Missä menee raja?

väitti, että se olis Kuopion ja Siilinjärven rajalla.

Tiedä häntä.

Kalakukko kirjoitti:

väitti, että se olis Kuopion ja Siilinjärven rajalla.

Tiedä häntä.

Kyllä se raja menee siinä Luoston tiellä. Parisataa metriä ennen hotellia.

varmaankin menee, että voiko ajatella puolisonsa katsovan sitä mitä tekee, kuulevan mitä puhuu jonkun " rajatapauksen " kanssa. Think!

Mieheni sanoo, että lapsilla on oltava LUPA vanhemmilta tehdä eri asioita. Parisuhteessahan osapuolet ovat yleensä aikuisia ihmisiä, jotka tekevät omat ratkaisunsa, parhaaksi katsomallaan tavalla. Kumpikaan ei voi holhota toista. Mitä enemmän toinen/kummatkin holhoaa, sitä huonommin suhde toimii.

Voiko kukaan todella viihtyä suhteessa, jossa toinen esim. kieltää tapaamasta vastakkaista sukupuolta olevia ystäviään? Sehän on ihmisen perusoikeuksien loukkaamista!

Mieheni ei ole koskaan kieltänyt minulta mitään enkä minä häneltä. Korkeintaan voi antaa toiselle suosituksia, mutta päätöksen tekee kumpainenkin itse.

Olen ollut uskollinen (=ei seksiä toisen kanssa) ja tiettävästi myös mieheni ;D - vuosikymmenten ajan.

sss kirjoitti:

varmaankin menee, että voiko ajatella puolisonsa katsovan sitä mitä tekee, kuulevan mitä puhuu jonkun " rajatapauksen " kanssa. Think!

En haluaisi olla paikalla jos mieheni lepertelisi rakkaasti toiselle naiselle, jopa suutelisi häntä. Asia olisi ok jos hän niin tekisi näkemättäni. Se olisi hänen valintansa. Puuttumalla siihen pahentaisin tilannetta pahemmaksi kuin se oikeasti on.

Sanoisinkin, että uskottomuus alkaa siitä mihin OMA tyylitaju loppuu.

eeva kirjoitti:

Mieheni sanoo, että lapsilla on oltava LUPA vanhemmilta tehdä eri asioita. Parisuhteessahan osapuolet ovat yleensä aikuisia ihmisiä, jotka tekevät omat ratkaisunsa, parhaaksi katsomallaan tavalla. Kumpikaan ei voi holhota toista. Mitä enemmän toinen/kummatkin holhoaa, sitä huonommin suhde toimii.

Voiko kukaan todella viihtyä suhteessa, jossa toinen esim. kieltää tapaamasta vastakkaista sukupuolta olevia ystäviään? Sehän on ihmisen perusoikeuksien loukkaamista!

Mieheni ei ole koskaan kieltänyt minulta mitään enkä minä häneltä. Korkeintaan voi antaa toiselle suosituksia, mutta päätöksen tekee kumpainenkin itse.

Olen ollut uskollinen (=ei seksiä toisen kanssa) ja tiettävästi myös mieheni ;D - vuosikymmenten ajan.

Teidän onkin helppoa olla uskollinen, jos kaikkea saa tehdä. Ajattelepa sanaa "pettäminen". Sehän tarkoittaa juuri sitä, että pettää toisen luottamuksen. Jos toinen luottaa, että et käy vieraissa, petät hänen luottamuksensa silloin, kun käyt vieraissa. Jos tiedät, että puolisosi sallii mitä tahansa, et voi pettää. Voit käydä vieraissa, mutta eihän se ole tässä tapauksessa pettämistä. Uskoton sanalla on samanlainen alkuperä.

Minusta parisuhdetta voidaan tarkastella myös sopimuksena. (Huomaa sana myös, parisuhde on toki paljon muutakin.) Suhteen osapuolet ovat tehneet sopimuksen, että ovat yhdessä. Joillain sopimus on sanaton, eikä sitä koskaan sanota sopimukseksi. Silti se liittyy jokaiseen seurusteluun. Jokaisella meistä on oma käsityksensä siitä, mitä seurusteleva ihminen saa ja ei saa tehdä. Minä ja nykyinen avoni keskustelimme asiasta pitkään suhteemme alussa. Kävimme läpi sen, mitä seurustelu mielestämme on. Teimme sen siksi, että tiedämme molemmat, mitä suhteelta odottaa. Onhan sellaisiakin suhteita, joissa saa tehdä mitä vaan. Meidän suhteemme ei ole sellainen.

Kerroimme kumpikin näkemyksemme siitä, mitä tarkoittaa, kun seurustellaan: ei muiden kanssa sänkyyn, ei seksisuudelmia muiden kanssa, neuvotellaan yhdessä vapaa-ajan käytöstä, saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä jne. Olimme asioista samaa mieltä, joten seurustelumme on mahdollista. Emme mekään käyttäneet sanaa sopimus, mutta käytännössä asetimme jonkinlaiset rajat toiminnallemme. Sitä ennen ainakin minä tunsin, että en ole tilivelvollinen naiselle, jota silloin tällöin tapailen. En halunnut sitoutua liian aikaisin, enkä odottanut sitä häneltä.

Sinä väität, että tuollainen keskustelu rikkoo ihmisen perusoikeuksia. Niinhän ei suinkaan ole. Mehän seurustelemme VAPAAEHTOISESTI. Minä voisin asettaa avovaimolleni vaikka millaiset ehdot, ei sitä mikään laki tai ihmisoikeusjulistus kiellä. Hänen ei ole niitä pakko hyväksyä. Jos hän ei hyväksy, eroamme. Kyseessä on suhde, jossa molemmat ovat vapaaehtoisesti. Siksi jokainen pariskunta saa päättää täysin vapaasti keskenään, millä ehdolla ovat suhteessa. Juuri tämän vuoksi me kävimme asiat läpi jo varhaisessa vaiheessa. Olisi aika ikävää muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tajuta, että oma kumppani ei hyväksy sitä, että käyn oluella vastakkaista sukupuolta olevan ystäväni kanssa. Parempi selvittää heti alussa, missä mennään.

Minä tiedän yhden pariskunnan, jossa kummallakaan ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joita he tapaisivat yksin. Heillä on toki tuttavapariskuntia, mutta silloin tavataankin porukalla. Kahdenkeskistä tapaamista vastakkaisen sukupuolen kanssa he eivät salli. Minusta tuo on todella ahdasmielistä, mutta en tuomitse sitä, koska molemmat ovat tyytyväisiä. Se on heidän tapansa olla yhdessä. Siinä ei kumpikaan riko toisen perusoikeuksia, koska he ovat suhteessa vapaaehtoisesti.

AM kirjoitti:

Teidän onkin helppoa olla uskollinen, jos kaikkea saa tehdä. Ajattelepa sanaa "pettäminen". Sehän tarkoittaa juuri sitä, että pettää toisen luottamuksen. Jos toinen luottaa, että et käy vieraissa, petät hänen luottamuksensa silloin, kun käyt vieraissa. Jos tiedät, että puolisosi sallii mitä tahansa, et voi pettää. Voit käydä vieraissa, mutta eihän se ole tässä tapauksessa pettämistä. Uskoton sanalla on samanlainen alkuperä.

Minusta parisuhdetta voidaan tarkastella myös sopimuksena. (Huomaa sana myös, parisuhde on toki paljon muutakin.) Suhteen osapuolet ovat tehneet sopimuksen, että ovat yhdessä. Joillain sopimus on sanaton, eikä sitä koskaan sanota sopimukseksi. Silti se liittyy jokaiseen seurusteluun. Jokaisella meistä on oma käsityksensä siitä, mitä seurusteleva ihminen saa ja ei saa tehdä. Minä ja nykyinen avoni keskustelimme asiasta pitkään suhteemme alussa. Kävimme läpi sen, mitä seurustelu mielestämme on. Teimme sen siksi, että tiedämme molemmat, mitä suhteelta odottaa. Onhan sellaisiakin suhteita, joissa saa tehdä mitä vaan. Meidän suhteemme ei ole sellainen.

Kerroimme kumpikin näkemyksemme siitä, mitä tarkoittaa, kun seurustellaan: ei muiden kanssa sänkyyn, ei seksisuudelmia muiden kanssa, neuvotellaan yhdessä vapaa-ajan käytöstä, saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä jne. Olimme asioista samaa mieltä, joten seurustelumme on mahdollista. Emme mekään käyttäneet sanaa sopimus, mutta käytännössä asetimme jonkinlaiset rajat toiminnallemme. Sitä ennen ainakin minä tunsin, että en ole tilivelvollinen naiselle, jota silloin tällöin tapailen. En halunnut sitoutua liian aikaisin, enkä odottanut sitä häneltä.

Sinä väität, että tuollainen keskustelu rikkoo ihmisen perusoikeuksia. Niinhän ei suinkaan ole. Mehän seurustelemme VAPAAEHTOISESTI. Minä voisin asettaa avovaimolleni vaikka millaiset ehdot, ei sitä mikään laki tai ihmisoikeusjulistus kiellä. Hänen ei ole niitä pakko hyväksyä. Jos hän ei hyväksy, eroamme. Kyseessä on suhde, jossa molemmat ovat vapaaehtoisesti. Siksi jokainen pariskunta saa päättää täysin vapaasti keskenään, millä ehdolla ovat suhteessa. Juuri tämän vuoksi me kävimme asiat läpi jo varhaisessa vaiheessa. Olisi aika ikävää muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tajuta, että oma kumppani ei hyväksy sitä, että käyn oluella vastakkaista sukupuolta olevan ystäväni kanssa. Parempi selvittää heti alussa, missä mennään.

Minä tiedän yhden pariskunnan, jossa kummallakaan ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joita he tapaisivat yksin. Heillä on toki tuttavapariskuntia, mutta silloin tavataankin porukalla. Kahdenkeskistä tapaamista vastakkaisen sukupuolen kanssa he eivät salli. Minusta tuo on todella ahdasmielistä, mutta en tuomitse sitä, koska molemmat ovat tyytyväisiä. Se on heidän tapansa olla yhdessä. Siinä ei kumpikaan riko toisen perusoikeuksia, koska he ovat suhteessa vapaaehtoisesti.

En väittänyt, että itse keskustelu kumppanin kanssa loukkaa ihmisoikeuksia. Ilman muuta on toivottavaakin, että ilmaisee oman mielipiteensä ja kunnolla kuuntelee toisen mielipiteen.

On kuitenkin arvelluttavaa (jopa yhteiskunnallisesti!) jos suhteen osapuoli hyväksyy toisen osapuolen asettamat rajoitteet, jotka koskevat vain häntä (rajoitettavaa siis) itseään. Voit sanoa kepeästi, että eroatte, ellei vaimo hyväksy ehtojasi. Se olisikin paras ratkaisu, mutta todellisuudessa HARVOIN niin tapahtuu.

Tiedän lukuisia pareja, joissa mies "saa" mennä mihin haluaa millä verukkeella hyvänsä (tai ilman veruketta!), mutta vaimo ei pääse mihinkään ilman miestään! Eikö tätä voisi kutsua enempi läheisriippuvuudeksi kuin rakkaussuhteeksi? Nämä vaimot ovat toki "vapaaehtoisesti" suhteessa, mutta he ovat vapaaehtoisvankeja eivätkä taatusti oikeasti sitä halua. Heidän itsetunto on niin heikko, etteivät he uskalla erota tai edes peräänkuuluttaa omia oikeuksiaan.

Itse en ikinä voisi sananmukaisesti "harrastaa" syrjähyppyjä. Ne eivät ole ainakaan minua varten ja jos miehelläni olisi ollut niihin taipumuksia, olisimme varmasti eronneet jo ajat sitten. Tällaista me molemmat kutsumme pettämiseksi.

Aivan eri asia on esim. jos ystävyyssuhteesta kehittyy rakkaussuhde. Niin voi käydä koska tahansa. Ellei tänään, niin 30 vuoden päästä, vaikka parisuhteessa kaikki olisi mitä parhaimmin. Mitä myöhempää tuollainen rinnakkaissuhde syntyy, sitä parempi. Parisuhteeseen se tuo ehkä vaikeuksia, mutta molemmat ovat kyllin vahvoja kohtaamaan ne.

Elämässä yleensä ei ole ollenkaan kysymys siitä, saako puolisoltaan "lupaa" tehdä sitä tai tätä. Keskustelemallakin voi joskus saada asiat vain enemmän sekaisin. Kaikista parhaiten pärjää se, joka uskottomuuden (tai minkä tahansa ongelman ja ristiriidan) kohdatessa kykenee hillitsemään oman vihan ja pettymyksen tunteen.

"Teidän onkin helppoa olla uskollinen, jos kaikkea saa tehdä". Mieti tuota omaa lausettasi.
Mieheni ei koskaan ole kieltänyt minulta mitään ja SIITÄ HUOLIMATTA olen ollut uskollinen. Vai onko se siitä johtuen? Koirakin vetää sitä kovemmin mitä lujemmin remmistä pitää kiinni...

eeva kirjoitti:

En väittänyt, että itse keskustelu kumppanin kanssa loukkaa ihmisoikeuksia. Ilman muuta on toivottavaakin, että ilmaisee oman mielipiteensä ja kunnolla kuuntelee toisen mielipiteen.

On kuitenkin arvelluttavaa (jopa yhteiskunnallisesti!) jos suhteen osapuoli hyväksyy toisen osapuolen asettamat rajoitteet, jotka koskevat vain häntä (rajoitettavaa siis) itseään. Voit sanoa kepeästi, että eroatte, ellei vaimo hyväksy ehtojasi. Se olisikin paras ratkaisu, mutta todellisuudessa HARVOIN niin tapahtuu.

Tiedän lukuisia pareja, joissa mies "saa" mennä mihin haluaa millä verukkeella hyvänsä (tai ilman veruketta!), mutta vaimo ei pääse mihinkään ilman miestään! Eikö tätä voisi kutsua enempi läheisriippuvuudeksi kuin rakkaussuhteeksi? Nämä vaimot ovat toki "vapaaehtoisesti" suhteessa, mutta he ovat vapaaehtoisvankeja eivätkä taatusti oikeasti sitä halua. Heidän itsetunto on niin heikko, etteivät he uskalla erota tai edes peräänkuuluttaa omia oikeuksiaan.

Itse en ikinä voisi sananmukaisesti "harrastaa" syrjähyppyjä. Ne eivät ole ainakaan minua varten ja jos miehelläni olisi ollut niihin taipumuksia, olisimme varmasti eronneet jo ajat sitten. Tällaista me molemmat kutsumme pettämiseksi.

Aivan eri asia on esim. jos ystävyyssuhteesta kehittyy rakkaussuhde. Niin voi käydä koska tahansa. Ellei tänään, niin 30 vuoden päästä, vaikka parisuhteessa kaikki olisi mitä parhaimmin. Mitä myöhempää tuollainen rinnakkaissuhde syntyy, sitä parempi. Parisuhteeseen se tuo ehkä vaikeuksia, mutta molemmat ovat kyllin vahvoja kohtaamaan ne.

Elämässä yleensä ei ole ollenkaan kysymys siitä, saako puolisoltaan "lupaa" tehdä sitä tai tätä. Keskustelemallakin voi joskus saada asiat vain enemmän sekaisin. Kaikista parhaiten pärjää se, joka uskottomuuden (tai minkä tahansa ongelman ja ristiriidan) kohdatessa kykenee hillitsemään oman vihan ja pettymyksen tunteen.

"Teidän onkin helppoa olla uskollinen, jos kaikkea saa tehdä". Mieti tuota omaa lausettasi.
Mieheni ei koskaan ole kieltänyt minulta mitään ja SIITÄ HUOLIMATTA olen ollut uskollinen. Vai onko se siitä johtuen? Koirakin vetää sitä kovemmin mitä lujemmin remmistä pitää kiinni...

"Tiedän lukuisia pareja, joissa mies "saa" mennä mihin haluaa millä verukkeella hyvänsä (tai ilman veruketta!), mutta vaimo ei pääse mihinkään ilman miestään! Eikö tätä voisi kutsua enempi läheisriippuvuudeksi kuin rakkaussuhteeksi?"

Minusta tuolla ei ole mitään tekemistä terveen parisuhteen kanssa, enkä sellaista tarkoittanutkaan. Tottakai silloin, kun asetetaan suhteen toiselle osapuolelle rajat, ollaan itse valmiita noudattamaan niitä samoja rajoja. Siis jos ollaan terveessä suhteessa. Epäterveistä suhteista en jaksa nyt keskustella.

"Mieheni ei koskaan ole kieltänyt minulta mitään ja SIITÄ HUOLIMATTA olen ollut uskollinen. Vai onko se siitä johtuen?"

Hyväksyisikö miehesi, jos kävisit vieraissa? Miten miehesi reagoisi, jos joku ilta sanoisit, että kävit tuossa naapurin Arskan luona panolla? Olisiko se hänelle yhdentekevää? Jos se ei olisi hänelle yhdentekevää, hän on tavallaan asettanut sinulle rajan. Hän ei halua, että sinä käyt vieraissa. Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, riittää, että sinä tiedät sen. Entä miten sinä suhtautuisit siihen, jos miehesi kävisi vieraissa? Suhtautuisitko eri tavoin seuraaviin virkkeisiin? "Juttelin tänään naapurin Maijan kanssa." "Panin tänään naapurin Maijaa." Jos suhtaudut noihin eri tavoin, olet sanattomasti asettanut rajan miehesi käytökselle.

Tietenkään parisuhteessa (siis terveessä, unohdetaan ne sairaat) ei voi toista pakottaa. Toivomuksia voi kuitenkin esittää, ja jotkut toivomukset voivat olla painokkaita. Tätä minä tarkoitan rajojen asettamisella. Tällä hetkellä en halua käydä vieraissa. Kuitenkin, vaikka kävisin, minut estäisi se, että tietäisin avoni pahoittavan siitä mielensä. Ei hänen tarvitse sanoa, etten saa käydä vieraissa. Riittää, että tiedän hänen pahoittavan mielensä.

AM kirjoitti:

"Tiedän lukuisia pareja, joissa mies "saa" mennä mihin haluaa millä verukkeella hyvänsä (tai ilman veruketta!), mutta vaimo ei pääse mihinkään ilman miestään! Eikö tätä voisi kutsua enempi läheisriippuvuudeksi kuin rakkaussuhteeksi?"

Minusta tuolla ei ole mitään tekemistä terveen parisuhteen kanssa, enkä sellaista tarkoittanutkaan. Tottakai silloin, kun asetetaan suhteen toiselle osapuolelle rajat, ollaan itse valmiita noudattamaan niitä samoja rajoja. Siis jos ollaan terveessä suhteessa. Epäterveistä suhteista en jaksa nyt keskustella.

"Mieheni ei koskaan ole kieltänyt minulta mitään ja SIITÄ HUOLIMATTA olen ollut uskollinen. Vai onko se siitä johtuen?"

Hyväksyisikö miehesi, jos kävisit vieraissa? Miten miehesi reagoisi, jos joku ilta sanoisit, että kävit tuossa naapurin Arskan luona panolla? Olisiko se hänelle yhdentekevää? Jos se ei olisi hänelle yhdentekevää, hän on tavallaan asettanut sinulle rajan. Hän ei halua, että sinä käyt vieraissa. Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, riittää, että sinä tiedät sen. Entä miten sinä suhtautuisit siihen, jos miehesi kävisi vieraissa? Suhtautuisitko eri tavoin seuraaviin virkkeisiin? "Juttelin tänään naapurin Maijan kanssa." "Panin tänään naapurin Maijaa." Jos suhtaudut noihin eri tavoin, olet sanattomasti asettanut rajan miehesi käytökselle.

Tietenkään parisuhteessa (siis terveessä, unohdetaan ne sairaat) ei voi toista pakottaa. Toivomuksia voi kuitenkin esittää, ja jotkut toivomukset voivat olla painokkaita. Tätä minä tarkoitan rajojen asettamisella. Tällä hetkellä en halua käydä vieraissa. Kuitenkin, vaikka kävisin, minut estäisi se, että tietäisin avoni pahoittavan siitä mielensä. Ei hänen tarvitse sanoa, etten saa käydä vieraissa. Riittää, että tiedän hänen pahoittavan mielensä.

Mieheni ei tietenkään pitäisi siitä, että käyn vieraissa (siis harrastan seksiä muiden kanssa). Tämä asia hoituukin kuin itsestään, koska en voi sietää "yhden yön juttuja".

Jos kyseessä olisi rakkaussuhde vieraaseen mieheen, olisi hurskastelua sanoa, etten harrastaisi seksiä hänen kanssaan siksi, että mieheni pahoittaisi mielensä ja HÄNESTÄ se olisi väärin. Jättäisin seksin väliin toisen kanssa siksi, että MINUSTA se tuntuisi väärältä ratkaisulta ja kadottaisin itsekunnioitukseni.

Jos taas en kykenisikään jostain syystä vastustamaan kiusausta ja tekisin kuitenkin VÄÄRÄN ratkaisun niin siitä en kertoisi miehelleni. Näin saisin kannettavakseni koko virheeni taakan itselläni. Tiedän mieheni ajattelevan samalla tavoin.

"Ps. Ehdotan että kannattaa mennä pettämään pois omalta paikkakunnalta, eikä missään nimessä antaa puhelin numeroa tai nimeään."

hevon vittu sunkin huora neuvoja!