Vähän lisää pohdiskelua vielä..
Mitä mieltä olette siitä, että mulla ja tulevalla ex-miehellä on yhteinen omistusasunto. Minä olin se joka löysi uuden miehen ja vaikka sen jälkeen vielä yritettiin jatkaa avioliittoa, ei siitä tullut enää mitään, ja nyt kun olen muuttanut pois olen taas alkanut tapailla tätä toista miestä. Ja nyt ex ilmoitti tapailevansa myös uutta naista. Muuten asia on ihan ok minulle, mutta suututtaa ja surettaa ajatus siitä, että se nainen käy mun osaksi omistamassa asunnossa ja tekee ties mitä meidän yhteisessä vanhassa sängyssä. Ja nyt mun pitäisi kysyä lupa jos haluan mennä vanhaan kotiini jossa mies on nyt yksin asunut...
Onko mulla mitään oikeutta tuntea näin vai pitäisikö vain antaa olla että välit exään säilyisivät hyvänä? :/ Mitä mieltä olette, kokemuksia vastaavasta?
Mitä mieltä olette siitä, että mulla ja tulevalla ex-miehellä on yhteinen omistusasunto. Minä olin se joka löysi uuden miehen ja vaikka sen jälkeen vielä yritettiin jatkaa avioliittoa, ei siitä tullut enää mitään, ja nyt kun olen muuttanut pois olen taas alkanut tapailla tätä toista miestä. Ja nyt ex ilmoitti tapailevansa myös uutta naista. Muuten asia on ihan ok minulle, mutta suututtaa ja surettaa ajatus siitä, että se nainen käy mun osaksi omistamassa asunnossa ja tekee ties mitä meidän yhteisessä vanhassa sängyssä. Ja nyt mun pitäisi kysyä lupa jos haluan mennä vanhaan kotiini jossa mies on nyt yksin asunut...
Onko mulla mitään oikeutta tuntea näin vai pitäisikö vain antaa olla että välit exään säilyisivät hyvänä? :/ Mitä mieltä olette, kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 42
Vanhimmat
... että exällesi on rankkaa jos pitää jännittää satutko yllättämään...
Ettehän voi omistaa yhteistä asuntoa, kun olette eronneet...tulee juuri noita tuntemuksia, että toinen nainen sinun paikallasi....
Kannattaa hoitaa omaisuuden jako mahdollisimman pian.
..sanoa että ostaisivat edes uuden sängyn koska mua kuvottaa ajatus toisesta naisesta sängyssä jossa kerran olin itsekin onnellinen.
...niin sitä uutta naistakin varmasti kuvottaa yhtä paljon. Vaikea homma, sil ehkei exä suhtaudu niin innoissaan jos ilmoitat et hänen heitettävä vanha sänky pois ja ostettava uusi parisänky... Jos asia on nyt niin ylitsepääsemätön niin ostapa erojaislahjaksi exälle uusi sänky.
Jesta mitä jeesustelua! Itse olet juossut vieraissa sängyissä suhteen aikana! Miten edes kehtaat kirjoittaa tuollaista sontaa?
...mitään kokemusta näistä asioista vai muuten vainko täällä palstalla heilut? Jos olet joskus tullut petetyksi tai jätetyksi toisen takia, ymmärrän katkeruutesi mutta älä kohdista sitä muihin kuin siihen joka sut on pettänyt.
Eikä se mun mielestä ole mitään jeesustelua. Et todellakaan taida tietää, että myös jättäjällä saattaa olla pelissä paljon tunteita. Ei rakkaus ole ainoa tunne mitä avioliitossa voi tuntea. Kun rakkaus kuolee, jäljelle jää niin paljon muita tunteita joista on hyvin vaikea päästä irti.
Kyse olikin nyt siitä että ex-mies voisi hoitaa naisasiansa muualla kuin meidän kodissa jossa mä vielä säännöllisesti käyn hoitamassa arkipäiväisiä asioitani. Enhän mäkään ole tuonut miesasioitani sinne, en silloin enkä nyt! Ei tulisi mieleenkään viedä uutta miestäni sinne, se tuntuisi todella inhottavalta. Se asunto kuuluu entiseen elämään johon liittyy paljon hyviä muistoja, ja ne muistot särkyy jos sinne tuodaan uusia kumppaneita, ainakin vielä kun siellä on niin iso osa mua tavaramuodossa ja henkisesti... Se oli myös mun KOTI ja on tietyllä tavalla edelleen.
Tietenkin voit pääsi sisässä tuntea mitä lystäät eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista. Ja hyvä vain että asioita purat näin, anonyymisti keskustelupalstalle.
Mutta se on sitten eri asia jos näille kahdelle alat mieltäsi osoittamaan asiasta. Ja se olisi kyllä mielestäni itsekästä ja kakaramaista. Niin, voithan sinä siellä asioida ja ehkä se OLIKIN sinun kotisi...mutta nyt on nyt. Sinä halusit toisen miehen etkä häntä. Se asunto on exäsi koti eikä sinulla ole oikeutta sanella keitä hän sinne saa kutsua. Sitäpaitsi tuntuu että jokatapauksessa keksisit jonkun tekosyyn miksi exäsi ei olisi oikeutettu samaan onneen kuin sinä. Ja miksi? Koska se tuntuisi sinusta inhottavalta.
Toivottavasti et hankaloita heidän elämäänsä sillä tuskin exäsi sitä ansaitsee vaikkei sinulle kelvannut. Päästä hänet menemään.
Kuten itsekin sanoit sen suuntaisesti; on nuo aatteesi todella outoja ottaen huomioon että itse petit ja jätit. Ex kuitenkin vaikutti olleen todella mukava sinua kohtaan erossa (oletan että aikaisempikin avaus oli sinun) joten mitä jos sinäkin olisit häntä ja hänen naisystäväänsä kohtaan samanlainen. Tunne mitä haluat, mietiskele asioita niin kauan kuin tahdot. Mutta älä sen vuoksi hankaloita exäsi elämää.
Pitkästä aikaa joku järjellinen kommentti täällä. En tietenkään aio hankaloittaa heidän elämäänsä, päinvastoin, olen jopa vähän utelias tapaamaan tämän uuden naisen mutta toisaalta en halua työntää nokkaani heidän asioihin edes hyvässä mielessä koska tiedän että uutta naista se varmasti ärsyttäisi.
Mutta tuosta kotiasiasta sen verran sanoisin, ettei se varsinaisesti ole miehen koti koska me ei olla sovittu missään vaiheessa, että hän saa asunnokseen sen, vaan minä vain toistaiseksi muutin pois kunnes asiat on selvät ja hän pysyttelee siellä kunnes tiedetään mitä kämpän kanssa tehdään. Joten vielä se on yhtä paljon mun kuin hänen asuntonsa, rahallisesti ja "henkisellä tasolla".
Mutta lähinnä nyt vain puran näitä ajatuksiani täällä, juuri sen takia etten saisi päähäni mennä laukomaan näitä miehelle. Haluan pitää välit hyvinä ja kannustaa uuden elämän alkuun kaikin mahdollisin keinoin, mutta tunnen kyllä että olen oikeutettu näihin tunteisiin syvällä sisimmässäni, oman sydämeni sopukoissa. Ja vaikken olisikaan, niin en silti voi näille tunteille mitään..
Tuossa oli kieltämättä perää. Jos kuvittelisin olevani tuo uusi nainen joka tulee lähteneen vaimon tilalle, niin kyllä tuntuisi oudolta. Olla siellä vieraiden tavaroiden keskellä, nukkua siinä missä joskus on nukkunut vaimo.. Kyllä se varmaan tuntuu vähän omituiselta. Sitä vain pelkään että exä on löytänyt itselleen jonkun tyhjäpään lohduttajan joka ei älyä edes tuollaisia asioita ajatella, ei älyä tuntea kuvotusta, ei älyä olla hienovarainen... No, tuo oli ilkeästi sanottu, mutta niin nuori on tämä uusi tyttöystävä että jotenkin voisin kuvitella että näin on asia. Mutta sepä ei olekaan mun ongelma enää, vaan exän. Pääasia että on joku josta välittää.
olevan kysymys siitä, että tämä nimen omaan on juuri SINUN ongelmasi, ei exän.
Hän varmaan olisi ostanut jo uuden sängyn jos ongelmaaa siltä puolelta olisi. Ei luoja...sinä lähdit toisen matkaan ja nyt itket, että miehellä on toinen nainen. äläkä sano, että kysymys on vaan siitä sängystäNNE. Olet mustasukkainen. Välititkö siitä mitä miehesi ajatteli ja tunsi kun itse löysit uuden??
En moralisoi, sillä näinhän elämässä voi käydä. Mutta ärsyttää todellakin tällaiset pellet, jotka ensin itse pettävät ja jättävät. Sitten kun toinen löytää uuden rakkaan, ollaankin naama norsunvitulla sen jälkeen. Kaikkea ei voi saada. Et voi omia exää itsellesi (et myöskään exsänkyäsi), hän on yhtä vapaa olemaan toisen kanssa kuin sinäkin. Olkootkin teillä yhteinen sänky(?!).
Toivottavasti et ole mennyt sanomaan asioita ääneen. Ex miehesi kera "tyhjäpää nuoren neitosensa" nauravat paskaset naurut sinulle sen jälkeen.
..kaikki viestit niin tietäisit enemmän, etkä sittenkään kuitenkaan tiedä tarpeeksi voidaksesi haukkua mut pelleksi.
En halua, toistan, EN HALUA, exää takaisin. Olen monesti sanonut tässä että olen onnellinen uuden naisen löytymisestä, tiedän että exä voi vielä jatkaa elämäänsä onnellisena ilman mua. Ongelma on vain se, että meillä oli exän kanssa erittäin symbioottinen ja takertuva, ahdistava parisuhde ja osittain sen vuoksi katsoin parhaimmaksi luovuttaa. Samasta syystä on kuitenkin todella vaikea päästää irti siitä vanhasta elämästä koska olin mieheni hoivaaja, äitihahmo, palvelija.. Nyt on todella vaikea vain asettua uuteen itsenäiseen elämään kun se huolenpito on niin syvään juurtnut, ja koska kuitenkin välitän exästä niin toivon että hän löytäisi naisen joka HALUAA pitää huolta, eikä tunne olevansa pakotettu, kuten minä tunsin..
Ja nyt vain pelkään että exä taas polttaa näppinsä jos ei löydä toista äitiä itselleen. Pelkään että melkein 10 vuotta nuoremman naisystävän löytäminen ei tuo ratkaisua hänen ongelmiinsa... Tai ehkä tuo. En osaa sanoa, eikä se mulle kuulu.
Ja ei se tee ihmisestä pelleä, että tuntee edelleen jonkunlaisia välittämisen tunteita entistä puolisonaan kohtaan ja toivoo tälle kaikkea parasta ja toivoo että ne yhteiset muistot pysyisivät kummallakin hyvässä tallessa eikä niitä KUMMANKAAN uusi puoliso saisi unohtamaan. Ei hänen eikä minun.
..onneksi meillä on exän kanssa niin läheiset välit että voimme keskustella myös näistä asioista ilman, että mun tarvitsee pelätä että se nauraisi mulle uuden naisensa kanssa selän takana. Me ollaan aikuisia ihmisiä ja ollaan tähänkin asti pystytty keskustelemaan järkevästi pettämisestä, eroaikeista, tulevaisuudesta jne. Joten voimme kyllä puhua näistä tunteistakin jos sellainen tarve tulee. Toistaiseksi yritän kuitenkin pärjätä yksin enkä halua aiheuttaa hänelle ylimääräistä murehdittavaa...
Lue itse vaikkapa ihan ensimmäinen kirjoituksesi. Sain aivan eri käsityksen kuin mitä nyt kerrot. Sinä löysit uuden, suhteesta ei enää tullut mitään. Nyt puhut, että on vaikea päästä eroon ex-miehestäsi, sillä olit miehesi hoivaaja, äitihahmo, palvelija. Harmittelit, ettet enää voi mennä exkotiisi kuten ennen. ja että toinen nainen makaa sängyssäsi. Mutta hei, eikös asiat sitten ole paremmin kuin hyvin sinun osaltasi. Älä ihmeessä ole huolissasi exästäsi. Eikö ole hyvä ettet ole enää tervetullut, hänen kotiinsa. Eikö tuo juuri tarkoita sitä, että sinun ei tarvitse enää olla hänelle äiti, palvelija ym. ym. Mitä ihmeen kummaa sinä enää siellä edes ramppaisit katselemassa kuka "sängyssäsi" makaa. Taidat ihan itse yllä pitää sitä äiti-rooliasi.
Etsi sinäkin itsellesi uusi onni (jos kerran sen viimeisimmänkin hylkäsit) ja keskity vain omaan elämääsi. Usein oletetaan, että exä jää odottelemaan takaisinpaluuta, heilläkin on elämä jota jatkaa eteenpäin. Ihmiset ovat kyllä itsekkäitä olentoja.
Sekavat ne on ajatuksetkin, vaihtelee päivästä toiseen. Ja kuten sanoit, mun asiat on paremmin kuin hyvin. Asiat sujuu juuri kuten olin halunnutkin. En vain osannut odottaa että siihen liittyy myös tällaisia tunteita..
Ja käyn siellä vanhassa kodissa vielä pesemässä pyykkini ja hakemassa postini kun asun tällä hetkellä sellaisessa paikassa missä nämä asiat eivät hoidu. Ja ei, en ole hylännyt uutta miestä, olen vain ottanut vähän aikaa itselleni että saan pään kuntoon ennenkuin aloitan mitään vakavampaa uuden kanssa.
Aivan näin.
Rivien välistä aika helppo lukea.
Jos ei exän tekemiset kiinnostaisi niin tuskin edes ajattelisi tuollaisia.
Aika säälittävä postaus, mutta ymmärrettävä.
Harva eronnut tuskin voi käsi sydämmellä sanoa, etteikö vanha suola jollain tavalla jossain vaiheessa olisi janottanut..
Meidän erosta on niin vähän aikaa ettei sitä vielä voisi edes sanoa vanhaksi suolaksi. Ja kuten sanoin, tunteita on. Ei ne ole sellaisia rakkauden tai fyysisen halun tunteita, vaan vain sellaista yleistä huolenpitoa ja välittämistä.. Me ollaan ystäviä ja tietenkin mua kiinnostaa ja koskettaa kaikki miehen asiat. En kuitenkaan oo kokenut mitään halua eksyä vielä samaan sänkyyn... Toivottavasti en koekkaan.
Tosi säälittävää että ihmiset ei voi myöntää tunteitaan edes internetin anonyymeillä keskustelupalstoilla.
Ei osoitettasi jäljitetä vaikka tunnustat reilusti olevasi exästäsi mustasukkainen.
On sitäpaitsi ihan normaalia, been there.
..ei?? Mun käsittääkseni mustasukkaisuus on sitä ettei halua että toisella on joku ihastus. Mä haluan. Mä haluan että mies jatkaa elämäänsä. Mä toivon että se löytäisi jonkun jota rakastaisi vielä enemmän kuin mua, jonkun joka olisi parempi vaimo kuin minä. Mä vain VÄLITÄN, sekä hänestä että itsestäni... Ja tunnen suunnatonta tuskaa että olen aiheuttanut meille avioeron.
ei ole yhtä pätevä äiti kuin sinä olet ollut.
Olet jollain tasolla mustis, myönnä pois vaan.
Haluat olla kontrolloimassa miten tilanne etenee.
Et halua olla kakkonen senkään jälkeen kun pistit toisen miehen etusijalle, jolloin miehesi jäi kakkoseksi.
Miksi muuten kysyit tuolla aiemmin, voitteko omistaa
asunnon yhdessä exäsi kanssa? Etkö halua luopua yhteisestä asunnostanne?
Omistussuhde säilyy, kunnes olette osituksen tehneet.
Onko edes eron ykkösvaihetta aloitettu?
"Ei ne ole sellaisia rakkauden tai fyysisen halun tunteita, vaan vain sellaista yleistä huolenpitoa ja välittämistä.."
No sori vaan mutta jotenkin tuntuu että aivan sama mitä sanot, ne on kuitenkin ristiriidassa siihen mikä sinusta tuntuu inhottavalta..
Ainakin jos mietin itseäni, niin kaikista suhteistani vain kahden naisen tekemiset ja saman tai vaikka eri sängyn käyttäminen muuhunkin kuin nukkumiseen on itsestäni tuntunut pahalta.
Ja näissä nimenomaan siksi, että olen vielä rakastanut/halunnut näitä naisia.
Jos tosiaan tuntisit vain välittämistä exästäsi, luulen että sinulle olisi aivan yksi ja sama mitä hän tekee uuden kumppanin kanssa.
Näin ainakin omalla kohdallani, ihmiset ovat tietysti erilaisia.
Ymmärrän kyllä periaatteessa pointtisi, olet ilmeisen herkkä ja tunneälykäs ihminen, mutta jos aivan rehellinen olet itsellesi, niin voit miettiä, onko noi tunteet sitten >ilman mustasukkaisuutta< normaaleja?
Tietty kerroit noista yhteisistä tavaroista yms. mutta mun korvaan nekin kuulostaa vaan tekosyiltä. No olenhan ollut monta kertaa elämäni aikana väärässa ja voin olla tietty tässäkin.
Kyllä mä ainakin näin netissä ja myöskin livenä uskallan sanoa että eron jälkeen exän uusi seurustelu tuntui erittäin pahalta ja kesti kauan sen hyväksyminen.
..mitenkään suostu tunnustamaan tätä mustasukkaisuudeksi. Tai sitten vain vie hetken aikaa ennekuin tajuan että sitä tämä on. Ei tämä tunnu mustasukkaisuudelta, sitäkin olen kokenut aikoinani eikä tämä ole verrattavissa siihen.. Tämä on jotain ihan muuta ja siitähän minä nyt niin järkyttynyt olenkin, että tälläiseltä saattaa tuntua. Mutta jos te olette sitä mieltä, hyvät ihmiset, että mustasukkaisuutta tämä on niin kai se sitten sitä on, en minä tiedä. En mä kuitenkaan halua exää takaisin. En ainakaan tietoisesti.
en ollut kertaakaan 10 kuukauden aikana ajatellut asiaa näin. Siinä sängyssä on aiemmin ollut miehen ex-vaimo ja sen jälkeen vieraillut useiden vuosien ajan lukematon liuta muita naisia. Sänky on huonekalu ja kaiken lisäksi se ei ole minun omani. Miksi ihmeessä suhtautuisin siihen kuvotusta tuntien kun kuitenkin tiedän ex-vaimon olemassaolosta ja niistä onnettomista yrityksistä jotka kaikki loppuivat alkuunsa. Onhan minulla nykyään siinä sängyssä oma pysyväinen tyyny vaikka en talossa asustelekaan . Ihan sama tilanne se on miehellä minun kotonani. Luulen että ongelma on vain sillä vaimolla joka ajattelee pitkää menneisyyttä siinä sängyssä, ei uudella naisella. Vaikka minulla sitä ongelmaa ei ollut kun erosin, sänky jäi ja tälläkin hetkellä uusi nainen joka varasti paikkani nukkuu siinä, eikä hetkauta ollenkaan.
..että kyse on aika pitkälti siitä, millaisesta suhteesta on lähtenyt. No, jokainen reagoi tavallaan... Ja mitä tuohon uuteen naiseen tulee, muistan joskus itse tunteneeni kiusallista oloa kun olin silloisen poikaystäväni luona hänen ja ex-tyttöystävän kodissa missä oli vielä naisen tavaroita.. Jotenkin siitä tuli kumma fiilis..
Sehän on nyt kuitenkin sun ex-miehes koti, että missä niitten sitten pitäis aikaa kuluttaa ? Sullahan vissiin on jo oma uusi paikka. Sitäpaitsi, se on vaan asunto.
No "vaan asunto" jos noin kylmästi ja kyynisesti voi ajatella. Siellä kuitenkin on paljon muistoja ja paljon mun tavaroita vielä. Onhan sillä naisellakin oma kämppä, voisivat tavata siellä. En mäkään tuonut uutta miestäni meidän yhteiseen asuntoon..
Joo, en mä pahalla kirjottanu. Ihan on tuttu tunne mullekin. Enkä tietty haluu puuolustella mutta ei se varmaan ole helppoo sun exälleskään. Ja eikös noissa ole kuitenkin sekin homma että siinä pian kärsii se uusikin ihmissuhde jos liikaa vanhaa vuodetta miettii.
Asunto on asunto, ny sulla on uus koti. Siitä voi tulla se lopullinen.
Olet oikeassa ja vaikka päällimäisenä tunteina on syvä helpotus siitä että kaikki on nyt käytännössä ohi, niin kai nämä tunteet vaan on ihan luonnollisia ja pakko käydä läpi että pääsisi asiasta yli. Vaikka en miestäni enää rakastanut sillä lailla kuin aviomiestä kuuluisi, niin meillä oli todella läheiset välit ja on edelleen, joten tuntuu vain todella oudolta etten enää olekaan se ykkösnainen hänen elämässään. Saanpa nyt maistaa omaa lääkettäni..
Tottakai ne tunteet on luonnollisia. Eikä niistä niin vaan pääsekään, tai se on kai yksilöllistä. Mutta jos (ja kun, heh) ei pääse, niin ehkä niitä jossain vaiheessa voi kantaa mukanaan sellasina ihan ookoo juttuina, jotka ei enää ahdista vaan on osa sun elettyä elämääs. Elämää jota sä et kadu.
Ja taas kerran sitäpaitsi, voitko sä koskaan olla varma ettet sä ole sun exäs ykkösnainen ?
Pöljä sinä taidat olla. Etkö kuitenkin asunut miehesi kanssa siinä asunnossa kun aloit vehtaan toisen kanssa. Jos kerta itse löysit uuden niin unohda turha mustasukkaisuus.
Enpä ole muuta väittänytkään enkä itseäni puolustellut. Onko se maailman pahin synti jos rakkaus on suhteesta kuollut mutta ei uskalla lähteä kävelemään, vaan etsii sitten uuden rakkauden siihen rinnalle? Virhehän se on mutta maailmassa tapahtuu niin paljon pahempia asioita että keskittyisit sinäkin tuomitsemaan niitä, etkä ihmisiä jotka rakastuvat toiseen.
tässä on se, että tunnustat itsesi avoimesti pelkuriksi, joka etsi väärällä tavalla ratkaisuja avioliittonsa solmuihin.
No kirjoituksistasi paistaa, että jos olisit uskaltanut hoitaa asiat eri järjestyksessä, niin moni asia olisi huomattavasti helpompi, tiedät sen itsekin.
Tätähän se elämänkoulu on, ei tyhmä ole se, joka tekee virheitä, vaan se, joka toistaa niitä.
Sinähän löysit uuden rakkaan ja muutit asunnosta pois. Eikö miehelläsi ole oikeutta uuteen onneen. Olet mustasukkainen, muuten ei ole selitettävissä se miksi sinua haittaa miehesi puuhat entisessä asunnossanne. Eihän ne exät välttämättä jää odottelemaan jättäneen osapuolen paluuta vaan saattavat aloittaa uuden elämän uuden kumppanin kanssa. näin on nyt käynyt.
Mitä sitä yhteistä vanhaa sänkyä kaipaamaan. Etkö sinä nuku nyt jonkun muun kanssa uudessa sängyssä? Uusi onnesikin tulee kärsimään tuosta ennen pitkään. Ei kai exälläsikään ole ollut/ole sanomista sinun sänkypuuhiisi?
Kerran olette eronneet, niin miksi ette sitten esim. myy asuntoanne pois tai exäsi osta sinun souuttasi? Silloin sinun ei tarvitsisi miettiä mitä ex tekee Sinun asunnossasi.
..just on niin ironista että itse olen toivonut että exä löytäisi uuden naisen ja saisi elämälleen uuden suunnan, ja nyt olen järkyttynyt näistä omista ajatuksistani joita tuli esiin kun kuulin että se uusi nainen nyt on löytynyt. Toisaalta olen helpottunut mutta toisaalta nyt katkesi se viimeinen side mitä exään oli, se joka mua vielä sitoi vanhaan elämään ja jotenkin se tuntuu surulliselta. Mutta kai tämä on ihan normaalia, päivä kerrallaan mennään ja uutta elämää rakennetaan..
noin kai se menee, ei ero ole ohi ennenkuin kumpikin on jatkanut elämänsä ja kaikki paperit on tehty. Ja silti se varmaan kulkee mukana koko loppuelämän, onhan se kuitenkin megakriisi :)
Onnea sulle uuteen elämään :)
Et ole ainoa laatuasi. Otit eron miehestä, ennen kuin olit edes itse miettinyt eron seurauksia. Se on usein jättäjän osa ja jättäjä on aika usein nainen. Sinäkin nähtävästi kuvittelit elämäsi kevään alkavan erosta, mutta erohan on aina tuskallista. Joka tapauksessa mielipahasi miehesi uudesta naisesta osoittaa vain sen, ettet ole käsitellyt suhdettanne loppuun. Joudut sen yksin työstämään, koska exääsi et voi enää noilla asioilla rasittaa.
Olipa "fiksu" kirjoitus ihmiseltä joka ei tunne tarinan osapuolia, vaan vetää omat johtopäätöksensä ja tuomitsee sen perusteella ja aiheuttaa vielä pahempaa oloa. Tähän kaikkeen liittyy niin paljon muutakin jota en jaksa alkaa vatvomaan yhden ajattelemattoman ihmisen (sinun) takia. Ja toki, olin se joka kotoa lähti koska tarvitsin aikaa miettiä mitä haluan, mutta lopullinen ero oli yhteinen päätös kyllä.
Ja miten eron aiheuttamiin tunteisiin voisi ennalta varautua, varsinkin jos sitä ei ole ennen kokenut, ei itse eikä sivustaseuraajana? Meidän ystävä- ja sukulaispiireissä ei ole avioeroja harrastettu joten tämä on ihan uusi juttu mulle. Ja ei, en tietenkään ole käsitellyt vanhaa suhdetta loppuun ja nyt mulla on aikalisä uudestakin suhteesta että saisin pääni kuntoon ja oman elämäni raiteilleen.
Ja mitä hittoa mä tätä selitän, en ole tilivelvollinen kenellekkään.. Mun ainoa tarkoitus on elää suht onnellinen elämä ja löytää parisuhde jossa ei ole uskottomuutta tai itsemurha-ajatuksia tai mielenterveysongelmia tai alkoholismia...
Kaikkeen ei voi varautua, mutta joihinkin asioihin kyllä. Tämä ei enää sinua auta, mutta ainakin eroa harkitsevien kannattaisi miettiä eron jälkeistä elämää ja sitä, että myös se jätetty osapuoli elää omaa elämäänsä eron jälkeen.
Miksi muuten tänne kirjoittelet, jos et kestä eriäviä mielipiteitä? Yleensä erityisesti yhdestä näkökulmasta kirjoitetut jutut aiheuttavat kommentointia ja eiköhän se ole tämän keskustelun tarkoituskin. Jos olet noin herkkähipiäinen, kannattaa unohtaa tämä palsta.
..eriäviä mielipiteitä, mutta syyttely on turhaa ja syyllistäminen paistaa noista "eriävistä mielipiteistä" läpi liian selvästi. Tietenkin tunnen itseni syylliseksi ja tiedän tehneeni monessa asiassa väärin, mutta ei sitä tuskaa muiden tarvitse enää lähteä lisäämään, varsinkin kun eivät tunne tapausta. Lähinnä kaipailin selityksiä ja kokemuksia näistä tunteista joita käyn läpi. Toivoin että muilla olisi vastaavia tunteita että tietäisin että tämä vain "kuuluu prosessiin".
Miksi muuten, jos lähtee jostain keskustelupalstalta neuvoa, pitäisi vain hyväksyä myös ne pirulliset vastaväitteet? Eikö joskus voitaisi keskustella asiasta asiallisesti? Eikö Suomesta sellaista palstaa löydy? Pitääkö aina väitellä?
Edellisen kirjoittajan sanat olivat kovia, mutta niissä on varmasti vinha perä. Sinulle kuitenkin kestämättömiä.
Liitelet tällä palstalla vain hakemassa myötäileviä kommentteja, mutta heti kun törmäät toisenlaiseen kommentointiin, suutut ja olet puolustuskannalla.
Sinulla ei varmasti ole lapsia. Sinulle tämä ero on helppo. Tai sitten olet niin vanha, että lapset on jo lähteneet pesästä?
Kauanko tuleva ex-liittosi on kestänyt?
Ihan oikeassa olet siinä, että täällä et ole tilivelvollinen kenellekään.
itsekään. Noita kiukuttelijoita riittää :)
itsekään. Noita kiukuttelijoita riittää :) '
Onko oikeutta tuntea... voi luoja. Normaalisti erotessa yhteinen omaisuus jaetaan, ositetaan, kuten talot, autot, mökit jne. Miksi te ette tee niin? Joko miehesi ostaa sinun osuutesi, tai myytte kämpän ulkopuolisille ja jaatte voiton (jos pankkilainan jälkeen voittoa jää). Toinen vaihtoehto on että vuokraat miehelle osuutesi, jolloin hän on vain vuokralainen, ja saa siis viedä asuntoon ketä tahansa, sinun tunteillasi ei ole merkitystä. Saamattomuuden aiheuttama ruikutus ",mull on niin paha mieli" on turhanpäiväistä.