Tuttavani kyselevät usein ( viimeksi tänään !!! ); miten sinua voi niin usein hymyillyttää vaikka asut yksin ja viihdyt kotona. Monenmoisia vastauksia ovat saaneet; milloin mukavat muistot, milloin onnellisen ihmisen kohtaaminen ja joskus jälkeenpäin se kun esim. mukava naapuri ei huonotuulisena edes tervehdi & nyt kevät tuleva kesä. Niin moni asia tekee onnelliseksi.
Tietenkin toivoisin löytäväni itselleni kivan miehen. Näin ei vaan ole käynyt; ei vielä, niin ajattelen.
Tänään kysymys otti takaraivoon. Onko sinkulta hymy kielletty ?
Tietenkin toivoisin löytäväni itselleni kivan miehen. Näin ei vaan ole käynyt; ei vielä, niin ajattelen.
Tänään kysymys otti takaraivoon. Onko sinkulta hymy kielletty ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kielletty,siks mä kait aina hymyilen :)
nojooh...se on omituinen asia,toi hymyily...heti aatellaan,että miten jollain voi olla nuin hyvin asiat,että vaan hymyilee...vaiks kyse onkis siitä,että miten asioihin suhtautuu.. tai jotai =D
Jos joku ihmettelis syytä mun hymyyn, se sais istuutua hetkeks :) Meinaan, että saattais juttu kestää hetken selittää.
Omituisen kapeakatseista ajatella, että yksin asuminen estäisi onnellisuuden. Onko se sit niitten ihmisten mielestä niin, että jos on löytänyt elämäänsä rakkaan, ni pitää sit koko ajan hymyillä?? Entä jos kiukuttaa? Ihmetteliskö ne sit sitä? Siis tyyliin, mitä syytä on murjottaa, kun elämä niin "täydellistä"..
ei kukaan halua nähdä ikäisesi keltahampaan hymyä.
Tyhmiä ihmisiä tunnet jos ovat sitä mieltä ettei saa olla onnellinen muuten. Mistähän tuommoiset oudot käsitykset oikein ovat peräisin? Totta kai sitä saa hymyillä ja olla onnellinen muutenkin, ei siihen mitään kumppania tarvitse! Kivahan se on jos on kumppani, mutta oma elämä siinä kuitenkin on kyseessä.
ei luulis pahemmin naurattavan?
Ihmiset lähtee karkuun kun niille hymyilee, luuleeko ne että yritän iskeä kun hymyilen tai luuleeko ne että tungen seuraavalle kauppamatkalle mukaan..voihan pers..vai luuleeko ne että nauran niille. Juu ei saa hymyillä kun on sinkku.
Onpa tullu törmättyä ihan samaan, olen vähän sellainen tyyppi, että jos vaikka töihin mennessä on ollut hyvät fiilikset tyyliin aurinko paistaa ja linnut laulaa niin se kyllä näkyy naamasta.
Eräänä tällaisena päivänä menin töihin hyväntuulisena niin jo kohta kuuluu: "Mitä nää hymyilet" ja epäuskoista tiukkaa katsetta! Kysyjä sitten tarkastaa ulkoasunsa, että varmasti on kunnossa. Selitä siinä sitten...
Samoin jos yhteisöä kohtaa epävarmuustekijöitä niin minä yleensä käännän ne mahdollisuudeksi. Tämäkin tuntuu olevan monille liikaa. Toki minäkin huolestun asioista, mutta kun ne ei murehtimalla parane.
Tyypillinen kysymys näissä tilanteissa on ollut miten sinä voit olla nuin positiivinen kun on tällaiset asiat edessä? Olen tullut vähän siihen tulokseen, että se on minun keinoni selviytyä hankalista tilanteista, kyllä positiivisuus usein tarttuukin, joskus jopa siihen pessimistiinkin.
Sinkun on helppo hymyillä!