alkaa vituttaa sun naamaa kattella...
Miksi ihmeessä?
Kaiken pitäisi olla hyvin. Olet hyvä ja kaunis nainen. Viihdyn seurassasi, rakastan sinua tai ainakin rakastin. Kumpikaan ei käy vieraissa. Parempaa/sopivampaa tuskin koskaan voisin löytää. Miksi silti kyllästyttää?
Miksi ihmeessä?
Kaiken pitäisi olla hyvin. Olet hyvä ja kaunis nainen. Viihdyn seurassasi, rakastan sinua tai ainakin rakastin. Kumpikaan ei käy vieraissa. Parempaa/sopivampaa tuskin koskaan voisin löytää. Miksi silti kyllästyttää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet kyllästynyt itseesi! Ei sen kummempaa.
ellei toisessa ole mitään syytä moiseen tunteeseen syy on itsessä. Taidat olla oikeassa.
Entäs ympäristö? Tarkoitan siis arkea ja joka päiväisiä rutiineita, kuten työ, harrastukset ja maailman meno yleensä. On ilmeisesti liian helppo vaihtaa kumppania ja paeta omia ongelmiaan, itseään.
on helpompaa paeta ongelmiaan ja itseään uuteen suhteeseen. Uusi suhde rikkoo rutiinit vähäksi aikaa!
Hyvä kuitenkin, ettet luule naistasi ongelmiesi alkulähteeksi. Monesti syytämme puolisoa siitä, että HÄN on niin tylsä ja rutinoitunut eikä suostu tekemään ja toimimaan haluamallamme tavalla.
Mikä siinä onkin, että olemme valmiit panostamaan enemmän toisen käyttäytymisen muuttamiseen kuin omamme? Keskustellaan, riidellään, vatkataan ja veivataan asiaa, joka on itsestä kiinni, loppujen lopuksi.
kyllästyvät toiseen ihmiseen jossain vaiheessa, se vaan voi mennä ohitse tai jäädä.
Kyllä sille arjelle jotain pientä voi yrittää tehdä saadakseen sen muuttumaan mielenkiintoisemmaksi...
Moi!
Kyllästyvätkö tosiaan kaikki? Taitaa iskeä paniikki tuosta. Milloinkahan (iha)naiseni kyllästyy minuun. Varmaan silloin kun itse ei millään päästäisi irti. No, kait sitä saa mitä tilaa. Pahaa en ole hänelle tehnyt, enkä aiokaan.
Siksi on aika vaikea ottaa tätä ongelmaa(ni) puheeksi. Pienikin puhe siihen suuntaan aiheuttaa aikamoista hämminkiä ja itkuakin. Eikä se ole tosiaan tarkoitus. Itsekään en haluaisin kuulla hänen suustaan ettei hän enää oikein jaksaisi minua.
Ehkä tunne tosiaan menee ohi. Sitä ainakin toivon.
kaikille tulee jossain vaiheessa se kyllästyminen. Ei aina voi olla vaan niin ruusuista. Voihan se tulla useiden tappelujen päälle, "mä en nyt kerta kaikkiaan jaksa tota enää", tai jossain muussa tilanteessa joka sen laukaisee. Mutta voi se tulla ihan itsekseen.
Mutta kaikille se tulee. Ei sen silti tarvitse siihen päättyä, asioita voi korjata. =)
Meillä ainakin meni kyllästyminen ohi, vaikka se aika ison kriisin sai aikaiseksi ennen sitä.
on ainutkertainen. Jos olet noin tympääntynyt naisesi naamaan ja vielä olet epävarma siitä, rakastatko enää häntä, on kyllä tosiaankin aika pohtia, vaikka sitten näin julkisestikin, miksi sinua kyllästyttää. Oletteko keskustelleet, onko myös kumppanisi tyytymätön sinuun? Pohtikaa asiaa YHDESSÄ. Onko teillä takana jo monta yhteistä vuotta? Ehkä olette kasvaneet erilaisiksi, eri tarpeet omaaviksi ihmisiksi vuosien varrella. Jos niin on, etteivät tarpeenne ja kiinnostuksenne enää kohtaa, onko välillänne vielä kuitenkin jotain niin arvokasta ja ainutkertaista, ettette siitä haluaisi luopua? Jos, niin yrittäkää keskustella, mutta ei riidellä tai syytellä toisianne. Voi olla, että vielä löydätte monen vaiheen jälkeen toisenne ja - se on ihanaa!
keskustelu asiasta on aivan turhaa, koska Adrianin mielestä hänen naisensa on, ellei sitten itse täydellisyys (kukapa olisi?)niin ainakin paras mahdollinen kumppani.
Minulla ja miehelläni on kymmeniä, ellei satoja tarpeita ja kiinnostuksia, jotka eivät kohtaa. Eivät onneksi ole koskaan kohdanneet - muutenhan olisimme kasvaneet erilleen toisistamme :D.
Ei parisuhteessa ole tärkeintä se, että harrastetaan mahdollisimman paljon samoja asioita ja ollaan aina yhdessä. Juuri tällaisessa suhteessa varmasti sen toisen naama alkaa kyllästyttää, vaikka suhteessa kaikki muu olisikin arvokasta ja hyvää. Puoliso ei voi olla kenenkään koko maailma. Jokainen tarvitsee elämäänsä omia ystäviä, omia harrastuksia jne.
"...Minulla ja miehelläni on kymmeniä, ellei satoja tarpeita ja kiinnostuksia, jotka eivät kohtaa. Eivät onneksi ole koskaan kohdanneet - muutenhan olisimme kasvaneet erilleen toisistamme". Tarkoitat siis, että jos puolisoilla, onneksi, ei ole yhteistä tekemistä ja kiinnostavia asioita, parisuhde voi hyvin, vai? Ja ainoastaan siinä tapauksessa kasvetaan erilleen, niinkö?
Miksi ihmeessä sitten kaksi ihmistä on parisuhteessa, jos aivan yhtä hyvin, ilman yhteisiä tekemisiä, menee niin loistavasti ja "kasvetaan yhteen" eikä erilleen toisistaan? Silloinhan olisi melkein sama, ollaanko yhdessä vai ei...
En kyllä tarkoittanut edellisessä kirjoituksessani, että pitäisi aina olla kuin paita ja peppu, mutta jotain yhteistä kuitenkin pitäisi löytyä, sellaista, että voi tuntea olevansa samalla aaltopituudella toisen kanssa. Jos molemmilla on vain omat juttunsa ja menonsa, miksi siis olla lainkaan yhdessä?
ettei meillä ole MITÄÄN yhteistä!!!! Meillä on yhteiset juttumme ja omat juttumme, yhteiset menomme ja omat menomme!
Yleensä vain tuntuu siltä, että ihmiset tarkkailevat puolisonsa "ei-toivottuja" ominaisuuksia liikaa. Puolison pitäisi tehdä enemmän sitä ja vähemmän tätä. Luulen sen usein johtuvan siitä, ettei heillä ole ITSELLÄÄN mitään tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä tai he kohdistavat puolisoonsa liikaa odotuksia jostain muista syistä. Enempi voisi keskittyä siihen mikä puolisossa on sitä hyvää ja mistä pitää kuin toisinpäin.
kysymykseni koski kumppaniin "kyllästymistä". Sitä miksi Rakas alkaa tuntumaan, jopa vastenmieliseltä, vaikkei mitään erityistä syytä siihen ole.
Kommenttien ja mielipiteiden mukaan tunteen aiheuttaja on minussa itsessäni. Tunne tulee jokaisessa pidemmässä suhteessa. Näin ollen se on ilmeisesti normaali vaihe kahden ihmisen välisen suhteen kypsymisessä. Tunteen voimakkuus ja kesto varmaankin vaihtelevat tapauskohtaisesti.
Toivon ettei tätä vaihetta kestä pitkään, sillä muuten joudun tekemään aika epämiellyttävän ratkaisun. No, onneksi ei ole vielä yhteisiä lapsia. Yhteinen asunto ja laina ei tunne tuskaa...