Me kaksi vannoimme 11 vuotta ikuista rakkautta. Me emme koskaan olleet erossa. Meidän ajatukset kohtasivat aina toisemme, meidän sielumme eli samaa elämää. Meidän naurut ja hymyt saivat muut kateeliseksi. Meidän lässytykset vielä monen vuoden jälkeenkin olivat suloisinta mitä tiesin.
Se rakkaus oli aitoa, se oli ihan oikeata välittämistä, nyt sen näen kun yksin kuljen tätä tuskaista tietä. On Raastavaa huomata että muut eivät pysty sellaista välittämistä antamaan, ei kukaan pysty ymmärtämään minua niinkuin sinä.
Me olimme kietoutuneet omaan elämäämme, meidän omaan kahden kauppaan. Nyt kaikki on toisin, ei ole sinua enään minulla, olet jonkun muun. Se sattuu enemmän kuin tiedätkään. Sinä syöt sydäntäni pala palalta, pikku hiljaa.
Ehkä joskus, toivottavasti löydän minäkin uuden onnen, sinunveroista en saa, mutta varmasti omalla laillaan parasta.
Se rakkaus oli aitoa, se oli ihan oikeata välittämistä, nyt sen näen kun yksin kuljen tätä tuskaista tietä. On Raastavaa huomata että muut eivät pysty sellaista välittämistä antamaan, ei kukaan pysty ymmärtämään minua niinkuin sinä.
Me olimme kietoutuneet omaan elämäämme, meidän omaan kahden kauppaan. Nyt kaikki on toisin, ei ole sinua enään minulla, olet jonkun muun. Se sattuu enemmän kuin tiedätkään. Sinä syöt sydäntäni pala palalta, pikku hiljaa.
Ehkä joskus, toivottavasti löydän minäkin uuden onnen, sinunveroista en saa, mutta varmasti omalla laillaan parasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.