Mikä siinä on niin kummallista nykyään jos saa potkut, että pitää sitten täysin heittäytyä masennukseen. Ei siinä kuules auta muu kuin hakea uutta työpaikkaa. Itsekin tehnyt jatkuvasti jotain 4kk pätkähommia ja osa-aikatöitä. Koko ajan on haku päällä. Rakenteet elävät ja muuttuvat, ja ihmisten on vain sopeuduttava ja elettävä niiden mukana. En edes uskalla unelmoida mistään yli 5v kestävästä työsuhteesta. Ei voi olla riippuvainen jostain yhdestä alasta tai työnantajasta! Tsemppiä!
Tsempatkaa!
Ürkele
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä samanlainen tilanne muutoin, mutta vakituinen työ tosin löytyy osa-aikaisena. Tuossa olin vielä reilu vuosi sitten määräaikaisessa duunissa, mutta kun alkoi loppua ja työttömyys häämöttää niin piti tehdä ratkaisu ja otin vastaan osa-aikatyön 20-25 tuntia/viikko.
Sen ohella sitten teen kaikenlaisia keikkahommia muutamaltakin eri alalta jolla saa hyvin nipinnapin ehkä n. 2-3 kuukauden erissä tasattua tunnit suurinpiirtein samaan kuin olisi jos olisi ihan täysipäiväinen. Tosin sillä linjalla, että voi tulla esim. liki totaalinen välikuukausi muusta kuin tuosta osa-aikahommasta ja sitten taas täyttä päivää...Vähän rassaavaa tietty joskus kun tulot vaihtelevat paljon kuukausittain, mutta HUOMATTAVASTI parempi kuin olla kokonaan ilman duunia.
Ja kyllä sen on tässäkin saanut huomata, ettei kyllä omilta osaamisaloilta vakkarihommia löydy. Määräaikaisiin ei viitsi lähteä ja jättää osa-aikaista vakituista, kuitenkin jonkinlainen pohja sen ansiosta. Sitten taas jos menisi määräaikaiseen (joita kyllä jonkin verran olisi tarjolla) niin sitten olisi taas tyhjän päällä kun se loppuisi eikä olisikaan uutta.
Eli aika noidankehä tämäkin, mutta tilanteessa tilanteen ehdoilla...
Minulla jalkapohjat ovat poltelleet viimeistään 3 - 4 vuoden välein samassa työpaikassa.
Nyt olen tyttömyyseläkkeellä mutta aktiiviaikana ehdin olemaan ehkä 30:ssä työpaikassa.
Lyhin työsuhde 2pv, olisi muutenkin ollut määräaikainen.
Pisin 14 vuotta. Talovelat ja penskat pitivät aloillaan.
Useimmiten olen vaihtanut itse. Yhdet potkut olen saanut. Osa on ollut määräaikaisia.
Määräaikaisilla keikoilla sietää inhottaviakin hommia koska takaraja on tiedossa.
Moinen hyppiminen on sattunut minun luonteelleni ja muijakin on sietänyt sitä.
Pienempi osa oli ns. komennustöitä.
Suurin osa aivan tavallisia askareita ilman kulukorvauksia tai kompensatiota asumisesta.
olisi oikeastaan hyväksi saada riittävän usein potkut tai tehdä pätkiä, ettei luudu yhteen paikkaan ja kalkkeudu avuttomaksi!
Minä se painoin samalla työnantajalla lähes 30v. No, tosin firman nimi vaihtui ainakin kymmenen kertaa ja tehtävät myös. Sitten tuli monoa muiden mukana. Kuitenkin, kun firma oli vaihtanut itseään ja tehtäviäni, niin tästä oli helppo jatkaa alkamalla vaihtaa omalla päätöksellä firmoja samaan tahtiin. Hyvä näin.