, eikä täällä tietääkseni kukaan ole sanonut, ettei vaimo saa puolustaa omaa kotiaan. Sinä olet hirvittävän ylimielinen. Me anopit olemme yleensä jo ehtineet saada elämässämme monenlaisia kolhuja ja olemme joutuneet nöyrtymään ja taipumaan elämän tosiasioiden edessä. Sinä saat kuule ihan vapaasti omassa elämässäsi tehdä juuri niinkuin haluat. Tuskin ainakaan ketään anoppia tällä palstalla kiinnostaa sinun itserakas persoonasi niin paljon, että sinun elämääsi kukaan yrittäisi vaikuttaa. Me anopit emme näillä elämänkokemuksillamme kuitenkaan ole mitään tuollaisten nokkavien miniöitten sylkykuppeja. Toivottavasti sitten, jos joudut itse miniän anopiksi, muistat kaiken, mitä väität meidän unohtaneen. Älä myöskään loukkaannu, jos kaikista yrityksistäsi huolimatta olet miniäsi mielestä taulapää.
olennaisen hyvin. Kiitoksia! Samat asiat ovat pyörineet mielessä..Toivottavasti nämä miniät tietävät vanhempana edes puolet siitä mitä nyt jo luulevat tietävänsä.
Ei äidilleni kuulu mitä naiseni kanssa on tapahtunut. Se vaa on minun asiani ja piste. Ei sitä sen enempää tarvi jaaritella ..tai jos kysyy ni sanoo että ei ihmeitä :D. Eli nii ku ei ois mitää tapahtunu ni sit lopahtaa kyseleminen ja pääsee siitäki eroon :)
minun naiseni kertoi kaikki meidän jutut äitilleen..äiti oli jopa kysynyt onko minulla iso muna..joo..on mulla oli sanonu..ei hele mitä sekosuhteita voi olla olemassa
tapauksen. Lisäksi nuoripari toimii tytön äidin viihdyttäjänä kun tällä ei ole kavereita, siinä menee sitten viikonloput ja muut vapaat "paapoessa" tosin pojan vanhempien kanssa miniä ei halua olla ollenkaan tekemisissä. Jännä juttu