Olen seurustellut poikaystäväni kanssa monta vuotta. Suurempia riitoja ei ole ollut. Itse olen muutaman kerran ottanut puheeksi, että en tiedä, haluanko jatkaa suhdettamme. Kumppanini on kuitenkin aina saanut minut jatkamaan hänen kanssaan. Nyt yhtäkkiä hän kertoi, että on miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi parempi erota. Hän kuitenkin sanoi, ettei halua tehdä hätäisiä päätöksiä, kun olemme olleet yhdessä niin kauan. Muutama viikko on mennyt, mutta minusta tuntuu, että olen yksin se, joka on yrittänyt kaikkensa. Tuntuu välillä, että olen hänelle kuin ilmaa. Ja se sattuu ja pahasti. Hän sanoo rakastavansa minua, eikä pysty sanomaan mitään negatiivista. Hän ei vain kuulemma tunne minua kohtaan niin kuin ennen. Itse olen varma, että suhdettamme rasittaa vain kyllästyminen. Emme ole aikoihin tehneet oikein mitään erityistä yhdessä. Olen koittanut keksiä keinoja, joilla voisimme yrittää parantaa suhdettamme, mutta hän väittää ettei niistä kuitenkaan ole hyötyä. Sen kuulemma vain tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei, sitä ei voi auttaa mitenkään. En usko!! Vasta nyt tajuan, miten tärkeä hän on minulle ja olen valmis lähes mihin tahansa, että saamme suhteemme taas kuntoon. Kertokaapa kaikki neuvonne, mikä voisi auttaa (onko omakohtaisia kokemuksia?)!
Mitä teen?
Epätoivoinen
13968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet varmaan vielä nuori ja sinulla on elämä edessä, elä ota kovin vakavasti jos tulee ero, löydät varmasti uuden ja luulempa että jokaiselle meille on se sopiva jossain ja oisko niin että tämä ei ole sinulle se oikea vaan se odottaa jossain sinua.
Ainahan se vähän kirpasee kun tulee ero mutta kyllä siitä selviä ihan hyvin, vähän voi jäädä arpia mutta nekin ajan oloon hälvenee, varsinkin kun löytyy uusi ihastus.
Kannattaa kerätä kokemuksia.miksi jatkaa? Ehkä hänellä on toinen kiikarissa.
"Itse olen muutaman kerran ottanut puheeksi, että en tiedä, haluanko jatkaa suhdettamme. Kumppanini on kuitenkin aina saanut minut jatkamaan hänen kanssaan"
Kerrankin kun mies pitkän miettimisen jälkeen on ymmärtänyt viestisi ja on valmis toimimaan haluamallasi tavalla, nainen hermostuu.
Mä olen se, joka jätän, mua ei jätetä! periaatteella.
Olen vain pari kertaa puhunut eroamisesta ja siitä on jo aikaa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluaisin ola se joka jättää. Kun en halua erota! Vasta nyt tajuan miten tärkeä hän minulle on. Niinhän se joskus on, että vasta kun meinaa menettää jotain, tajuaa ko. ihmisen/asian tärkeyden. Toivottavasti nyt ei ole liian myöhäistä. Kaikissa suhteissa on huonoja & hyviä aikoja ja toivon, että tämän jälkeen voimme jatkaa entistä onnellisempina yhdessä, enkä pidä häntä itsestäänselvyytenä. Mutta niitä vinkkejä suhteemme parantamiseen, kiitos!!!
Tilanne ei muutu, vaikka et erota haluaisikaan. Olet monta kertaa uhkaillut erolla, ja mies lopultakin tajusi. Ei kannata yrittää saada suhteessa huomiota puhumalla eroaikeista, sillä se luo vain epävarmuutta suhteen toiseen osapuoleen. Kun toinen on epävarma suhteen tilasta, alkaa hän katsella muitakin sillä silmällä, ja pohtia kannattaako suhdetta todellakaan enää jatkaa. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen, opit varmasti tästä jotain seuraavaa suhdettasi varten :)
Uskokaa jo, etten ole uhkaillut erolla. Pari kertaa olen sanonut, etten oikein tiedä mitä haluan, mutta niistä kerroista on jo aikaa. Nämä kirjoituksenne vain osoittavat sen kauhean tosiasian, että ihmiset luovuttavat nykypäivänä aivan liian helpolla! Kertokaa nyt vain neuvoja, miten virkistämme suhdettamme. Eikä poikaystäväni ole pettäjä!
Miten olisi sitten pitänyt ymmärtää lauseesi "muutaman kerran olen ottanut puheeksi, ettet tiedä jatkaako suhdetta vai ei"?
Muutama kerta riitti miehellesi. Ymmärrän häntä.
on eri asia kertoa, että "entä jos ei jatkettaisi", kuin uhkailla "jätän sut nyt", jälkimmäistä keskustelun aloittaja ei ole tehnyt. Ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa asian kanssa. Minäkin olen joskus sanonut kun kaikki tuntuu menevän huonosti, että onko tämä jatkamisen arvoista, en tiedä haluanko olla sinun kanssasi. Seuraavana päivänä kaikki kuitenkin on paremmin, eikä tulisi mieleenkään puhua sellaisia, pitäisikö mieheni nyt sitten rangaista minua pistämällä poikki, vain koska olen itse niin joskus sanonut?
"Epätoivoinen" kirjoitti kuinka hän otti muutamia kertoja suhteen päättämisen puheeksi ja sitten pari viestiä myöhemmin valittaa kuinka helposti nykyään ihmiset luovuttaa. Ymmärrän edelleenkin kaveria joka haluaa heittää ulos tuollaisen tuuliviirin. Tänään yhtä - huomenna toista! Todella helpontuntuinen partneri. Akka ulos ja kapsäkit perässä!
ei se nyt noin mennyt, kysypä häneltä kauanko he ovat seurustelleet, missä tilanteessa hän sanoi haluavansa ehkä erota, kauanko siitä on aikaa, kuinka usein se todella tapahtui. Et voi noin vain pistää kaikkea tuon naisen syyksi. Ehkä siitä on jo niin kauan, ettei naisen sanomisilla ole enää edes mitään virkaa. Olet nyt vain jostain saanut päähäsi, että hän on uhkaillut erolla, useaan kertaan, jatkuvasti, näinhän hän ei asiaa ole kertonut, vai? Ota selvää asioista ja syytä vasta sitten.
Tarpeeksi monta kertaa kun olet erolla "uhkaillut" on kaveri saanut sinusta tarpeekseen. Jos itse olisin ollut vastaavanlaisen uhkailun kohteena olisin tehnyt aivan saman ratkaisun. Kuka jaksaa kuunnella monta kertaa olevansa "veitsenterällä"?
Jokaisessa suhteessa, etenkin pidemmässä sellaisessa, tuntee välillä olevansa toiselle kuin pelkkää ilmaa.
Ihmisen on ajateltava itseäänkin välillä tai/ja keskityttävä työhönsä ym. Ei toista voi huomioida jatkuvasti täysillä.
Katsoisinkin, että suhteelle on hyväksi se, ettei molemmat ole tässä "ilmavassa vaiheessa" samaan aikaan. Kuten kerroit, poikaystäväsi on saanut sinut jatkamaan kanssaan silloin, kun itse epäröit suhteenne tulevaisuutta, nyt on sinun vuorosi "kannustaa" kumppaniasi.
Kerro hänelle tunteistasi ja siitä, ettet haluaisi erota. Sen jälkeen vasta kannattaa miettiä miten suhdettanne hoidetaan jatkossa.
tehkää yhdessä jokin tulevaisuudensuunnitelma.
jutustasi sai käsityksen,että jauhatta elämää paikoillaan.ei se tahdo onnistua varsinkaan,jos ei ole lapsia.jos teillä ei niitä ole,kannattaa ainakin pohdiskella niiden tekemistä.
jo harjoittelu on mahtavaa.
elämassä on aina parhaat päivät edessä,niitä kannattaa suunnitella.