Minulle ovat tärkeitä yhteiset ruokailuhetket mieheni kanssa. Olisi mukava syömisen lomassa jutella päiväntapahtumista mutta mikä siinä on, että miehen on heti syötyään ( ja senkin syö kiireellä ) pakko rynnätä pöydästä pois. Romanttista iltaa on turha suunnitella sillä minä jäisin syömään yksin ja siivoamaan ne jäljet :( Jutella olen yrittänyt mutta toistaiseksi tuloksetta.
miehellä kiire
grr
161308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Miehen viestintä on kai hiukan erilaista. Hänelle pitää rautalangasta vääntää suoraan, ei mutkitellen mitä tahtoo. Jos olette kaksin, olisiko vihjailevaa kattaa ateria makuuhuoneeseen tarjottimelle ja tarjoilla se mielestänne ( riippuu parin mieltymyksistä ) romanttista viestiä sähköttäviin asusteisiin?
Mies on monesti kulta-mörökölli, joka ei välttämättä hallitse lirputtelun jaloa taitoa. Kärsivällisyyttä!
Kuulostaa niin tutulta!!Hyvä kun itse ehtii pöytään, niin mieheni on jo syönyt. Kauhea kiire,ihan kun ruoka loppuisi hetkenä minä hyvänsä!Tuleepa mieleen ihan alkukantainen luolamies...Taitaapi olla tätä meidän naisten haavetta nämä kynttiläillalliset ja rauhallinen ruokahetki pitkine ja hedelmällisine keskusteluineen...Täytyy kokeilla jotakin muuta.
..mitä tilaa.
Tähän on tultu, kun aina pitää olla tehokas ja kykenevä ja... Mies on jatkuvassa vaatimusten ristitulessa sopeutunut suorittamaan ja säntäämään.
Vaatikaapa naiset miehiltänne hieman vähemmän niitä vähämerkityksisiä asioita, niin saatte tilalle aikaa ja huomionosoituksia... ja vaikkapa kynttiläillallisia :)
nimenomaan.
Mitä vähemmän toiselle asettaa vaatimuksia tai edes odotuksia, sitä enemmän saa.
Hei!
Tilanne voi olla myös toisinkin päin eli nainen on
kiireisempi(haluttomampi?) viettämään yhteistä iltaa työpäivän jälkeen.
En nyt tarkoita teennäisesti romanttista kynttiläillallista (hyvää ruokaa, viiniä jne.), vaan ihan tavallisia iltapuhteita ja iltapuheita. Yhteisiä hetkiä ja yhteisiä retkiä.
Elämässä on aikoja jolloin on pakko kiirehtiä. Vai onko sittenkään? Taitaa olla kysymyksessä asioiden tärkeysjärjestys. Kiinnostuksen puute yhteisen ajan järjestämiseen. Olisikohan mielenkiinto kumppaniin kuollut?
Kokeilkaa tehdä kerrankin ruokaa yhdessä. Lapset pois kotoa, ja menette sitten Alkon ja ruokakaupan kautta suoraan kotiin.
Tehkää ruokaa yhdessä, jutelkaa ruoanteon yhteydessä, olkaa lähekkäin. Nainen voisi aavistuksen ohjailla tilannetta, mutta tyyliin "Sopisiko sinusta Jorma tähän ruokaan paremmin ruokacreme kuin vispikerma? Mitä mieltä olet kulta?" yms yms, kehukaa miestänne jos se on ensimmäistä kertaa ruoanlaitossa, näyttäkää sille vähän vinkiksi mallia. Jos ongelma on miehen hotkiminen, niin tehkää monen ruokalajin menuu ja syökää useampaan otteeseen, tehkää jokin vaihe ruoanlaitossa taas yhdessä, ja sitten taas syömään jne. Kattakaa pöytä mieleiseksenne, kynttilät palamaan ja tunnelmamusiikkia peliin. Älkää aina olko pelkästään odottavana osapuolena, vaan pientä oma-aloitteisuutta peliin. Lopuksi vielä kuoharia ja pakastevadelmia, niin eiköhän se loppukin sujukin sitten :))
Niin ja lopuksi vielä, että älkää missään nimessä ruvetko miettimään kesken kaiken tiskaamista kun olette kerran päässeet hyvään vireeseen, tiskata kerkii myöhemminkin.
tuntuisi melko koomiselta ja teatterimaiselta jos toimisin mieheni kanssa ehdottamallasi tavalla.
Ei "käsikirjoituksessa" mitään varsinaista vikaa ole, mutta näyttelijät pitäisi valita toisesta perheestä...
Parin valinta onkin siitä hassu juttu, että se mikä sopii toisille ei missään tapauksessa sovi toisille. Onneksi nykyinen kultani tajuaa oman yskäni kun vähän satsaankin mm. em. tavalla parisuhteeseemme. Eikä se oikeasti mitään näytelmää ole. Jos halu miellyttää toista todella lähtee itsestä (vieläpä pyyteettömästi) niin silloinhan kaiken luulisi olevan ok.
Tiedän tunteen! Itse haluaisin jutella syömisen lomassa, minulle (entisenä ruokaongelmaisena) on ruokailu lähinnä sosiaalinen tapahtuma ja yksin ollessa syöminen minulta helposti unohtuukin. Mies kuitenkin haluaa syödä nopeasti ja sitten tehdä jotakin kivaa. Hän ei millään tajua, että se ruuansyöntihetkikin voisi olla kiva. Sitten, kun joskus pääsemme kasvokkain syömään, hän lukee lehteä.
Viikonloppuna tein niin, että ruuan valmistuttua toin pöytään kynttilät. Lehti jäi nurkkaan ja sopivan hämärässä jutteleminenkin onnistui. Että eivät ne kynttilät pelkkä käyttökelvoton klisee välttämättä kuitenkaan ole. ;)
Olen myös huomannut, että mieheni nykyisin välillä jopa pyytää minua keittiöön silloin, kun syö, vaikka olisin jo syönyt. Ehkä hän alkaa oppimaan tavoille? Kukaties.
..se menee niin että syödään nenä kiinni lehdessä ja juostaan (ennen kuin on edes lopetettu) tietokoneen ääreen kattomaan sähköpostit tai jotain muuta vastaavaa. Ja jos siitä sattuu mainitsemaan, selitys on se että on vaan niin kiire, pakko hyväksyy!
Kai se on niin että miehet on miehiä eikä muuksi muutu.
sinä oletkin neiti.
Mitähän mahdoit tarkoittaa?
on romanttinen ajatus, mutta ei sitä tule toteutettua, ei vaan jostain syystä tule.
Itsekin syön nopeasti, nopeammin kuin mieheni, enkä jaksa sen jälkeen jäädä pöytään norkumaan. Se on vaan ruokailu.
Sitten jos ollaan ravintolassa, niin siinä sitten keskustellaankin, mutta ei kotona.
Taitaa tosiaan viestintätavoissa olla vikaa?!
Mies haluaa seksiä eikä ymmärrä etten aina halua. Se, kun kuullemma on NIIN TÄRKEÄÄ parisuhteessa, parisuhde ilman seksiä EI OLE MIKÄÄN PARISUHDE. Okei, ihan ymmärrettävää mut, kun aina ei huvita. Noh, minä kaipaisin jutustelua ruuan lomassa ja pitää sen ikään kuin rauhottavana hetkenä kesken kiireisen päivän. No mies ei ymmärrä miksi pöydän ääreen pitäisi jäädä jaarittelemaan, eihän kyse ole sen kummemmasta, kuin alkukantaisesta tavasta tyydyttää nälkä. Minusta kyse on muustakin. Onkohan se niin, että miehet on sittenkin marsista ja naiset venuksesta??
hakoteillä jos yrität saada miestäsi käyttäytymään toisin kuin hän käyttäytyy...
Kyse ei ole siitä, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta vaan siitä, että kaikki ovat erilaisia!
Tunnen sekä miehiä että naisia, jotka pitäisivät pitkistä kynttiläillallisista, mutta kuin suoraan kirouksesta heidän kumppaninsa (miehiä ja naisia hekin) odottavat illalliseltaan ainoastaan täydentuntuista vatsaa!
Vie miehesi ravintolaan syömään "vatsansa täyteen". Ainakin kohdallani se on ainoa tapa saada mieheni keskustelemaan kanssani RUOKApöydässä, ilman sanomalehteä...
on tässä vähän kiire, etten kerkee enempää kirjootteleen.
Moi!