Lasten suustahan tunnetusti tulee totuus! Vai tuleeko sittenkään??? Ja jutut ovat usein erittäin hauskoja, tippa linssissä saa monesti nauraa kun lukee tai kuuntelee äitien ja isien hauskoja juttuja lapsistaan!
Oma lapseni on vielä niin nuori ettei häneltä näitä koomisia lausahduksia ole tullut, mutta olisi hauska lukea muiden kokemuksia ja juttuja!
Tähän nykyään niin synkkään maailman menoon vähän arkikomiikkaa!!!
Kaikki mukaan jakamaan kokemuksia!!!!
Oma lapseni on vielä niin nuori ettei häneltä näitä koomisia lausahduksia ole tullut, mutta olisi hauska lukea muiden kokemuksia ja juttuja!
Tähän nykyään niin synkkään maailman menoon vähän arkikomiikkaa!!!
Kaikki mukaan jakamaan kokemuksia!!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
sillä sellaiseen tapahtumaan mitä Myyrmannissa tapahtui ei todellakaan liity koomista, mutta hellyttävä tämä juttu mielestäni oli. Ystävilläni on pikkutyttö, joka ihmetteli suruliputusta. Ystäväni yritti mahdollisimman hellävaraisesti mutta kuitenkin totuudenmukaisesti selittää, mitä oli tapahtunut; Vantaalla oli onnettomuus, missä loukkaantui paljon ihmisiä. Sattumalta minulla on koira, jonka nimi on Vanda, joten pikku tyttö vakavasti sanoi, että toivottavasti ambulanssit tulivat nopeasti että Vanda pääsi pian sairaalaan...
Olimme Kajaanissa katsomassa kun Urho Kekkosen muistomerkki paljastettiin. Seisoimme arvahkon katsojajoukon takareunalla katsomassa kun huppu otettiin pois ja patsas paljastettiin hillityn arvokkaasti, ja samantien 2-vuotias poikani kajautti ilahtuneena, ärrät hiukan sorahtaen: "Kiekuraliukumäki!"
poikani oli 5vuotias käydessämme kaupassa kesähelteellä heinäkuussa.olin opettanut hänelle hyviä käytöstapoja jo aiemmin.
kaupassa "täti"poisti hyllysta vanhoja suklaajoulupukkeja ja antoi niitä pojalleni.minä tietenkin sanoin:miten sanotaan.poika tomerana myyjälle:hyvää joulua!!!
Vietimme joulumme siskoni perheen luona, poikamme ollessa kaksivuotias. Naapurin setä oli suostunut joulupukiksi ja asu oli asillinen pukin vaimoltaan lainaamaa turkkia myöten. Poikamme tuijotti pukkia silmät pyöreinä koko tämän vierailun ajan ihmetellen outoja tapahtumia. Lopulta pukki teki kotiinlähtöä ja käänsi selkänsä lapsille. Nähdessään pukin "karvaisen" selän poikamme ilme kirkastui oivalluksesta ja hän kiljaisi: "Apina."
Tuttavani oli 80-luvulla linja-auton kyydissä, kun kyytiin nousi repaleisissa vaatteissa ja takkuisessa tukassaan sen aikainen "kapinallinen".
Kun tämä samainen henkilö nousi myöhemmin autosta pois, kysyi pieni poika ääneen: "Äiti, miksei tolla peikolla ollu häntää?"
Voitte kuvitella, minkä hilpeyden kommentti aiheutti muissa matkustajissa. Ja kuljettajakin nauroi rattiaan vasten niin, ettei auto päässyt vähään aikaan lähtemään mihinkään.
paras ja aidosti hauska eikä mikään mun lapsi juttu.
Lapseni kummi oli ollut noin viisi vuotiaana neuvolassa.
Neuvolan täti oli ihmetellyt lapsen laihuutta ja kysynyt "etkö sinä syö kunnolla kotona?"
Lapsi vastasi itku kurkussa: "No, kun ei noi laita mulle edes lautasta pöytään!" (Mikä ei liene totta...)
Äiti sai seistä naama punaisena vieressä..
Eli siis, sanonta: lapsen suusta se totuus tulee!
Viime talvena katsoimme telkkarista taitoluistelukisoja. Poikani, vajaa 4 v, totesi: onpas tuolla liukasta, pitäisköhän siellä vähän hiekottaa?
Äitini kertoi, että pienenä tyttönä olin ihmetellyt, saako jänis koskaan tyttösiä, kun aina vaan tulee poikasia.
Sukulaislapsemme (4V.) istui mummon kanssa keittiön pöydän äärellä suömässä naminamia. Muksulla oli kaksi erimakuista vanukasta ja hän meinasi sekoittaa ne mutta mummo kielsi. Muksupa päätti silti sekoittaa ne ja sen jälkeen katsoi suoraan mummua silmiin ja kysyi että vituttaako sua. Ala siinä sitten kertoa et ei saa kirota kun kun meinaa pokerinaama pettää väkisin.
Olin tulossa kotiin kaupasta pyörällä, takana istuimessa oli tyttö 1v ja tangolla painava ruokakassi, isosisko 5v oli omalla pyörällä.
Meinasin ensin nostaa vahingoss pois kassin (jolloin pyörä olisi kaatunut)..mutisin itsekseni "mitähän mä sekoilen" ja nostin ensin pois tytön ja sit kassin. Seuraavaksi piti päästä tyttö sylissä ja painava kassi kädessä rappuset ylös toiseen kerrokseen..sanoin sit tytöille että "saa nähdä pääseekö äiti rappuset ylös"..pääsin kyllä.
No seuraavan päivänä oli 5 v tyttö osannut kertoa tarhassa että "äiti oli eilen niin sekaisin ettei meinannut päästä rappusia ylös"...niinhän minä olin sanonut juu (-:
poikani väänsi pienenä s-kirjaimen l-kirjaimeksi, kuten isi oli ili jne. Hiekkalaatikolla erään kerran hän hihkui onnellisena että "kato äiti, tämä on pikkutalo ja tämä on ilotalo..."
Äiti oli alkanut lenkkeillä iltaisin. Joku ilta soi kotona puhelin ja lapsi vastasi siihen. Kysyttiin äitiä puhelimeen, jolloin lapsi vastasi: "ei se nyt ole, kun sillä on se juoksuaika".
Väsyneenä saan monesti pienistäkin asioista hillittömiä naurukohtauksia, jotka sitten päättyvät kyyneliin.
Eräänä iltana taas tuli tälläinen hetki, kun mieheni kertoi ihan tyhmän vitsin. Hekottelin sitten sohvan nurkassa vatsaani pidellen. 4-vuotias tyttäremme tuli eteeni päätään pudistellen ja tokaisi "Äiti, oletko tullut hulluksi vai mikä sinua riivaa?"