voiko parisuhde jaksaa pitkänpäälle olla hyvä/toimiva, vaikka on tiedossa se että yhteisiä lapsia ei´sais. Mitem muka ajatella siitä kun miehessä vika ja omaa lasta haluais. ollaan oltu yhessä 15v. ja tää lapsettomuus tiedytty 10v.En ajatellut tätä silloin näin syvällisesti kun olin 20 . mutta nyt kolkyt . menee kylmät väreet selässsä kun näen pikkuvauvoja ja tiedän että koskaan en eläissäni en voi saada/kokeaniitä nykyisessä elämässäni. jotenkin ennen sen hyväksyin ja käsittelin sitä silloin ja luovutin(rakkaus ja intohimo oli vahvaa)mutta nyt on niin hassu olo.Haluasin oman lapsen en adoptiota,en uskalla sanoa sitä ääneen.Mieheni on ensi rakkauteni. Olemme puhuneet tästä mieheni kanssa aiemmin ja paljon.mutta nyt en vaan tiedä mitä teen.Onko elämäni tässä?
Tykkään miehestäni paljon en tiedä rakastanko häntä hulluna ja onko hän vai´n kaveri mulle mutta viihdymme yhdessä.
Haluaisn synnyttää vauvan ja kasvattaa sen ja olla äiti.
Mitä mä teen
Tykkään miehestäni paljon en tiedä rakastanko häntä hulluna ja onko hän vai´n kaveri mulle mutta viihdymme yhdessä.
Haluaisn synnyttää vauvan ja kasvattaa sen ja olla äiti.
Mitä mä teen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teille soisi lapsen,kun sitä haluatte. Paljon tehdään ei-toivottoja lapsia, joita riepotellaan sinne ja tänne.
Lapsista ei koskaan tiedä kenenkä kiusattavaksi joutuvat sitten kun teistä aika jättää.
Rakastakaa toisianne ja yrittäkää hakea jostakin muusta lohtua.
Ottolapsikin on yksi mahdollisuus.
Joku haluaa kävellä vaikkei sillä ole jalkoja. Joku haluaa lentää vaikka siivet puuttuvat. Joku muuten vaan haluaa kuun taivaalta, asua barokkilinnassa Utsjoella viiniä viljellen. Joku haluaisi viettää hiljaiselämää kotonaan, mutta hänet raahataan sotaan silpoutumaan ja kuolemaan. Joku jaksaa hakata päätään seinään vuositolkulla uskoessaan toimimattomaan parisuhteeseen. Joidenkin itsekkäät geenit jaksavat heilutella näppäimistöä kun eivät pääse lisimään. Täällä on jo muutenkin ihan riittävästi porukkaa kärsimässä ja aiheuttamassa ongelmia.
Luulisi, että teillä olisi mahdollisuus saada spermaa spermapankista. Silloihan te saisitte oman lapsen siten, että sinä synnyttäisit sen. Olisi ainakin enemmän teidän yhteinen kuin adoptiolapsi.
miehesi luovuttaisi spermaa spermapankkiin. Jonka jälkeen sinut voitaisiin keinosiementää miehesi spermalla. Tällöin lapsenne olisi melkein kuin oma lapsi, vaikka olisikin keinosiemenetty. Mahdollisuuksia on monia, ei kannata vaipua epätoivoon.
Jos todella haluatte lasta, adoptiossa ei ole mitaan vikaa.
Aiti ja isa ovat ne ihmiset jotka kasvattavat ja hoitavat pienokaisen. Lahes kuka tahaansa mies voi olla spermanluovuttaja (valitettavasti) ja lahes kuka tahaansa nainen voi synnyttaa (valitettavasti) mutta nuo seikat eivat missaan tapauksessa tee heista isaa eika aitia. Siihen tarvitaan niin paljon enemman.
Oma lapsi on kuitenkin niin tärkeä ja iso asia, että älä ihmeessä luovu toiveestasi. Puhu miehesi kanssa ja ota yhteyttä lapsettomuusklinikkaan. Siellä heillä voi olla hyviä ideoita siihen, miten teidän tulisi edetä. Voit vallan mainiosti käyttää luovuttajan spermaa hedelmöittymiseen ja saada oman lapsen, vaikkei mies ehkä biologinen isä olisikaan. Adoptiokaan ei ole poissuljettu, tosin kestää kauan ja huomattavasti hankalampaa kuin tulla itse raskaaksi.
Tsemppiä! Ei kannata vaipua epätoivoon! Varmasti löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun ja saatte oman nyytin kainaloon.
kuin edellinenkin. Jos luovut lapsihaaveestasi nyt, niin joskus vielä kadut sitä. Naisen lapsensaantimahdollisuudet heikkenevät sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Ota asia reilusti puheeksi miehesi kanssa ja miettikää yhdessä, mikä olisi paras vaihtoehto juuri teidän tapauksessanne. Adoptiota kuitenkaan en edes miettisi, jos oman lapsen saanti on mahdollista.