Tänään se taas yht'äkkiä iski, Koneella istuin ja kattelin kuvia ja niinhän siinä kävi, se ikuiselta tuntuva ikävä iski.
Pari viikkoahan tässä on jo mennykin ilman itkua et eiköhän se ollu aikakin taas antaa tulla oikein kunnolla.
Mä en jaksa!!!!!
Miks kaiken pitää olla meitä vastaan??
Välillä sitä jaksaa toivoa että ehkä vielä joskus nähdäänkin, mut tällä hetkellä toivo on kokonaan poissa.
Miks mä en voi unohtaa ja jatkaa elämää?
Pari viikkoahan tässä on jo mennykin ilman itkua et eiköhän se ollu aikakin taas antaa tulla oikein kunnolla.
Mä en jaksa!!!!!
Miks kaiken pitää olla meitä vastaan??
Välillä sitä jaksaa toivoa että ehkä vielä joskus nähdäänkin, mut tällä hetkellä toivo on kokonaan poissa.
Miks mä en voi unohtaa ja jatkaa elämää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä oisin voinu kirjottaa ton, apua...
Onko tuo tarkoitettu minulle. Jos on annan antekksi. Mutta jos ei ole en anna ikinä. Sinä loukaava ja pahoittava mieleni. Mieti mitä olet tehnyt. Ei ole tuntuntunut kivalta. Mustikka
Soittele minulle jos olet kiinostunut minusta .Jos et ole älä soita minulle. Mustikka.
Niin Mitäh!!!???
Minä luin kuin omia ajatuksiani...minulla on niin ikävä, että kuolen tähän. En kestä enää..en jaksa itkeä..en mitään.Ikävä ja kaipaus vaan kalvaa sieluani sydäntäni ruumistani joka solua.
Kaikki..koko maailma on meitä vastaan..kun ei olla edes vapaita.
Mitä tässä voi tehdä..?
Haluan tavata sinut..
Niin se vaan yhtäkkiä iskee, ikävä. Mä olin perjantaina baarissa autolla tosin. Tapasin kivan tyypin ja ajattelin, että ehkä mä nyt voin unohtaa. Sitten kello löi 3 ja oli aika lähtee kotiin. Istuin autoon kuuntelin musiikkia ja ajoin vähän matka... Sitten yhtäkkiä mä vaan puuskahdin itkuun. Vittu.
Ei se unohtaminen niin helppoa ole... Sitä luulee, että nyt, nyt se tapahtuu!!! Mä olen vihdoinkin vapaa, kunnes huomaa, että se oli unta vain...
Samat fiilikset. Tulin kotiin maanantaina, eikä tietoakaan koska seuraavan kerran tavataan. Ehkä syksyllä joskus tai ehkei ikinä, mitä tahansa voi tapahtua. Edellinen odotus kesti kaksi kuukautta, sietämätöntä. Järjetön suhde, toinen Ranskassa, toinen Suomessa, elämä ei yhteensoviteltavissa monistakin syistä johtuen. Silti... Ollessamme yhdessä totesimme kaikista tärkeintä kuitenkin olevan tietoisuus siitä että jossain joku rakastaa täydestä sydämestään. Vieläkin tunnen huulillani jäähyväissuudelman ja katseen. Sattuu!!! Kaikki muu paitsi yhdessäolo tuntuu tällä hetkellä merkityksettömältä. Kai tähän taas tottuu, pelottaa vaan että elämä kävelee ohitse kun vaan odottaa. Milloin tekstaria, emailia, sähköpostia, puhelua... Kuten joku joskus on sanonut pitäisi olla iloinen niistä hetkistä joita on ollut, eikä surra niitä mitä on menettänyt. Silti... Ikävä!