Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilu puolivuotta, josta 3kk asuneet yhdessä minun luonani. Kohta edessä muutto ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, jonka pitäisi olla onnellisinta aikaamme.
Asuessamme yhdessä olemme oppineet tuntemaan toisiamme, puhumaan elämästämme arvoistamme, menneisyyden taakoista jne.
Tyttöystäväni kertoi nuoruudessaan 8 v sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä viettäneensä kovin hurjaa-aikaa, johon kuului mm.huumeiden käyttö(amfetamiini, ekstaasi, LSD) vuoden ajan. Tätä aikaa hän ei luonnollisesti muistele lämmöllä.
Katsellessani häntä en voi kuvitellakkan häntä elämään, jota hän tuolloin eli. Nyt hänellä yliopisto-opinnot kohta takana ja tulevaisuus auki.
Tuohon huumeiden käyttöön ja nuoruuden rauhattomuuteen on liittynyt myös vaikea isäsuhde ja siitä johtunut syömishäiriö. Hänelle on myös ollut vaikea sitoutua aikaisemmin ennen kuin tapasimme. Hänellä on myös ollut ns salasuhde itseään 18 vanhempaan mieheen (professoriinsa), joka kieltämättä vähän kummastuttaa.
Menneisyydestään hän alkanut oppia tuntemaan itseään paremmin, kuten me kaikki jotka tekemisiämme mietimme.
Toki omassa elämässänikin on tullut tehtyä typeryyksiä joista olen yrittänyt ottaa sen opin ettei vastaavia enää tapahdu.
Olemme keskustelleet tyttöystäväni kanssa paljon aina kun hän huomaa, että olen ajatuksieni kanssa aivan jossain muualla. Olen kertonut, että hänen menneisyytensä saa minut mietteliääksi ja kysymään millaiset "arvet" tuo elämä on häneen jättänyt ja miten se vaikuttaa häneen nyt ja sitäkautta meihin. Hän kertoo oppivansa päivä päivältä itsestäänsä uutta ja ottanneen opikseen menneestään. Rakastavansa minua ja haluavansa elää minun kanssani.
Olen nuoruudessani kokenut, kuinka huumeet on pilanneet muutaman todella hyvän ystäväni elämän ja koko aihe saa minut yliherkäksi.
Onneksi pystymme keskustelemaan avoimesti ja rauhallisesti, mutta pelkään, että tunteeni väljähtyy ja loppuu kokonaan. Hänkin pelkää, että näen hänessä vain nänen menneisyyttään. Nyt alan huomata, että taidan olla itse olla istse se joka ei ole tasapainossa menneisyyteni kanssa.. Pelkään myös, että tulevaisuudessa suutuspäissäni "moralisoin" häntä hänen menneisyytensä takia ja sitä en halua.
Tasaantuukohan ajatukset ajan kuluessa ja voimme kumpikin luottaa tulevaisuuteen ja keskittyä tähän hetkeen.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Asuessamme yhdessä olemme oppineet tuntemaan toisiamme, puhumaan elämästämme arvoistamme, menneisyyden taakoista jne.
Tyttöystäväni kertoi nuoruudessaan 8 v sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä viettäneensä kovin hurjaa-aikaa, johon kuului mm.huumeiden käyttö(amfetamiini, ekstaasi, LSD) vuoden ajan. Tätä aikaa hän ei luonnollisesti muistele lämmöllä.
Katsellessani häntä en voi kuvitellakkan häntä elämään, jota hän tuolloin eli. Nyt hänellä yliopisto-opinnot kohta takana ja tulevaisuus auki.
Tuohon huumeiden käyttöön ja nuoruuden rauhattomuuteen on liittynyt myös vaikea isäsuhde ja siitä johtunut syömishäiriö. Hänelle on myös ollut vaikea sitoutua aikaisemmin ennen kuin tapasimme. Hänellä on myös ollut ns salasuhde itseään 18 vanhempaan mieheen (professoriinsa), joka kieltämättä vähän kummastuttaa.
Menneisyydestään hän alkanut oppia tuntemaan itseään paremmin, kuten me kaikki jotka tekemisiämme mietimme.
Toki omassa elämässänikin on tullut tehtyä typeryyksiä joista olen yrittänyt ottaa sen opin ettei vastaavia enää tapahdu.
Olemme keskustelleet tyttöystäväni kanssa paljon aina kun hän huomaa, että olen ajatuksieni kanssa aivan jossain muualla. Olen kertonut, että hänen menneisyytensä saa minut mietteliääksi ja kysymään millaiset "arvet" tuo elämä on häneen jättänyt ja miten se vaikuttaa häneen nyt ja sitäkautta meihin. Hän kertoo oppivansa päivä päivältä itsestäänsä uutta ja ottanneen opikseen menneestään. Rakastavansa minua ja haluavansa elää minun kanssani.
Olen nuoruudessani kokenut, kuinka huumeet on pilanneet muutaman todella hyvän ystäväni elämän ja koko aihe saa minut yliherkäksi.
Onneksi pystymme keskustelemaan avoimesti ja rauhallisesti, mutta pelkään, että tunteeni väljähtyy ja loppuu kokonaan. Hänkin pelkää, että näen hänessä vain nänen menneisyyttään. Nyt alan huomata, että taidan olla itse olla istse se joka ei ole tasapainossa menneisyyteni kanssa.. Pelkään myös, että tulevaisuudessa suutuspäissäni "moralisoin" häntä hänen menneisyytensä takia ja sitä en halua.
Tasaantuukohan ajatukset ajan kuluessa ja voimme kumpikin luottaa tulevaisuuteen ja keskittyä tähän hetkeen.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Avomieheni käytti myös amfetamiinia, pilveä, yskänlääkettä ja mitä ikinä käsiinsä sai muutamia vuosia sitten.
Se kaikki on nyt takana, eikä minun siitä tarvitsisi muuten välittää, mutta:
Voi olla, että käytetyt aineet ovat tuhonneet jotain hänen aivoissaan lopullisesti. Ei voi esimerkiksi tietää, onko ADD-epäilyn taustalla perinnöllisyys vai tuhoutuneet aivosolut.
Tämän asian kanssa minun on vaikea olla, ei sen, että hän ollut tekemisissä huumeiden kanssa. (Vaikka tietenkään en sitä ratkaisua voi hyväksyäkään)
sinun tilanteesi on siis aika hyvä, kun tyttöystäväsi käyttö kesti suhteellisen vähän aikaa eikä hän ilmeisesti ole aiheuttanut sillä itselleen pysyviä, (psyko)fyysisiä vammoja.
ns. hurja tai tuomittava menneisyys. Mulle ainoa ehdoton nono on miehen huorailu. huumeet tmv. on itsensä vahingoittamista, en mä sellasesta rankaisis. en kestä ihmissuhteilla pelailevia itsekkäitä hyväksikäyttäjäkusipäitä.
Oisit vaan onnellinen että tyttöystäväs luottaa suhun niin paljon, että kertoo noin avoimesti menneisyydestään. Ja se on elettyä elämään, jokaiselta löytyy jotain luurankoja kaapista. Unohda se murehtiminen ja nykyhetkestä!!
Milta tuntuu huomata tosiasia etta teitte ison virhen kun niin naisesi muuttiasuntoosi. 3 kuukauden seurustelu an aivan liian lyhyt aika oppiakseen tuntemaan toista tarpeeksi hyvin ja ottamaan niin ratkaisevan askeleen kuin avioliton//yhdessaolon lopuksi elamaa.
Sinun tapauksessa olet huomannut ettei naisesi olekkaan sita mita haet vaimoehdokkaassa.
Han saattaaa olla loistava kumppani jollekin toisella mutta olet jo huomannut ettei han ole mita sina haluat.
Kaikesta tuosta huolimatta jos viela aivan valttamatta muutat hanen kanssaan yhteen, pida suusi kiinni ja hautaa ajatuksesi naisen menneisyydesta niin syvalle ettei se paase vaikuttaamamaan negatiivisesti ja tuhoamaan sinua.
Ajtus josta kuka tahaansa voi taysin aiheellisesti olla huolestunut.
ite elän suhteessa jossa mies ollut pari kk selvinpäin(siis ilman viinaa ja huumeita)tosin rauhottavia napsii edelleen..rankkaahan tää on,sitä ei voi kieltää..menneisyys ei katoa mihinkään,sen kanssa täytyy vaan yrittää oppia elämään..itsekkyys ja omat tarpeet on välillä unohdettava kokonaan,silloin kun huomaa toisen sisällä olevan myrskyn..elämähän on itsensä opettelua ja miusta se tapahtuu myös läheisten ihmisten kautta...miulta on voimat loppuneet tässä matkalla muutaman kerran mutta loppujanlopuksi aina löytyy joku positiivinen asia mikä auttaa jaksamaan..on totta että helpommallakin pääsisi mutta miksi?tää suhde on antanut miulle tosi paljon,samalla teen aika kivuliastakin matkaa sisälleni..rakkaus on sellainen voima joka parhaimmillaan saa soimaan mutta myös satuttaa...mieti tätä hetkeä,olotilaasi kun rakkaasi on vierelläsi,millaisia tunteita se herättää..luulen että vastaus on siinä..jaksamista ja aurinkoa:-))
Kirjoituksesi herätti minut ajattelemaan miesystäväni aivoilla.
Myönnän että olette asuneet vasta hyvin vähän aikaa yhdessä, muttei se voi olla mikään ongelma, jollette te tee siitä itse ongelmaa.
Vaikeampaa on tyttöystävälläsi.
Hän on tavannut oikein mukavan miehen joka huolehtii ja rakastaa. Hänellä on myös menneisyys, joka on hoidettu ja selvitetty ja elämä tuntuu hymyilevän.
Entä jos hän tunteekin itsensä nyt toisen siivellä eläjäksi? Hänestä sinä olet aivan mahtava ja valloittava persoona joka jälleen saa hänet tuntemaan itsensä tasapainoiseksi naiseksi, mutta entä jos hän ei itse vielä olekaan sinut asioidensa kanssa kuin miltä vaikuttaa?
Tulevaisuudessa voi tulla ongelmia, jos hän alkaa puhua menneisyydestään jotta itse tuntisi itseään paremmin ja yrittäisi ymmärtää sitä. Kun se kumppani ei sitten osaakaan keskustella asioista eikä hän osaa yhtään miettiä asioita hänen kannaltaan. Hyvässä suhteessa on vaikea elää jollei molemmat ole varmasti sinut menneisyytensä kanssa ja varsinkin jos toisella se on aivan erilainen.
Tyttöystäväsi voi alkaa tuntea itseään turvattomaksi jollei hän sitten vaikeina osaakaan jakaa ajatuksiaan koska sinä et ymmärrä kaikkea (kuinka voisitkaan ellet ole elänyt samalla tavoin).
Sinun pitäisi sittenkin ehkä siirtää yhteenmuuttohanketta ha teidän tulisi tutustua vielä toisiinne. Varsinkin sinun itsesi tulisi harkita hyvin tarkkaan mitä olet valmis antamaan herkälle tyttöystävällesi.