Tätä nyt on varmaan kysytty tuhannesti ennenkin mutta päätä särkee edessä olevan avioeron takia niin etten jaksa alkaa selailemaan noita vanhoja viestiketjuja joten kysynpä nyt uudestaan.
Mitä jos avioehtoa ei ole kun ero tulee, vaan puolisot päättävät sulassa sovussa jakaa kaiken "irti lähtevän" niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja pitää omat autonsa vaikka toinen olisi hyvä auto, toinen vanha rämä, ja kumpikaan ei puuttuisi toisen pankkitilin saldoon vaikka toisella ei olisi tilillä juuri mitään ja toisella kymmeniä tuhansia. Voiko näin omapäisesti tehdä vai tuleeko tässä joku laki vastaan joka pakottaa puolisot jakamaan kaiken tasan jos avioehtoa ei ole?
Mitä jos avioehtoa ei ole kun ero tulee, vaan puolisot päättävät sulassa sovussa jakaa kaiken "irti lähtevän" niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja pitää omat autonsa vaikka toinen olisi hyvä auto, toinen vanha rämä, ja kumpikaan ei puuttuisi toisen pankkitilin saldoon vaikka toisella ei olisi tilillä juuri mitään ja toisella kymmeniä tuhansia. Voiko näin omapäisesti tehdä vai tuleeko tässä joku laki vastaan joka pakottaa puolisot jakamaan kaiken tasan jos avioehtoa ei ole?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sopia, niin kuin haluatte. Kelle se nyt kuuluis?
Valitettavasti saattaapi kuuluakkin verottajalle.. tulee helposti lahjaverotettavaa jos verottaja katsoo että luopuessaan oikeuksistaan lahjoittaa samalla tulevalle ex-puoliskolleen..
Tyhmää eikö totta!
Just jotain tälläistä epäilin, että saattais tulla. No, meillä ei niiiiiiiiin paljon omaisuutta kummallakaan ole, toisella jonkun verran jotain ennakkoperintörahoja tilillä ja parempi auto kuin mulla, mutta meidän ero on ollut tähän asti suht sopuisa joten kuvittelin että me päästäis omaisuuden jakamisesta yhteisymmärrykseen ihan kahden kesken. Mulla ei ole kiinnostusta miehen omaisuuteen eikä sillä mun, ja huonekalut ja astiat nyt saa aina jaettua tasan. Joten ehkä tälläisessä tilanteessa saatettais selvitä ilman avioehtoa?
Avioehtosopimus olisi tehtävä kirjallisesti, se on päivättävä ja molempien puolisoiden allekirjoitettava, lisäksi avioehtosopimukseen on otettava kahden esteettömän henkilön todistus avioehtosopimuksen osapuolten allekirjoitusten oikeellisuudesta.
Avioehtosopimus tulee voimaan kun maistraatti on sen rekisteröinyt ja vain silloin jos avioliitto on voimassa. (esim. jos avioehto tehdään ennen avioliittoa tulee se voimaan vasta vihkimisen tapahduttua.)
Jos teette tällaisen avioehdon niin vasta sen voimaan tultua voi avioeron 1. vaiheen paperit laittaa menemään..
Ukolla ei muuta kuin tuulenhuuhtoma pylly, mulla omaisuutta rutkasti eikä avioehtoa, TYHMÄÄ!!
ositussopimus lakimiehen kanssa, jos vaikka mieli
muuttuu myöhemmin, eli kirjataan paperille mitä kumpikin ottaa.
Ositussopimus kannattaa aina käytännön syistä laatia, vaikka ei liiemmälti olisikaan omaisuutta. Tämän ositussopimuksen laatimiseen ei kylläkään tarvita lakimiestä jos asioista päästään sopuun. Lakimies ottaa vain osansa varoista. Jos sopuun ei päästä niin lakimiehen ottaminen kannattaa kyllä.
Mutta se että asiat on paperilla helpottaa jos jommalla kummalla mieli myöhemmin muuttuu.
Puolisot voivat sopia omaisuutensa jakamisesta myös laista poikkeavalla tavalla ja osituslaskelman tekeminen ei ole pakollista. Yksinkertaisissa ja riidattomissa tapauksissa usein jaetaan omaisuus ja velat ositussopimuksella, osituslaskelmaa tekemättä. Mutta osituslaskelman avulla voidaan arvioida tarkemmin osituksen kokonaisuutta, siksi jonkinlainen osituslaskelma kannattaa useimmissa tapauksissa laatia.