Niin vaikeaa on luopua, kun kaipaus ei katoa ja tunteitaan ei pysty tappamaan, vaikka kuinka yrittää. Rakastin ja rakastan sinua valtavasti. Vaikka kuinka koetan, en pysty unohtamaan niitä auringonlaskuja nuotiotulilla kanssasi, kun kaikki tuntui vain niin kertakaikkisen oikealta. Niitä katseita, jotka pelkästään riittivät sytyttämään roihun välillemme.
Minun oli niin sanomattoman hyvä olla kanssasi. Välillämme oli harmoniaa ja kemiaa oikeissa suhteissa. Elämäni on nyt harmaata puuroa, kun et ole sitä valaisemassa, kuiskaamassa helliä sanoja korvaani.
Minun on sinua ikävä, mutten halua painostaa, koska sinä valitsit pelkosi mieluummin kuin minut. Jätit mieluummin elämättä kuin otit riskin, että rakkautemme ei kanna meitä rikottuja. Ymmärrän ja ja en ymmärrä. Rakastan molemmista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi.
Joka ilta kun menen nukkumaan toivon, että näen vielä hymysi tässä elämässä. Näen unta, että olen turvassa lämpimässä kainalossasi ja että olemme yhtä.
Joka aamu herään kasvosi ensimmäisenä ajatuksissani ja tajuan kuinka sanomattoman kipeä ikävä asuu rinnassani. Tiedän, että minun on juuri sinua ikävä. Ikävä ääntäsi, tuoksuasi ja nauruasi, sillä minä en voi unohtaa.
Minä kannan sinua sydämessäni jokaisella askeleella, jotka otan yksin.
Minun oli niin sanomattoman hyvä olla kanssasi. Välillämme oli harmoniaa ja kemiaa oikeissa suhteissa. Elämäni on nyt harmaata puuroa, kun et ole sitä valaisemassa, kuiskaamassa helliä sanoja korvaani.
Minun on sinua ikävä, mutten halua painostaa, koska sinä valitsit pelkosi mieluummin kuin minut. Jätit mieluummin elämättä kuin otit riskin, että rakkautemme ei kanna meitä rikottuja. Ymmärrän ja ja en ymmärrä. Rakastan molemmista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi.
Joka ilta kun menen nukkumaan toivon, että näen vielä hymysi tässä elämässä. Näen unta, että olen turvassa lämpimässä kainalossasi ja että olemme yhtä.
Joka aamu herään kasvosi ensimmäisenä ajatuksissani ja tajuan kuinka sanomattoman kipeä ikävä asuu rinnassani. Tiedän, että minun on juuri sinua ikävä. Ikävä ääntäsi, tuoksuasi ja nauruasi, sillä minä en voi unohtaa.
Minä kannan sinua sydämessäni jokaisella askeleella, jotka otan yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki tuntui oikealta, mutta en olisi kaivannut. Miksi hän päätti toisin? Valitse pelon, ei uskaltanut elää...mitä hän pelkäsi? Minuako? Meidän rakkautta? Niin...samoja tunteita täällä...
voi paljoa lisätä..
Ei oltu vaan nuotiotulilla, silti samassa paikassa..
Vaikka kuinka väsyttää, sulle multa löytyy aina voimia..
sut kantaisin,
vaikka sinne ja takaisin.
Vaikka väsyttää. Ja nyt väsyttää, paljon..
(m)
Kantaisitko vielä, jatkaisit yhdessä matkaa? Ottaisit syliin särkyneen ja rakastaisit ehjäksi.
Niin se on, että vasta kun on luopunut, niin tietää mitä menetti. Liian paljon.
Minuakin väsyttää. Nukuttaisiinko yhdessä pois tämä väsymys ja ikävä? Soittaisit, etkä olisi niin itsepäinen...
Valitettavasti en ole varmaan se jota etit. En se itsepäinen..
Muuten ottaisin syliin ja jatkaisin.. ..ja r..
Oon ehkä samassa tilanteessa kuin sä. Kosketti toi. Aika hajalla olen nimittäin itekin välillä.
Pelkkä kädestä pitäminen ja silmiin kattominen oli jotain mitä on turha yrittää edes kuvailla. Sitten syliinsä kun sai, kaikki muu hävis ympäriltä.. mutta maailma on valitettavasti ruma paikka.
Maailma on totta ja kaikki kaunis katoaa. Olit liian hyvää todeks.
Mut mun toivo vaan ei kuole.. se ei suostu. Se haluaa satuttaa mua. Mä väsyn, mutta jaksan taas. Kunnes väsyn uudelleen.. ..ja kannan sua niin kauan, kun askeleita on jäljellä.
Mutta lohduttaa kun joku on käynyt läpi saman. Teksti oli fiktiota, sanat, jotka haluaisin sanoa, mutta tiedän että en voi, sillä hänen pitäisi palata omasta tahdostaan, ei siksi, että minä haluan. Hän oli se, joka pelkäsi vahvoja tunteitaan ja hänen on pelkonsa itse voitettava. On ymmärrettävä, että rakkaus ei tee kenestäkään heikkoa, vaikka se altistaakin sydänsuruille.
Tätä on turha yrittää selittää kenellekään, kun kukaan ei ymmärrä, että ei halua ketään muuta. Ystävät ihmettelevät miksei kukaan muu kelpaa. Joskus toivoo, että kun aikaa menee vaikka vuosi niin hän tulee ja sanoo, ettei myöskään voinut elää ilman meitä, että ollakseen onnellinen on oltava yhdessä. Minäkään en pysty luopumaan vielä toivosta. Ehkä ensi kesänä, ehkä vielä joskus.
Kaikkea hyvää sulle ja koitetaan jaksaa, vaikka välillä on vaikeaa.