Eräs ystäväni valmistui insinööriksi. Hän ei saanut alaansa vastaavaa työtä. Tovin lorvittuaan hän alkoi myymään stadikalla makkaroita sun muuta tuollaista ja totesi että "työtä pitää kuitenkin tehdä, oli se sitten minkälaista vaan."
Nyt hän on saanut sen työn, mitä on hakenut ja tuo väliaikainen "hetki" hänen elämässään kasvatti ja toi mukavia muistoja.
Mielestäni hänellä on oikea asenne ja jos muutkin ajattelisivat noin, niin varmasti meillä jo vuosia töissä olleillakin olisi veroprosentti miellyttävämpi ja muutenkin yhteiskunta toimisi, niinkuin sen pitäisi.
Millä ihmiset saisi ajattelemaan asioita tuolta kantilta?
Nyt hän on saanut sen työn, mitä on hakenut ja tuo väliaikainen "hetki" hänen elämässään kasvatti ja toi mukavia muistoja.
Mielestäni hänellä on oikea asenne ja jos muutkin ajattelisivat noin, niin varmasti meillä jo vuosia töissä olleillakin olisi veroprosentti miellyttävämpi ja muutenkin yhteiskunta toimisi, niinkuin sen pitäisi.
Millä ihmiset saisi ajattelemaan asioita tuolta kantilta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kehä 3 sisällä niitä vaihtoehtoisiakin töitä jopa saattaa löytää. Vaan taitaa myös löytyä eniten niitä, joille ei mikä tahansa kelpaa.
Muualla maassa sitten olis paljon melkein minkä tahansa työn tekiöitäkin, mutta ei ole sitten niitä töitä.
Mä en tykkää makkarasta enkä tappamissesta enkä siis ala teurastajaks. Eikä mun mielestä kenenkään muunkaan tarvi sillon läskiä käristää. Sitä paitti ei se oo edes terveellistäkään. Ja musta olis tosiaan suotavampaa että ihmiset AJATTELIS enemmän tältä kantilta.
kaveris ilmaset makkarat sun muut? Monella on perhe elätettävänä, tommoset hommat käy vain sivutöiksi, ei niillä maksa ees normaalin asunnon vuokraa. Tervettä järkeä sinnekin toivotan. "Tuolta kantilta" on varaa ajatella vain jos pappa betalar. Jos se oma veroprosentti on niin tärkeä, niin jospa muuttaisit Monacoon. Hei hei!
huvittavia nämä ohjeet ja neuvot näiltä työssä olevilta työttömille - niitähän piisaa
miten olis neuvo sinnepäin: pureutuisit tarkemmin näihin asioihin, vaihda osia työttömän kanssa ja kokeile
sitten näet paremmin
Ei kiitos, mulla menee näin ihan kivasti.
Heräsitkö muuten aikaisin aamusta ja lähdit etsimään töitä?
Kyllä näissä työllisten ajatuksissa tolkkua on!
Ovat vaan kovin hajallaan ja yksittäisiä.
50 alkaneena työttömyyskautenani tavoitin nimenomaan oma-aloitteisesti työt, yhden vakituisenkin josta itse irtisanouduin.
En ollut hirveän tarkka työn luonteen enkä paikkakunnan suhteen. Palkkauskin vaihteli melkoisesti!
500 päivää riittivät 7:ksi vuodeksi hyvin itse hankittuja pätkiä tehden. Kerran taisi nollautua?
Vakituisessa olisin voinut jatkaa mutta viihdyin paremmin määräaikaisissa.
Nuorempana vaimo ja penskat olivat kotipaikkakunnalla minun hakiessani särpimet muualta kun omalla kylällä ei ollut töitä minulle.
Mielestäni olen nähnyt puolelta jos toiseltakin.
Työkkäristä en ole koskaan saanut mitään.
Aktiivisuuteni johdosta eivät kyllä ole mitään kursseja tai hupsuja hommiakaan ehdotelleet.
7:n vuoden aikana taisin henkilökohtaisesti käydä siellä 3 - 4 kertaa.
Pitemmällä työttömyysrupeamalla ilmoittauduin puhelimitse 6kk:n välein.
Pätkätöistä ilmoitin aina puhelimitse ja tietenkin kassan lappuun.
Lomamatkat ilmoitin asiaan kuuluvasti etukäteen kirjallisesti.
Ei harmia työkkäristä mutta ei iloakaan.
Minulle täysin turha toimisto!
Unohdin kait mainita että tarkastelen asioita työttömyyseläkeläisen vinkkelistä kolmatta vuotta.
Kyllä minäkin menisin vaikka siivoamaan, jos potkut saisin. Sitä olen tehnyt ennenkin ja kyllä sillä lyhennykset maksaisi kun vaan tekisi tarpeeksi, ylitöitä ja iltaisin ja viikonloppuisin toiselle työnantajalle.
No mulla on vaihtoehtona avioero, mies ei anna lähteä pk-seudulle ja säälittäähän noita lapsiakin jättää/vaatia heitä jättämään kaverinsa. Tuloja ei ole, joten mitä tahansa voisi tehdä. Mutta eioota tulee joka paikasta. Ottaa päähän nämä tietäjät. Minullakin on kokemusta siivoustyöstä. Vanhoina hyvinä opiskeluaikoina tein kesällä päätyön lisäksi kahta siivousta parhaimmillaan. Mutta nykyään ei kun ei. Usko huviksesi, että mikä vaan kelpaisi. Ei ole syyt korvauksissa, kun mistään ei tule mitään. Pulloja kerään, jotta edes vähän saisi omia kulujaan maksettua. Mutta elämänhalu rapistuu teidän kommenttieni takia hiljalleen ja se vie myös kykyä hakea niitä töitä, kun tulee luuseri olo. Saatte ihmisiä noilla kommenteilla tappamaan itsensä, tuleeko hyvä mieli?
Heräsin tänä aamuna 5.50.
Eiköhän se ole muut asiat jotka ajaa itsemurhaan, kuin nämä kommentit.
Aika itsekästä tappaa itsensä. Jäljelle jää surevat lähiomaiset. Menkää itseenne.
Mutta asiaan, mitä töitä olet esimerkiksi tänään hakenut?
Tänään oli töitä, joten sen verran valehtelin. Tein yhden tilintarkastuksen, saan siitä pienen palkan, sen verran vuodessa tienaan. On toinenkin, jonka olen tehnyt jo aiemmin. Sen lisäksi tein kaksi hakemusta sähköpostilla.
Meillä perheellä olisi paremmat tulot, jos en olisi kuluttamassa. Kyllä minun elämänhaluni vievät juuri puheet siitä, että olisin nirso tai en haluaisi töitä tms. Kun olen aikoinaan käynyt monta vuotta koulua joka ilta työn ohessa, siihen ei moni työssäoleva halua sekä tehnyt kaikkea mitä vain olen saanut. Sekä työstä että koulusta tuli erinomaiset arvostelut. Kyllä minulla sama ahkeruus ja äly on tallella, vaikka masennus niitä vähän syökin. Olen poiminut mansikoita, siivonnut, tehnyt todella raskasta tehdastyötä pellinväännössä (olen vielä hento pieni nainen)..kokemusta on monelaisesta. Mutta noiden lisäksi olen tehnyt vaativaa suunnittelutyötäkin. Työhistoriani on kuulemma omituinen.
Valmistuttuani työttömäksi insinööriksi menin tanssiravintolan vahtimestariksi. Kaakkois-Suomessa.
Kolmen kuukauden säästöillä tein valmistelemani työnhakurengasmatkan Lappeenranta-Hamina-Helsinki-Tampere-Tornio-Kuopio-Imatra.
Valittavana kolme työpaikkaa. Valitsin Haminan.
Teollisuuspaikkakunnan ravintolan vahtimestari on aitiopaikalla solmimaan suhteita elinkeinoelämän edustajiin. Niinpä minäkin siirryin muutaman kuukauden kuluttua kotipaikkakunnalleni koulutustani vastaavaan työhön.
Matkailu ja eteiskeskustelut avartavat!
Olet loistoesimerkki!!!
Joku töitä löytämätön ottaa varmasti viestisi v-tuiluna mutta näin se vain on, reipas ja omaa päätään käyttävä keksii yleensä keinot.
Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee!
Meillä on 12- ja 15- v lapset. Mies on ollut maanantaista asti Ruotsissa. Ensi viikon lopulla menee Saksaan. Isovanhemmista on elossa täyssokea ukki ja astmainen mummo, molemmat eri paikkakunnalla, eikä muitakaan sukulaisia ole.
Kas pakottaako lapsi jättämään rauhallinen erikoistunut luokkansa, johon haetaan pääsykokeella ja lähteä työnhakumatkalle vai jättääkö muksut keskenään tänne, siinpä pulma. Tekosyy teidän mielestänne, tulette tänne kohta kirjottamaan. Jospa joku kirjoittaisi myös ratkaisun, mielestäni on heittellejättöä jättää heidät keskenään.
Onko sinulla tarve muuttaa pysyvästi miehesi mukana?
Siinätapauksessa penskat mukaan.
Jos miehesi on jonkin mittaisella määräaikaisella keikalla niin mitä valitat?
Minä olin 12 vuotta keikkahommissa.
Penskat olivat 10 ja 12 vuotiaina useita viikkoja kahdestaan omakotitalossa. ei mitään hämminkiä.
tuttavapiirissäni on henkilöita jotka, kouluikäisistä lapsista huolimatta, ovat olleet "veropakolaisina" puolen vuoden jaksoja.
En todellakaan ymmärrä "hätääsi"!