Minä pidän siitä että miehelläni on kavereita, joiden kanssa käydä ulkona pitämässä hauskaa, kannustan siihen. Mutta....hän vaatii että silloin kun hän on pitämässä hauskaa minun pitää olla selvinpäin kotona odottamassa, enkä saa ottaa edes lasillista viiniä. Sitten taas kun minä olisin lähdössä ulos omien kavereitteni kanssa, alkaa hirveä mekastus ja monta kertaa on pitänyt meno perua kun en ole jaksanut kuunnella ruikutusta "mää oon sit niin yksin..."
Itse viihdyn vallan mainiosti vaikka illan pari tai jopa pari viikkoa ilman häntä, osaan viihdyttää itseäni vaikka harrasteilla kuten hyvillä kirjoilla ja liikunnalla. Kertokaas nyt hyvät miehet oonko ihan hassu kun en tajua tota mun miestä? Vai onko se hassu tai läheisriippuvainen tai jotain muuta???
Itse viihdyn vallan mainiosti vaikka illan pari tai jopa pari viikkoa ilman häntä, osaan viihdyttää itseäni vaikka harrasteilla kuten hyvillä kirjoilla ja liikunnalla. Kertokaas nyt hyvät miehet oonko ihan hassu kun en tajua tota mun miestä? Vai onko se hassu tai läheisriippuvainen tai jotain muuta???
Vastaukset 11
Vanhimmat
...että ihan hassua..? No eipä hirveesti naurattais, jos tommonen ukko ittellä ois...Ei se hassua ole...ehkä vähän sairasta..kyllä..
tuohon,et munkaan mies ei ole ikinä ilonen kun olen sitä ilman hauskan pitoon mennyt.Aina se syyllistää jollain tapaa.En koskaan ole kieltänyt siltä yksin ulos menemistä.
olisi hyvä olla, niin tasapuolisuus ja tasavertaisuus on kaiken a ja o.
Tilanteenne kuulostaa siltä, että kaikki on hyvin, kun tehdään, niin kuin mies haluaa ja toivoo :)
ulkona ollessaan jotain luvatonta, esim. pettää, siksi se ei halua että sä menet koska epäilee vastavuoroisesti että sä petät..
juu ex ei antanut minun mennä ikinä kavereiden kanssa juhlimaan.pelkäsi että joku tulee ja raiskaa tai lähden toisen mukaan.ihanaa kun ihminen luottaa noin vahvasti.itse hän taas meni miten lystäs enkä minä saanut mennä minnekkään.
Miten te Naiset kestätte tollasia miehiä?
ihme porukkaa. Oikeesti, mikä on yksi suhteen perusta? Olisko LUOTTAMUS? Sanokaa ihmeessä jos olen väärässä....
Jos ei luotto pelaa puolin / toisin, niin jokuhan siinä on mettässä...
siis ne parhaat ohjeet elämää varten. Ai niin:
Immanuel Kant, kategorinen imperatiivi:
1) Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleismaailmallinen laki ja 2) Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä. 3) Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä 4) Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.
Jeesus Nasaretilainen:
Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.
Siis mitä sitten??? No, mielestäni, jos nämä herrat (ovat molemmat siis historiallisia henkilöitä) ovat vähänkään oikeassa, nähdäkseni jos miehesi haluaa mennä kavereiden kanssa viihteelle on vähintäänkin perusteltua olettaa, että hän hyväksyy saman sinulta.
Tää on sitten kirjoitettu vähän - mutta vain vähän - hymy huulilla. Mutta tätä mieltä olen.
Me pidetään hauskaa ihan yhdessä. Vuorotellaan kummankin kavereiden luona. Tämä järjestely sopii meille, ei tarvitse kärvistellä mustasukkaisena ja yksinäisenä kotona kun toinen bilettää.
Mukavaa, että teillä on yhteisymmärrys ja viihdytte aina yhdessä : )
Olen luonteeltani sellainen ihminen, että viihdyn ja tarvitsen myös yksinoloa, ilman miestäni. Mutta tarvitsen myös muita aikuiskontakteja, ns. tyttöjen höpöttelyiltoja, joissa mies ei viihtyisi kuitenkaan.
Pakko sanoa, että pidän outona sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin, vaan tarviivat AINA JONKUN vierelleen, ettei tarvitsisi kuunnella sen oman päänsä tyhjää huminaa.
Silloin kun lähdemme yhdessä ulos niin mieheni, joka on aikas epäsosiaalisempi tapaus kuin minä hölöttäjä, ilta menee niin hän on yleensä hiljaa, syö ateriansa kiltisti ja ei paljon saa sitä small-tallkia kanssani aikaiseksi. Yksinjutteluksi menee kun toinen sanoo joo joka asiaa tai alkaa jauhaa työstään jotain. Yleensä hauskanpito jää siihen miltä se hyvä ateria maistuikaan hänen kanssaan. Hänellä ei ole yhtään samanlainen huumori kuin minulla, eli on siis tosikkotapaus todellakin, kiltti kunnon mies, joka ei halua/osaa pitää hauskaa samalla tavoin kuin minä, joka kerron älyttömän huonoja vitsejä : ))))
Niin ja mustasukkainen en ole yhtään, koska ei toista ihmistä voi omistaa. Hän taas on sitä minusta ja välillä tuntuu, että jopa vilkkaalle ajatusmaailmallenikin, tyttökavereilleni, harrastuksilleni jne.
Vaikka avioliitossa ollaankin niin ei kaikkien tarvitse olla kuin se kuuluisa paita&peppu, mutta kiva että toi sopii teille niin hyvin : )
että mikä teitä yhdistää? Jos olette noin erilaisia niin miten voitte olla yhdessä? Jos mulla ja mun miehellä ei olisi mitään juteltavaa, eikä hän ymmärtäisi mun huumoria ja vice versa niin en kyllä voisi olla hänen kanssaan...
Sä oot tosi hyvä ihminen en voi muuta sanoo.