Mä olen tässä miettinyt, miksi mä olen edelleen sinkku. Ja nyt täytyy sanoa, että yritysten, treffailujen ja taas uusien yritysten jälkeen olen saanut selville yhden erittäin merkittävän asian. Suuri syy sinkkuuteni on se, että mä urheilen aika paljon. Siis ei mitään kerran viikossa aerobicia Davidin toppi päällä, vaan vähän enempi sellaista extremeä ja retkeilymeininkiä. Eli saatampa kipaista puolimaratonin, lähteä laturetkelle, tai rinkka selässä vaelluksestakin tykkään. En ole kuitenkaan mikään fanaatikko eikä liikkuminen ole mulle pakkomielle, keskellä yötä tai kaatosateeseen en lähde, ja pystyn kyllä olemaan tarvittaessa jonkun aikaa ilmankin. Mut urheileminen on ollu mulle koko elämäni tosi tärkeä juttu, ja tavallaan eräänlainen intohimo joka antaa mulle niin suuria kicksejä, etten voisi koskaan kuvitella lopettavani sitä kokonaan. Mutta nyt on tullu seinä vastaan sen suhteen, että yksinäisyys ja parisuhteen kaipuu on alkanu kasvaa niin suureksi, että olen tosissani miettinyt näistä asioista luopumista. Siis mä kyllä tutustun miehiin (tietty enempikin vois tutustua), käyn treffeillä säännöllisen epäsäännöllisesti, viihdyn miesten seurassa ja he näyttävät viihtyvän mun seurassa, eli periaatteessa edellytykset suhteen löytämiselle pitäis olla tällä hetkellä hyvät. Korvien välistäkin löytyy kaiketi jotain (ainakin ympäristöstä tulleen palautteen perusteella), eikä hyvien ihmissuhteiden ylläpitäminen ole mulle vaikeaa. Mutta kun sitten tulee esille nää mun urheilupuuhat, niin jotenkin juttu vaan sitten usein sammuu, kun mies ei ole samalla aaltopituudella. Olen todennut, että mä en tule ikinä löytämään vapailta markkinoilta sellaista miestä, joka jakaisi nää mun intohimot ja intressit mun kanssa. Varattuna olen muutamia lötänyt ja sieltähän niitä löytyis halutessaan vaikka joka sormelle, mutta kun varaus on päällä niin ei paljon mua lämmitä. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että ei kai tässä muuta vaihtoehtoa ole kun leikata pala sieluaan pois ja koettaa muuntautua enempi tavalliseksi. Tosin vaikeaa tulee olemaan, ja voi olla ettei onnistu... Samalla sitten tää mun treenattu ja kiinteä vartalokin (johon muuten olen aina ollut itse tyytyväinen, varmaan aika harvinaista naisten keskuudessa) varmaan muokkautuis vähän enemmän tavalliseksi (=pari mahamakkaraa ja kivat "allit" käsivarsiin), jospa sitten flaksi alkais käydä paremmin kun ois enempi tavallisia miehiäkin joita katsella. Niin, ja samalla pääsisin eroon kaikenmaailman perseenpuristelijoista ja silmäniskijöistä, joista muuten niistäkin suurin osa varattuja...
Joo-o, kaippa mä olen sitten jotenkin epänaisellinen, ei-viehättävä, omituinen ja niin edelleen (vaikka päinvastaisia kehuja on kyllä tullut useammankin miehen suusta, mutta...). Ja mikä kaikkein uskomattominta, mä olen jopa ruvennut välttelemään kertomista tästä mun harrastuksesta miehille, etenkään ekoilla tapaamisilla. Tosin tää kroppa kyllä paljastaa kertomattakin mun kiinnostuksen kohteet. Mut eipä ole sekään auttanu sen oikean löytymisessä sitten tippaakaan, sellaiset mun kaltaiset extremeurheilijamiehetkin kun tuntuu kiinnostuvan pääasiassa vain niistä tavallisista naisista :-(
Joo-o, kaippa mä olen sitten jotenkin epänaisellinen, ei-viehättävä, omituinen ja niin edelleen (vaikka päinvastaisia kehuja on kyllä tullut useammankin miehen suusta, mutta...). Ja mikä kaikkein uskomattominta, mä olen jopa ruvennut välttelemään kertomista tästä mun harrastuksesta miehille, etenkään ekoilla tapaamisilla. Tosin tää kroppa kyllä paljastaa kertomattakin mun kiinnostuksen kohteet. Mut eipä ole sekään auttanu sen oikean löytymisessä sitten tippaakaan, sellaiset mun kaltaiset extremeurheilijamiehetkin kun tuntuu kiinnostuvan pääasiassa vain niistä tavallisista naisista :-(
Vastaukset 48
Vanhimmat
mitä se nyt siihen vaikuttaa? ite oon kilpaurheilija eikä kyllä ole ollu minkäänmoinen este ettiä muijaa
...miten se tapahtuu? Tai ehkä se menee niin, että urheilijamiehille naisen löytäminen on helppoa siksi, koska suurin osa naisista haluaa liikunnallisen miehen. Mut kukaan mies ei haluu urheilijanaista, joten sen vuoksi mulla on vaikeuksia tässä asiassa. Tai ainakin mun kokemuksen mukaan...
urheilukaveri haluaa urheilijanaisen, ainakin kilpaurheilun saralla. sillon nainen ymmärtää, että kilpaurheilu vaatii aikaa. itellä olis ainakin vaikea alottaa suhdetta, kun nainen ei ymmärtäis kuinka paljon kestävyysurheilu vaatii harjoittelua. mutta urheilunainen ymmärtää. eti siis niitä miehiä sieltä lenkkipoluilta tai vaellusreiteiltä, älä ainakaan baareista, muuten sulla menee hyvä harrastus hukkaan!(:
Monella on ennakkoluuloja urheilijanaisia kohtaan ja siksi on vaikea kuvitella luovansa suhdetta sellaisen kanssa. Yksi on varmasti se kun luullaan että heillä on tiukat kriteerit ja että miehenkin tulee olla urheilullinen... Itsekin lähestyn urheilijanaisia harvemmin, mutta jos tietäisin että sellainen haluaisi lähestyä minua niin mikä ettei... Pystyisin kuvittelemaan suhteen sellaisen kanssa... Mun liikuntani rajoittuu silloin tällöin lenkkeilyyn, uintiin ja kesäisin pyöräilen. Olen avoin kaikelle uudelle ja yllytys hullukin olen...
Mut ei löydy kun varattuna. Urheilutapahtumissa ja -reissuissa olen katellu myös, mut sama ongelma, eli kaikki kiinnostavat on sormuksilla varustettuja. Eli joko urheilevia sinkkumiehiä ei ole, tai sitten ne on niin hyvin piilossa että ei vaan löydy. Ja jos on noin hyvin piiloutuneet, niin voi olla, että mun kärsivällisyys ei kovin kauaa enää riitä etsimiseen...
joku sporttihessu ettii nytkin vapaata urheilijanaista. äläkä vain rajotu oman lajin edustajiin, kiertele katselemassa eri lajeja. varmasti löytyy
Kokemukseni mukaan ne ovat urheilijanaisten kanssa..Samanlaiset linnut yhdessä lentää -sanonnan mukaan.
Älä missään tapauksessa edes harkitse urheilemisen lopettamista tai vähentämistä sen vuoksi että saisit miehen.Se ei ole hyvä ratkaisu varmasti löydät vielä sen joka vie sulta jalat alta... Itse käyn perinteisissä tansseissa ja tapaan siellä naisia laidasta laitaan.... Eli tanssit ei ole mielestäni vanhusten laji itse 25v.
EI Kannata luopua sellaisesta josta tykkää...
Minusta harrastuksesi ei kuulosta lainkaan erikoiselta kai poikkean tapaamistasi miehistä jonkin verran..(koska en ole edes varattu)
etenkin toi laturetki kuulosti aika näsevältä vaihtoehdoilta näin kauniina päivänä entisen kilpahiihtäjän korvissa... Eikä edes mainitsemasi kerran viikossa davidin toppi päällä pomppiminen ole edes urheilua(Tai siis on mutta tiiät kyllä mitä tarkoitan) vaikka onkin kieltämättä hyvän näköistä.. Itselläni on hieman sama ongelma kesäisin kun teen paljon töitä... niin naiset yleensä valittaa että kun on niin vähän aikaa mutta olen yleensä korvannut poissa oloni yhteisellä lomalla...
Mutta nythän on kevät ja meidän sinkkujen paraati aikaa...
Mutta ihan vinkkinä kun oikein vituttaa jokin ja on kaato sade niin pamautappa lenkille... hiukksen tulee hyvä olo.. ja kasvattaa luonnetta...
Millaista miestä olet sitten haeskellut??
joka ei kato mua kun jotain sekopäätä jos sanon, että harrastan silloin tällöin em. touhua. Ja sellaista, jolle ei tarvi aina selitellä ja perustella sitä, miksi mä tykkään em. kaltaisista jutuista. Ei tarvi perustella siksi, kun mies ymmärtää ja mahdollisesti harrastaa samaa itsekin. Eli ois aivan mielettömän hienoo, kun löytyis sellainen samanhenkinen VAPAA mies, jonka kans vois yhdessä lähtee vaikka vaeltamaan, hiihtämään tai jotain. On mulla tosin joskus sellaisia miehiä ollukkin, mutta ne on osa ainakin lähteny mukaan vähän myötätunnosta, ei ne "oikeasti" oo kokenu niitä juttuja samalla tavoin kun minä. Ja senkin valitett. huomaa, jos toinen ei oo aidosti mukana... :(
...se probleema, että harvoin kaikki natsaa kohdalleen. Jos sattuu törmäämään samanhenkiseen eräihmiseen, niin sitten vaan ei kemiat satu natsaamaan. Taasen jos kemiat natsaa, niin toisella eräily jää helposti peesailuksi.
Niin ja vaatiihan se mieheltä oikeesti itsetuntoa, jos nainen "yllättäen" pärjääkin omillaan korvessa - Ritarille ei anneta mahdollisuusuutta kantaa telttaa tms... Taitavat olla vielä kovin oma- ja kovapäistä sorttiakin ;)
Ei noi sun eräilyt niin extremeltä kuulosta - Vai jäikö listalta jotain mainitsematta? Älä menetä toivoas, kyllä meitä vapaita umpihankikävelijöitä vielä on!
joka ei kato mua kun jotain sekopäätä jos sanon, että harrastan silloin tällöin em. touhua.
** Eiköhän nyt ole niin että jokainen saa harrastaa ihan mitä haluaa...
Ja sellaista, jolle ei tarvi aina selitellä ja perustella sitä, miksi mä tykkään em. kaltaisista jutuista.
*** Kyllä kerta piisaa jos toinen haluaa kuunnella..
Ei tarvi perustella siksi, kun mies ymmärtää ja mahdollisesti harrastaa samaa itsekin.
**Hiihto ja suunnistus omiani...
Eli ois aivan mielettömän hienoo, kun löytyis sellainen samanhenkinen VAPAA
***Olenhan vapaakin...
mies, jonka kans vois yhdessä lähtee vaikka vaeltamaan, hiihtämään tai jotain. On mulla tosin joskus sellaisia miehiä ollukkin, mutta ne on osa ainakin lähteny mukaan vähän myötätunnosta, ei ne "oikeasti" oo kokenu niitä juttuja samalla tavoin kun minä. Ja senkin valitett. huomaa, jos toinen ei oo aidosti mukana... :(
***mieltäni rauhoittaa todella ku saa olla kesä yössä suolammella tai pikkukosken varressa heitellä perhoa.. keitellä kahvit olla vaan...
rupesipahan tekeen mieli kalalle..
pitääpä lähtiä perhoja sitomaan...
mut älä nyt vaan lopeta harrastuksiasi.. ETHÄN???
Olisi mukava törmätä naisiinkin tuola maastossa...
jo huomasit, että on meitä urheilevia miehiä sullekin vaikka joka sormelle ;)
Mutta missä me kohtaamme toisemme, onkin jo vaikeempi kysymys? Lajeja ja harrastuksia on niiin monia ja ainakin omat on sen verta äijämäisiä, että vähemmän niissä naisia näkee. Mut jos ei mitään spesifistä lajia oo niin saleillahan urheilijat joutuu käymään? Tietty siellä on korkee kynnys lähtee jutteleen, mutta jos jaksat pienellä flirtillä rohkaista miestä niin ehkä jotain voi tapahtua?
Kyllä meitä on myös miehiä, jotka osaisivat sinunlaistasi naista arvostaa. Itse ainakin toivoisin kovasti löytäväni kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa omia harrastuksiani, jotka on hyvin samansuuntaisia kuin sinulla, kiipeily, hiihto, lumilautailu, retkeily... Kun liikunnasta ja ulkoilusta on tullut elämäntapa, en siitä halua luopua tulevaisuudessakaan. Älä sinäkään missään tapauksessa luovu harrastuksista!
Minä olen sitä miettinyt että mitä kautta samanhenkisiin tyttöihin voisi tutustua. Oma kaveriporukka, jonka kanssa harrastan on aika pieni ja siitäkin suurin osa on jo pariutunut, joten uusiin ihmisiin (ainakaan sinkkutyttöihin) en harrastusteni parissa kauhean paljoa törmää.
Mutta ota ihmeessä yhteyttä, jos haluat tutustua tällaiseen mukavaan nuoreen mieheen, jolla on samansuuntaisia harrastuksia :=)
Kaikki meistä elää tyylillään ja toivoo löytävänsä ihmissuhteen. Ihmisuhteen joka edustaisi omia elämänarvoja. Mutta sitten ne kemiat, ulkoisetavut yms. Vaikea yhtälö...
Missään nimessä ei kannata mukautua muiden toiveiden mukaiseksi.Hetkittäin voit "elää" vastoin syvintä olemustasi, mutta eläisitkö ? vai olisitko pelkkä kuori ?
On meitä liikkuvia miehiä vapaana vaikka miten paljon. Monet meistäkin, hakevat liikkuvaa naista. Itseäni en voi sanoa sporttiseksi mutta ehkä liikunnalliseksi. Kaikki on kyllä suhteellista, pari kertaa kuussa juoksen 1/2 maratonin ja kevään aikana pitäisi kokeilla virallista maratonia. Sukeltelen, hiihtelen, melon yms.
Parhaimmat kiksit saan fyysistä suoritteista tai syksyisestä metsästä reppu termari sienikori ???
Joskus tuntuu niin turhalta venytellä yksinään.... miksen vain jäisi sohvan pohjalle ?
Ne kiksit !!!!
omalta kohdaltani voisin sanoa,vaikka urheilenkin
syy sinkkuuteen ei ole maratooneissa eikä erämaassa vaeltaessa....
kylmä totuus on vain se ettei sitä oikeaa ole vielä kohdalle tullut..epäilisin ettei vielä sinunkaan kohdalla...
hyvää kannattaa odottaa...
hyvä tulla jo...syvä huokaus
olet aivan ihana, odota, kyllä se löytyy, sksuaalisuus, luo miehelle kiksejä, ole naisellinen, ei urheilu tapa seksuaalisuutta,
terv. Ossi
Urheilijanaisia on kohdalle osunut ja niissä on se pieni ongelma että ne haluaa hinata salille sen miehen joka ei kuuna päivänä ole salilla käynyt. Urheilijamies pärjää hyvin tavallisen naisen kanssa kun sen tavallisen naisen voi jättää sohvalle odottelemaan siksi aikaa kun itse rehkii painitrikoissa kavereiden kanssa. Tavallinen nainen ei siitä sohvaperuna-nimitystä saa kuten tavallinen mies helposti saa, vaikka kohtuutonta meteliä pitämättä kohtuullisessa määrin liikkuisikin.
Pitäisi kai järjestää sinkkuilta lajiryhmästä kiinnostuneille. Paikkana vaikka kaikille tuttu Montellin maja. Jatkot Hannukurun saunalla.
Tuskin urheilu pysyvää sinkkuuntumista aiheuttaa, eiköhän siinä kuitenkin tule lisää virtaa ja tehokasta peliaikaa kun ei väsähdä kesken illan.
Lakkaa miettimästä miksi olet sinkku ja lähde vaikka lenkille.
Naurettavaa. Tuskin syy sinkkuuteesi löytyy noista asioista. Kannattaa kattoa ehkä sen pinnallisuuden kohdalta vähän sisempäänkin. Kirjoituksesta päätellen, et pääse siitä pinnallisuudesta sisempään maailmankuvaan... Ehkä sen takia kukaan ei kolahda, tai halua tutustua sinuun sen tarkemmin.
No joo.
Tulipahan vaan mieleen.
niin itseäs täynnä,ettei sulta jää mitään jaettavaksi mahdolliselle miehelle????
Suosittelen sun jatkavan vaan sitä urheilua,koska niiden allien ja mahamakkaroiden jälkeen,susta ei ole kiinnostunut edes varatut.
Ok, sun mielestä voin olla pinnallinen ja itseäni täynnä (aika hätiköity johtopäätös, kun et edes tunne mua...). Ongelma ei kuitenkaan ole se, ettenkö tutustu miehiin tms. Kyllä mä tutustun, monenlaisiin mukaviin ja fiksuihin miehiin ja sellaisia mulla on myös kavereinakin. Jos mä oisin pelkästään pinnallinen kusipää, en usko että kukaan jaksaisi edes olla mun kanssa, puhumatakaan, että haluaisi lähteä vaikkapa toisille treffeille. Ja elämänkokemukseni - erinäisissä asioissa - on todellakin kasvattanu mua näkemään myös pinnan alle, eli en usko että siitä on kyse. Ongelma alkuperäisen viestini mukaan on nimenomaan se, että niin samanhenkistä miestä että oikeasti kolahtaisi on erittäin vaikea löytää. Sellaista, jonka kanssa voisi puuhastella yllämainittuja asioita yhdessä ja joka tajuaisi mua ilman, että jatkuvasti tarvii selitellä. Ja sellaista sinkkumiestä en toistaiseksi ole löytänyt. SE oli mun alkuperäisen viestini idea... :-)
Taitaa sen miehen löytyminen olla kiinni siitä että olet ittees täynnä. Aika montaa kertaa samassa viestissä kehut kiinteätä vartaloos ja annat ymmärtää että kaikki muuta ovat tavallisia naisia. Sussa tuskin on mitään erikoista muuta kuin omasta mielestäs. Palaa maanpinnalle niin eiköhän seuraa löydy ja jätä omakehu huomattavasti vähemmälle. Oksettaa noin itserakas ihminen.
...että jos joku nainen on kerrankin tyytyväinen itseensä ja vielä jopa uskaltaa sanoa sen ääneen, niin heti tulee kylmää vettä niskaan ja aletaan haukkua itserakkaaksi, pinnalliseksi ja mitä muuta vielä. Taitaa se kateus sellaisessa tapauksessa kopsahtaa omaan nilkkaan, pieni itsetunnon kohotus ei varmaankaan olisi pahitteeksi sielläkään suunnassa... Ja sanottakoon vielä sen verran - kun totesin omistavani urheilullisen vartalon - että se ei ole kyllä pätkän vertaa auttanut kumppanin löytymisessä, sitä aloitusviestissäni lähinnä tarkoitin. Että sen suhteen ei ole mitään syytä olla kateellinen. Eikä mulla ole mitään tarvetta brassailla silläkään, etten omista 10 kiloa ylipainoa, enkä todellakaan nauti siitä, että jotkut älykääpiö-varatut miehet puristelee perseestä baarin hämärissä. Ja jos vielä jäi epäselväksi, niin OLEN IHAN TAVALLINEN NAINEN ITSEKIN, IHAN NIIN KUIN SINÄKIN TAI KUKA TAHANSA MUU, EN YHTÄÄN SEN ERIKOISEMPI TAI PAREMPI. Että ota ihan rauhallisesti vain, ja jos vielä oksettaa niin juoksepa sitten pikapikaa vessaan ennen kun on liian myöhäistä.
no huh huh, taidat olla jonkin verran ankeessa kunnossa itse, jos et tosiaan kestä sitä, että joku voi olla helvetin hyvässä kunnossa ja olla myös hyvä tyyppi. Hilaa läskis jonnekin muualle!
Vaikka mäkin kommentoin tota ylläolevan naisen kirjoitusta, niin toi sun viimeinen "hilaa läskis muualle" -lausahdus oli kyllä hiukan ajattelematonta... Ok, näin voi ollakin, mutta silti hyviin käytöstapoihin kuuluu, ettei nyt ihan mitä tahansa mennä laukomaan, tällaisellakaan palstalla.
Mietiskeleppä rauhassa...
Mut ei ole totta...
Yleensäkkin naispuolisia ihmisiä on
huomattavasti vaikeampaa saada laturetkille,
vaeltamaan tai yleensäkkään pois sivistyksen
parista kuin miespuolisia...
Itsekkin pidän luonnossa vaeltelusta,laturetkistä
kalastamisesta...Mut siihen maratoni hommaan
en ole vielä löytänyt järjellistä syytä..
Joten sitä en kyllä harrasta...
Mielummin juoksen pallon perässä.
Ajatukseni koskevat itseäni. Suurin syy sinkkuuteen ei ole mikään "ulkopuolinen" syy. Ei ulkonäkö, ei liikunta, ei treffipaikkojen vähyys, eivät miesten erilaiset ominaisuudet. Suurin syy sinkkuuteni on minä itse. Pitäisi kypsyä ja kehittyä ihmisenä entistä enemmän, oppia, mikä näkyy toiminnassa, teoissa ja kommunikaatiossa. Omia virheitä ja omaa itseä voi toistaa ja kiertää kehää vuosikausia. Omaa itseä ei voi kuitenkaan myydä, mutta oppia ja kehittyä voi myös muulla tavoin. Pitkään sinkkuna olleena, minusta on tullut varovainen, ehkä skeptinen, kyräilevä, kätken ja piilotan tunteitani helposti haavoittumista estääkseni. Tällainen suhtautuminen ei tietenkään ole tilannetta edesauttavaa. Mieluummin vetäytyy, kun laittaa itsensä alttiiksi oman itsen kasvulle. Selustan turvaaminen, riskiottokyky, itsensä likoon laittaminen, näitä asioita itse mietin sinkkuudessani. Oppiminen ja itse kypsyminen on vaikeinta, koko elämän mittainen tehtävä ja haaste. Ulkopuolisten syiden pohtiminen voi olla helpompaa. Näin itse omalla kohdallani ajattelen, enkä missään tapauksessa yleistä.
Tuossa on järkeä. Itsekin olen asian noin ajatellut. Täällä ihmiset keksivät vaikka mitä syitä sinkkuuteensa, mutta loppujen lopuksi jokainen on kokonaisuus ja kaikki mitä ulkopuolelle näkyy ja miltä vaikuttaa lähtee itsestä, sisimmästä. :) Tuskin kukaan on sinkku liikunta harrastuksen, rumuuden tai jonkun muun yksittäisen syyn takia, katsokaa ympärillenne. ;)
Vaaditkohan mieheltä vähän liikaa? Itsekin pidän urheilusta ja harrastan sitä lähes joka päivä, joten ymmärrän sinua. Päivä tuntuu jotenkin turhalta tai tyhjältä, jos ei ole päässyt urheilemaan.
Tosin minä en saa kicksejä siitä, että lähtisin yksin jonnekin hiihtelemään/juoksemaan vaan tykkään urheilla porukalla tai vähintään yhden kaverin kans esim. futis, sähly, sulkapallo, kuntosali yms. Toki voin lähteä eräjormailemaan ja laturetkellekin jos seura on hyvää ja varmasti silloin nauttisinkin siitä, vaikka muuten lajit eivät olisikaan ihan ykkössuosikkejani.
Pitääkö miehen lähteä mukaan jokaiselle laturetkellesi tai vaelluksellesi vai riittääkö että hän ymmärtää sinun tarpeesi lähteä sinne? Voin mä lähtä sun kans joskus samoilemaan. =)
ei tarvi joka kerta lähtee, mut jos ees joskus lähtis niin ois ihan kivaa, koska muuten meillä ei oo mitään yhteistä tekemistä. Ja sellanen suhde ei ainakaan mun kohdalla toimi, missä nähdään vaan pari tuntia päivässä, kun molemmat on eka päivän töissä ja illalla sitten omissa menoissaan. Jos ois riittävän paljon yhteistä niin vois vapaa-ajallakin puuhastella yhdessä ilman, että kaikkea tekemistä tarvii aina suunnitella ja järjestellä erikseen.
Kuinka paljon on joskus? Kerran kesässä vaellukselle ja muutaman kerran talvessa hiihtämään? Enemmän? Entä jos mies on kiinnostunut hieman eri lajeista kuten esim. ne pallopelit niin miten löytyy ymmärrystä ja kunnioitusta hänen harrastuksilleen jos hän haluaa käydä pelaamassa vaikka n. 3-4 kertaa viikossa?
ymmärrystä, sehän on selvä. Jos mies ymmärtää ja arvostaa sitä mitä mä teen, niin tottakai mä vastavuoroisesti arvostan ja ymmärrän hänen tekemisiään ja menojaan. Sehän on ihan itsestäänselvyys, eihän parisuhde muuten toimi, ystävä hyvä :)
Ei ku aattelin vaan et jos molemmilla eri harrastukset niin silloinhan sitä yhteistä aikaa jää väkisinki aika vähän. Mutta se aika on sit sitä laatuaikaa. Eiks jee. =)
Hmm...kylläpäs tuli taas jonkinverran negatiivista kommenttia sinulle. Veikkaisin, että syy on siinä, että suomalaisena sinun pitäisi tietenkin olla ylipainoinen ja kaikenlainen itsestä huolehtiminen on tietysti kielletty. Olen itsekin huomannut asian, että vaikka perussuomalaiset miehet hakevat itsestään huolehtivaa naista niin kuitenkin he päätyvät yhteen perussohvaperunan kanssa. Kyllähän se niin on, että pitäisi osata olla vähän sellainen avuton ja bimbo, ettei miesten itsetunto laskisi ihan heti nollaan.
Satuin tossa ihan puolivahingossa tähän sivulle ja jäin kiinni tohon sun kirjotukseen, oli pakko lukee loppuun! Tuli vaan tos mieleen et sillä pärjää ku on oma ittensä eli älä missään nimessä luovu harrastuksistas, koska siit ei oo mitää hyötyy, oikeesti!! Näin miehenä en voi kyl ymmärtää et joku muka ei kestäis noit sun liikuntajuttuja!!!
...ihmeessä lopeta harrastuksiasi!!! Itsellenikin on tärkeää, että mies olisi samanhenkinen kuin minäkin. Eli pitää mm.liikunnasta. Uskon kyllä, että se oikea tulee joskus vastaan... ja pidän peukkuja ylhäällä myös sulle... :)
Itse harrastan taitoluistelua enemmän tai vähemmän tosissani ja ei ole kyllä tullut koskaan edes mieleeni, että urheiluharrastukseni olisi jotenkin este parisuhteelle. Luistelun lisäksi tietenkin harrastan paljon muutakin urheilua, tosin rakkain on ehdottomasti tämä luistelu. En hirveästi ehdi käydä baareissa tms. ja mielenkiintoisia miestuttavuuksia, joista olisin kiinnostunut, ei taitoluistelun parista oikein ole löytynyt. En silti vielä ole heittänyt toivoa, koska olen huomannut, että miehiä kuitenkin pörrää ympärillä aina silloin tällöin kaupungilla liikkuessani. Ei ole vain sattunut sellaista sopivaa. En mielestäni ole edes mahdottomien vaatimusten kanssa liikenteessä. En tosiaan etsi samanlaista luistelijaurheilijaa, mutta tietenkin plussaa olisi kiinnostus liikkumista kohtaan ;)
Olen aloittanut opiskelun valtsikassa viime syksynä ja välillä tuntuu, että elämä on pelkkää opiskelua ja luistelua päivästä ja viikosta toiseen ja mitään muuta ei ehdi tekemään. Oma ongelmani sinkkuudesta johtunee siis enemmänkin ajan puutteesta. En kertakaikkisesti vain ehdi tapaamaan miehiä. Tiivis seurustelu vaatii aika paljon. Toisinaan olisi mukava viettää aikaa oman rakkaan kanssa, mutta toisinaan sitten taas ajattelen, että miten tähän rumbaan sellainen mahtuisi. Mutta esteenä mihinkään harrastustani en ole koskaan pitänyt. Jos mies ei ymmärtäisi tärkeäksi harrastustani, niin hän ei olisi sitten se oikea minulle.
Älä vielä vaivu epätoivoon, käy mun kanssa ulkona eka :) Uskoisin, että olemme hyvin saman henkisiä.
t. J
ps. puolikas 1,35 ja kybä 40 ja pari sekkaa päälle. Pysynkö kyydissä? ;)
Voisi olla, etten itse pysyisi sun kyydissä, mutta aika hyvä veto silti ;-) Ok, lupaan etten vielä vaivu epätoivoon, kevätaurinkokin alkaa paistaa niin eihän sitä tiedä vaikka ne urheilijamiehet kömpisivät koloistaan ulos haistelemaan raitista kevätilmaa :-) Ja jos mä oon OIKEIN nopee ja vähän onneakin matkassa, voisin kenties jonkun teistä saada vaikka kiinnikin ;D
No hei!
No täällähän me urheilijamiehet vaellamme päättömästi kevätauringon armotoman paahteen alla :) Ainakin tämä tapaus on jo kömpinyt kolostaan tarkastelemaan tarjontaa... :)
Koskas mentäs lenkille, salille tai vaikka sulkista hakkaamaan?
t. J
Missäs päin Suomea sää sitä kevätaurinkoa haistelet? Ja kuinka paljon sulla on ikää...?
Töissä oon Hgin keskustassa, koti mulla on Espoossa ja ikää on karttunut 29 vuotta. Miltä kuulostaa? Ja entäpä sinä?
27 vee ja hiukan pohjoisempaa, Tampereelta. Voihan sitä tietty aina ajatuksia vaihtaa... :-)
No ihmehän se oliskin ollut, jos moinen mimmi olisi löytynyt naapurirapusta :)
Tokihan ajatuksia voi vaihtaa, ja toisaalta eihän välimatkaa ole kuin noin 200 km -- sehän menee prätkällä puolessatoista-, autolla kahdessa- ja fillarilla kahdessatoista tunnissa ;)
Mistäs e-mail-osoitteesta neidin tavoittaa?
jakelemaan mun mailiosoitteita täällä kaiken kansan nähtäväksi... Eli jos sä oot rohkeampi, niin laita oma osoitteesi, voin kirjoitella sulle :-)
Mut tavoittaa osoitteesta [email protected]
Kuva olis kiva ylläri :)
Mun tilanne semmoinen,et löytänyt vähän kuin uudelleen tuon urheilupuolen... hiihtolenkille ei vaan tahdo kivaa seuraa löytyä...
vientiä olisi,mut jotenki sitä kaipaa myös naisen kropalta kiinteyttä... mikään himo urheilija en minäkään ole lähinnä hiihtoa,pyöräiliyä tai sit koiran kanssa vaan kävelylenkkejä... mut niinku tänäänkin mahtava sää olis ollu kivempi kaksistaan hiitää parinkympin lenkki :) kemiaa kun pitää olla kaikinpuolin!