Olemme "seurustelleet" pari kuukautta, jos sitä nyt seurusteluks voi sanoa...(Toisin sanoen tapasimme pari kuukautta sitten) Aloimme oleen heti ensi treffeistä tosi tiukasti kiinni toisissamme. Itse en olisi halunnut edetä nopeesti, mutta asiat vaan menivät luonnollisesti niin enkä minä sitten vastaan laittanut. Itse olen edelleen ihastunut mieheen ja haluaisin jatkaa, mutta mies ei ole enää yhtä innostunut kuin alussa. Ennen hän soitteli pitkin päivää ja kyseli miten menee, mutta nyt ei. Jos minä en tee aloitetta, niin ei hänkään sitä tee. On sanonut suoraankin että odotin että sinä soitat, koska itse en olisi soittanut... Mitäköhän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Onko paras ratkaisu antaa miehen vaan olla ja jos ottaa yhteyttä niin sitten nähdään mutta muuten pidän matalaa profiilia? Kavereilleen hän ei ole missään vaiheessa minusta kertonut, eikä esitellyt kenellekään vaikka itse olen hänet esitellyt omille kavereilleni. Kerrankin hän oli luonani ja hänen kaverinsa soitti. Kaveri kysyi missä hän on ja hän vastasi että yhden kaverin luona. Olen myös yrittänyt saada häntä tulemaan tervehtimään vanhempiani, mutta hän ei suostu. Minusta tämä vaikuttaa siltä, että hän ei ole tosissaan, mutta onko jollakin kokemusta tämän kaltaisesta tilanteesta ja siitä miten se päättyi? Apu olisi tarpeen, koska en halua turhaan yrittää. Sitäkin olen miettinyt, että onko ihan luonnollista että alkuhuuma haihtuu näin nopeesti? Onko tämä nyt sitten vain sitä seurustelua?
Parisuhteesta
yök
8951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta tuo ei kuulosta seurustelulta vaan tapailulta, näkemiseltä, miksi sitä nyt kukin kutsuu. Joskin teillä on siinä ilmeisesti seksiä mukana. Kuitenkin tilanteelta, jossa lopullista päätöstä seurustelusta ei ole vielä tehty. Luonnollisesti herää kysymys, ettekö ole tulleet keskustelleeksi tällaisesta pikkuasiasta. ;)
Voi tietysti myös olla, että mies ei ole riittävän kiinnostunut sinusta. Tarkkaile vähän asiaa ja ota itse vähän vähemmän yhteyttä sinne päin. ???
ounou. kaikki merkit viittaavat, ettei ole kiinnostunut. voisit kyllä hiukan testata olemalla jonkun päivän "tavoittamattomissa". älä ota yhteyttä, äläkä vastaa hänen mahdollisiin yhteydenottoihin. vältä tekemästä itsestäänselvyyttä.
Juuri niin, anna miehen olla ja katso mitä hän tekee. Niin se sinulle selviää. Suuntaan taikka toiseen.
sitoutuminen tai se että pelkää että sä et sit pidäkkään siitä oikeesti ja siks on niin varuillaan ymm....
ÄRSYTTÄÄ KU JOTKUU ANTAA TOISTEN VAIKEISIIN TILANTEISIIN HETI KAIKISTA HUONOIMMAT VAIHTOEHDOT VASTAUKSES JA KANNATTAA EROA MUTTA TÄSSÄHÄN TAAS HUOMATAA SE KU LÄNSIMAALAISET PITÄÄ VAALEENPUNASII LASEI RAKKAUDESSA SILMILLÄÄN EIKÄ KYKENE TEKEE TÖITÄ IHMISSUHTEIDEN ETEEN VAAN LUULLAAN ET KAIKKI TULEE ITSESTÄÄN JA HETI KUN HUUMA ON POISSA NIIN MYÖS RAKKAUSKIN...EI SE RAKKAUTTA KOSKAA OO OLLUKKAA JOS SE TOTE EDELLÄ MAINITTUANI KAAVAA NOUDATTAA!!!
AVOINTA KOMMUNIKOINTIA JA OIKEETA TAHTOA TARVITAAN SUHTEESEEN KU SUHTEESEEN!!!TOTTA MINUSTA JA NIIN TOTTA ONKIN!!NUORESTA IÄSTÄNI HUOLIMATTA!!ENKÄ TARKOTA ETTÄ ONNETTOMANA ELÄMÄNSÄ' KUITENKAA PITÄISI ELÄÄ MUTTA REALISTISUUTTA PELIIN TOVERIT!!
korviin tuollainen huutaminen :(
Minulla oli sama juttu exän kanssa. Hän oli nainen, jonka aloitteesta alettiin tapailemaan. Pari kuukautta meni hienosti ja tapailtiin joka viikonloppu, kun ei oltu reissussa tms. Viikollakin nähtiin usein ja yövyttiin toistemme luona. Tämä oli jo seurustelua useamman viikon. Sitten se alkoi hiipumaan hänen puoleltaan, pientä kiistaakin tuli tietyistä asioista. No, sellainen kun olen, niin kysyin suoraan, että onko tämä enää seurustelua, koska hänellä ei enää viikolla riittänyt aikaa minulle. No, kaikenlaista selitystä tuli. Annoin aikaa, mutta pidin joka päivä yhteyttä puhelimella, ellei hän soittanut. Tuntui, että olisin kiusannut henkisesti, jos en olisi soitellut ja olisin vain ollut muutamankin päivän soittamatta. Hän kai jotenkin ahdistui(omien sanojen mukaan) ja vetäytyi. Kertoi tämän vasta kun erottiin. Nykyään ollaan niin pinnallisia ja odotetaan sitä täydellistä ihmistä ja yhteiseloa, että on helppo jättää toinen. Se sattui, koska ehdin rakastumaan vaikka minä olin alussa se, joka epäröi.
Kirjoitit, että: "HETI KUN HUUMA ON POISSA NIIN MYÖS RAKKAUSKIN.."
Tuon ensimmäisen viestin henkilön tekstistä saa kyllä sen kuvan, ettei tässä tapauksessa sitä huumaa ole ollutkaan...
jonkinlaista huumaa oli alussa. se kyllä hävisi turhan nopeesti. tuntuu siltä että mies pitää minua itsellään paremman puutteesa. ihmettelen itsekin miten suostun tälläseen. hän on kuitenkin todella kiltti minua kohtaan, kyytii ja tarjoaa ruokaa, mikä on sitten ristiriidassa siihen ettei hän olisi yhtään kiinnostunut. hän meinaan tulee mielellään hakemaan minut luokseen, ehdottaa itse jopa että tulisi hakemaan ettei tarvitse mennä bussilla. silti jokin puuttuu. kysyessäni koska nähdään, vastaus on en tiedä. ja sanoessani että soita sitten kun haluat nähdä, hän sanoo että soita sinä. rankkaa ajatella taas että ei tästä tullutkaan mitään. en haluaisi edes ajatella sitä vaihtoehtoa, koska olisin halunnut rakastaa.