Ihanaiseni olit ja kaipaan luomoavia silmiäsi, joihin rakastuin sinussa ensimmäisenä. Kaipaan myös suuresti heleää nauruasi joka tuntui oikein vatsassa niin maan kivalta. Olisit luottanut huomiseen, mutta teit omas ratkaisusi, jota toinen puoleni ymmärtää, toinen ei. Annoin kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Oliko se sittenkin liikaa, liian äkkiä liian paljon...
coop
ryan
6582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, minäkin vielä mietin, teinkö sittenkään oikein. En uskonut tulevaisuuteen, se tuntui liian etäiseltä. Enkä ollut varma, olitko sinäkään sydämelläsi mukana kaikessa. Halusin elää kanssasi tässä ja nyt, mutta se ei ollut mahdollista. Se on totta, että kaikki tapautui niin äkkiä, etten vieläkään voi oikein käsittää, että kaikki on nyt ohi. Kiitos siitä, mitä annoit minulle, se kaikki lämmittää vielä sydäntäni. Minäkin annoin kaikkeni, vaikka se ei riittänytkään tulevaisuuteen asti. Toivoin niin kovasti, että olisimme voineet jatkaa yhdessä eteenpäin.
Olet ikuisesti mielessäni
epäröidä. Pitää luottaa huomiseen, jos on tunteita. Epäröinti on noidankehä, eikä siitä pääse eroon. Se satuttaa.
Tiedän sen, vieläkin sattuu, kun muistelen. Oli vain niin paljon asioita, jotka sekoittivat tunteitani. Perääntyminen oli ainoa asia, mitä osasin siinä tilanteessa tehdä.
Tuskin olet se jota ajattelen, mutta kommenttisi voisi olla hänen suustaan/mielestään. Minä luotin, kerroinhan sen. Ehkä se ei siltä näyttänyt, koska välillä oli paha olla. Puuttui se vastarakkauden tunne.
ruokakauppa ketju italiassa :D
Etpä ole tainnut paljon O.Ctä seurata?