Onko täällä ketään muuta sellaista joka ei uskaltaudu vaa'alle? En ole punninnut itseäni viimeiseen kolmeen vuoteen. Nyt olen taas alkanut arvostaa itseäni ja olen ollut herkuttomalla ja terveellisellä ruokavaliolla kaksi viikkoa! Hyvä minä! :)
Tein sitten äsken ison virheen ja mittasin vyötärön ja lantionympärykseni...ja masennuin totaalisesti! Olen järkyttävä läski, kamalan näköinen, en halua mennä ihmisten ilmoille, en halua kohdata ystäviäni...:((
Olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemalla ettei itsesäälistä ole mitään hyötyä, mutta ei auta. Miksi olen päästänyt itseni lihomaan näin rumaksi? Minulla ei ole elämää.
Tein sitten äsken ison virheen ja mittasin vyötärön ja lantionympärykseni...ja masennuin totaalisesti! Olen järkyttävä läski, kamalan näköinen, en halua mennä ihmisten ilmoille, en halua kohdata ystäviäni...:((
Olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemalla ettei itsesäälistä ole mitään hyötyä, mutta ei auta. Miksi olen päästänyt itseni lihomaan näin rumaksi? Minulla ei ole elämää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On se kumma miten ne kilot hiipivät kehoon... Nyt oon saanu jo 10 kiloa pois ja vähintään 16 ois vielä jäljellä, eli ei se mahdotonta ole.. Ja se tunne kun ne housut alkaa lököttää takapuolesta (maha ei ole vielä paljoa pienentyny, ja olen just omenavartaloinen)
Pelkän ulkonäön takia laihduttaminen on varmasti vaikeampaa, mutta kun ottaa tavoitteeksi terveyden, niin pysyy motivaatio päällä. Mulla ainaki pelko diabeteksestä ja sydäntaudeista on toiminut hyvänä kannustimena:)
Liikuntaan jää koukkuun, siitä on niin paljon muutakin hyötyä kuin vaan laihtuminen!
Tsemmpiä "urakkaasi" ja muista että olet elämäsi viimeisellä laihdutuskuurilla, joten ei sillä vauhdilla niin väliä:)
Otsikko on kliseen kuuloinen, mutta niin totta!!
Vaa´alla ja mittanauhalla ei ole mitään tekemistä siihen millainen olet ihmisenä.Tietenkin oma mieles on leppoisampi, mikäli ei ole itseinhoa tms. mutta nythän olet ainakin yrittänyt korjata esim.ruokavaliotasi.Jatka samaan malliin ja käy kävelyllä-liiku.
Kuitenkin sun luonto ja sydän on ne joihin kiintyy, josta sun positiivisuus pulppuaa.Tsemppiä ja lopeta itsesi moittiminen!
**Aurinkoinen halaus**
Hei, älä välitä mittanauhoista, sulla on kaks viikkoa terveellistä elämää takana, ole siitä ylpeä ja jatka samaan malliin!!! Käy välillä kävelyllä, nytkin on auringonpaistetta luvassa koko viikonlopuksi.
Jos jaksat jatkaa samaa rataa kuin kaksi edellistä viikkoa, tulokset näkyvät varmasti. Voi olla, että hitaasti mutta varmasti, mutta varmasti ennen kesää jo voit hymyillä itsellesi peilin edessä!!
Itselläni on ollut aivan samat tuntemukset kuin sinulla, mutta päätin että itselleen valittaminen ei todellakaan hyödytä mitään, minä ostan kauniit bikinit kesäksi ja päätän mahtua niihin. Rannalla tavataan ;)
TSEMPPIÄ!
Kiitos vastauksista. Tuli ihan itku kun luin kannustavia viestejänne, tuntuu, että te ymmärrätte miltä minusta tuntuu juuri nyt...
Yritän jatkaa, päivä kerrallaan. Nyt on muutoksen aika elämässäni. Pitäisi vielä oppia rakastamaan itseään kaikista näistä ihroista välittämättä ja se on vaikeaa!
kai aika nuori vielä. Itse olen vanhentunut ylikilojen kanssa ja voi vakuuttaa, että kannattaa hoitaa se paino-ongelma pois ennen kuin kantaa mukanaan muutamia vuosikymmeniä kuten minä olen tehnyt.
Sinuun henkilönä se ei tee muutosta. Tulee vaan parempi olo, jaksaa asioita, nauttii liikkumisesta jne. Jaksaa vaikka bilettää aamuun saakka, tai kiivetä tunturille.
Vanha aforismikysymys koskee rahaa, käännän sen nyt tähän korvaamalla sanan "rikas" samalla "laiha": "Ovatko laihat ihmiset erilaisia kuin me? Kyllä, he eivät paina yhtä paljon" eli alunperin, "ovatko rikkaat ihmiset erilaisia (kuin me)? Kyllä, heillä on enemmän rahaa". - Meni vähän ontuen, mutta tarkoittaa, että muuta eroa ei ihmisenä ole: toiset on eri painoisia, muuten samanlaisia. Laihdutammekin itsellemme, ei muille.
..on semmoinen, kun alkaa tympii kun tuloksia ei ala kuulua ja näkyä; Hitaasti tämä ylipaino on kertynytkin, niin hitaasti JA VARMASTI lähteekin!!!! :)
Hei!
Kyllä se tosiaankin siitä, hitaasti ja varmasti!
Paljon riippuu itsestä, haluaako oikeasti laihtua ja onko valmis tekemään asian eteen mitään! Itsellä laihdutus lykkääntyi vuosia, koska olin kait liian mukavuudenhaluinen :| Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja pienillä päätöksillä eteenpäin. Ei tämä nyt niin vastenmielistä olekaan, kuin ennen ajattelin. Käsitys laihduttamisesta on muuttunut laihtumiseksi -> ei ole pakko rääkätä itseään kuukausitolkulla niin että taju lähtee ja sen jälkeen lopettaa :) Ihmettelen, kuinka kauan meni ennen kuin tämän tajusin!!
Suosittelen samaa sinullekin, ensin kevyttä ruokavaliota ja liikuntaa (hyötyliikuntaa tai sitten ihan muuten, lähdepä vaikka heti katselemaan kevään tuloa). Kun aika tuntuu kypsältä, voisit ostaa vaa'an, jos sinulla ei sellaista ole. Itse ostin mokoman kapistuksen (jota muuten vihasin sydämeni kyllyydestä) vasta kun olin jonkun aikaa "laihistellut", sitä ennen mulla oli vain aavistus painostani. Ostamani vaaka on elektroninen, jossa on muistipaikat, kiva katsoa lukemia, kun niiden edessä on miinus :) Ei tietenkään joka punnituksella, ihan kuun asennostakin johtuen, mutta silloin käännän kalenterista sivun, jolla lukee lähtöpainoni ja taas hymyilyttää.
Ihmisyys ei ole kiloista tosiaankaan kiinni, mutta sulla on varmasti mukavampi olo itsellä kun huomaat kilojen karisevan. Nämä suomalaisten kansantaudit, sydän- ja verisuonitauditkaan, eivät kovin mukavia elinkumppaneita, saati 2-tyypin diabetes, johon riski sairastua kasvaa ylipainon myötä.
Hymyä huuleen, kevät on jo nurkan takana ja ei muuta kuin kohti kesää ja kevyempiä aikoja! :D