...englantilaisten sotarikollisten pääkohde WW2:n pommituksissa:
"On erityisesti korostettava, ettemme milloinkaan, Esseniä lukuunottamatta, valinneet kohteeksemme mitään erityistä teollisuuslaitosta. Teollisuuslaitosten tuhoutuminen tuntui meistä aina eräänlaiselta erikoispalkkiolta. Varsinainen kohteemme oli aina keskikaupunki."
Lausunto on siteerattu kirjaan "Maailma palaa". Toimituskunnassa mm. Jorma Järventaus ja Sampo Ahto.
Kirja jatkaa:
"Tätä ilmasodankäynnin periaatetta sovellettiin pelottavan tehokkaasti pakolaisten täyttämään Dresdeniin helmikuussa 1945. Kaupunki tuhoutui täydellisesti ja kuolonuhrien määrän on yleisemmin arvioitu olleen noin 250 000.
Länsivaltojen pommitukset aiheuttivat tuhoa 1042 saksalaisessa yli 3000 asukkaan kaupungissa."
No, "pikku-irvingit"? Räksyttämisen saa aloittaa omaan tahtiin.
"On erityisesti korostettava, ettemme milloinkaan, Esseniä lukuunottamatta, valinneet kohteeksemme mitään erityistä teollisuuslaitosta. Teollisuuslaitosten tuhoutuminen tuntui meistä aina eräänlaiselta erikoispalkkiolta. Varsinainen kohteemme oli aina keskikaupunki."
Lausunto on siteerattu kirjaan "Maailma palaa". Toimituskunnassa mm. Jorma Järventaus ja Sampo Ahto.
Kirja jatkaa:
"Tätä ilmasodankäynnin periaatetta sovellettiin pelottavan tehokkaasti pakolaisten täyttämään Dresdeniin helmikuussa 1945. Kaupunki tuhoutui täydellisesti ja kuolonuhrien määrän on yleisemmin arvioitu olleen noin 250 000.
Länsivaltojen pommitukset aiheuttivat tuhoa 1042 saksalaisessa yli 3000 asukkaan kaupungissa."
No, "pikku-irvingit"? Räksyttämisen saa aloittaa omaan tahtiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirjassa siis toistetaan samaa virheellistä lukua kuin monessa muussakin teoksessa. Kommareille oli edullista valehdella Dresdenin kuolleiden määrä mahdollisimman suureksi koska se osoitti länsivaltojen petomaisuutta. Sinä jatkat täällä neuvostopupun syöttämistä.
"Höpöttää taas"??
Niinkös kaverisi sanovat toisilleen aina kun avaat pikku summusi??
Kyseisen kirjasarjan toimituskunnalla on paljon enemmän praktiikkaa näiden asioiden arvioimisessa kuin tämän palstan kirjoittajilla yhteensä.
Jos ei vakuuttavampaa selvitystä löydy, käytän em. lausuntoa edelleenkin.
Miksi ihmeessä sinulle on niin tärkeää suomettuneisuuden ajan historiankirjoituksen virheiden toistaminen? Maailma palaa on tehty 70-luvulla, sen toimituskunnalle ei tullut mieleen tarkistaa kaikkia yksityiskohtia.
Lainaan tähän nyt wikipediaa, joka ei tietenkään aina ole hirmu luotettava, mutta on kuitenkin vähän tuoreempaa tietoa:
"Käytännössä koko Dresdenin kaupunki Saksassa tuhottiin ja arviot kuolleista vaihtelevat välillä 25 000 - 130 000." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Dresdenin_pommitukset)
Ja kommentit vielä:
"Kyseisen kirjasarjan toimituskunnalla on paljon enemmän praktiikkaa näiden asioiden arvioimisessa kuin tämän palstan kirjoittajilla yhteensä."
Niinpä vaan on viisaskin mennyt vipuun. Toisekseen vaikka tänne kotkot ym hörhöt kirjoittelevatkin ei pidä olettaa että kaikki täällä olisivat puhtaasti harrastelijoita.
"Niinkös kaverisi sanovat toisilleen aina kun avaat pikku summusi??"
Ei minulla ole kavereita koska puhun aina totta.
...revisoitu?
Kaverihan tarkkaan tunnusti murhaavansa siviilejä.
Eihän sitä kukaan ole kiistänytkään. Sinä taidat lukea vain mitä haluat ja ymmärtää lukemasi niinkuin haluat.
Katsopa kun setä selittää vielä kerran:
Dresdenin pommituksessa kuolleiden määrää on roimasti liioiteltu. Sinä toistit avauksessasi taas tuollaisen ylimitoitetun luvun ja kehoitit vastaamaan viestiin.
Dresden ei ollut pelkkä siviilikaupunki, vaan myös sotilaallinen kohde. Sotilaalliseksi kohteeksi sen teki sotatarviketeollisuus ja sen liikenteellinen asema.
Dresden ei ollut täynnä pakolaisia koska pakolaiset toimitettiin kiireesti pois kaupungin läpi kulkevan sotilasliikenteen tieltä.
Englantilaisten pommitusten kohteena oli aina keskikaupunki koska tarkoituksena oli sytyttää tulipaloja. Toisen maailmansodan pommit eivät olleet täsmäaseita.
Katsos, eihän näiden palstajuippien mielestä Länsivallat ja NL VOINEET tehdä mitään väärää eikä pahaa, koska ainoa paha oli natsi-Saksa ja se piti tuhota.
Kaikki väitteesi on täällä jo käsitelty ja köykäisiksi havaittu.
Ikävystytät minua.
....joten nauttikaa lukuhetkestä:
"11.05.1940 Chrurchill teki päätöksensä Saksan ei-sotilaallisten kohteiden pommittamisesta. Tätä päätöstä ei milloinkaan julkistettu, sillä sen tavoite oli provosoida Saksa iskemään takaisin, mikä Churchillin logiikan mukaan nostaisi brittien taistelutahtoa."
Sven Lindqvist ( "Nyt sinä kuolit, pommien vuosisata" Vantaa 2000) kertoo:
"Mitä sotilaallista tarkoitusta saattoi olla sillä, että 11. toukokuuta 1940 britit lähettivät 18 pommikonetta rauhalliselle maaseudulle Westfaleniin yrittämään muutaman rautatieaseman tuhoamista? Todellisuudessa pyrittiin aivan muuhun: Houkuttelemaan saksalaiset vastaiskuihin ja niiden avulla pitämään englantilaisten taistelutahtoa vireillä.
Brittikansalaisia huijattiin panemaan syy Blitzistä kokonaan Saksan johtajien harteille, vaikka nämä Spaightin mukaan tosiasiassa tekivät kaikkensa saadakseen pommitussodan loppumaan." Lähde: J.M.Spaight ""Air Power and War Rights" 1947, 11. luku; siteerattu: Lindqvist s.133
"En nyt puutu siihen, että eräs Messerschmit-lentäjä laskeutui kerran Skotlantiin, mukanaan tarjous joka olisi jättänyt Britannialle imperiumin ja tarjonnut välittömän rauhan, mutta edellyttänyt mannermaan jättämistä saksalaisten hoidettavaksi. Tämä tarjous on yhä salainen."
"Kesäkuun 26. 1940 britit laajensivat kohdelistaa käsittämään teollisuuden lisäksi myös työläiskaupunginosat. Seuraavan siirron teki Hitler: Syyskuun 9. alkoi "Blitz" eli englantilaiskaupunkien pommitukset, joita kesti puolitoista vuotta, ja joissa menehtyi 40 000 siviiliä, joka on pienempi määrä kuin Dresdenin virhemariginaali."
"Area bombing" oli brittien avainkäsite. Ei enää sotilaallisten kohteiden etsintää, paitsi ehkä juhlapuheissa? Palopommituksia täydennettiin sirpalepommeilla, jotta sammutushenkilöstö tuhoutuisi. Näin jo suunnittelupyödällä!
"28.07.1943 brittien terrori-isku kohdistui Hampuriin. 'Tulimyrskyn' aikaansaamiseen pyrittiin harkitusti, ja siinä onnistuttiin. 50 000 uhria kuoli, useimmat tuskallisesti, useimmat naisia ja lapsia."
'Arthut J. Harrisin toimistoon mobilisoitu myöhempi ydinfyysikko Freeman Dyson kirjoittaa, itseään Adolf Eichmanin työtovereihin verraten: "Hekin olivat istuneet minun laillani huoneissaan, kirjoitellen muistioita, ja laskeneet kuinka ihmisiä voidaan murhata tehokkaimmin. Suurin ero oli siinä, että heidät pantiin vankilaan tai hirtettiin, kun taas minä saan kulkea vapaana." Freeman Dyson, "Weapons and Hope" NY 1984, siteerattu: Lindqvist s.155
Näin siis 'tulimyrskyjen' suunnittelutiimin jäsen. Jos Fr.Dysonin ajattelutapa tulee vallitsevaksi, ihmiskunnalla on toivoa. Jos ei, aina joku löytää selityksen miksi ihmisjoukkoja voidaan teurastaa "hyväksyttävin" perustein. Jos ei parempaa löydy, niin jonku toisen aikaisemmat tekoset, tyyliin: "Saivat mitä tilasivat".'
Yleinen suhtautuminen selviää mm. 1907 Haagin sopimuksesta:
"...kaupunkeja, kyliä, asuntoja tai rakennuksia, joita ei puolusteta, ei saa millään tavoin hätyyttää eikä pommittaa."
Mitä Guernicaan tulee, se ei ollut se kuuluisa "ensimmäinen siviilikaupungin terroripommitus". Guernicaa muistellaan vain siksi, että syyllinen on poliittisesti oikeanlainen.
"Ranskalaiset ja espanjalaiset pudottivat satoja tonneja voimakkaita pommeja rifkaqbylien ja jibaloiden kyliin. Espanjalaiset käyttivät taistelukaasuja. Mutta minun mielestäni koko sodan julmin, vastuuttomin ja epäoikeudenmukaisin teko oli Sheshawenin suojattoman kaupungin pommittaminen 1925, vaikka jokaisen aseisiin pystyvän miehen tiedettiin olevan muualla. Täysin turvattomia naisia ja lapsia teurastettiin, ja monet rampautuivat tai sokeutuivat."
"Spain and the Rif",Lontoo 1927, s.300, siterattu Linddqvist s.87; Sheshawen = Chechaouen = Xauen = Sheshuan.
"Dresdenin palopommitus
Silminnäkijän todistus
Kun faktat USAF:n ja RAF:n suorittamista pommituslennoista Dresdeniin tulivat tunnetuiksi, enimmäkseen Kurt Vonnegutin 'Teurastamo nro. 5' -novellin kautta, on esiintynyt paljon kiistelyä siitä, miksi tämä kauhistuttava pommitus katsottiin tarpeelliseksi.
Kaupungissa ei ollut mitään maininnan arvoisia sotilaskohteita ja se tunnettiin siitä, että se oli täynnä siviilipakolaisia idästä. Tässä on Lotharin (kuvassa siskonsa kanssa), silminnäkijän todistus, joka oli pommituksen aikaan vasta yhdeksän vuotias ja selvisi.
Oli helmikuun 13. 1945. Elin äitini ja siskojeni kanssa (13-v, 5-v ja 5 kuukauden ikäiset kaksoset) Dresdenissä ja odotin kovasti 10-vuotis -syntymäpäiviäni helmikuun 16. Isäni, puuseppä, oli ollut sotilas vuodesta 1939 ja saimme hänen viimeisen kirjeensä elokuussa 1944. Äitini oli hyvin surullinen, kun hänen kirjeensä tulivat takaisin leimalla "vastaanottajaa ei löydetä".
Elimme kolmen huoneen asunnossa neljännessä kerroksessa kaupunkimme työläisalueella. Muistan viettäneeni pannukakkutiistaita (helmikuun 13.) muiden lapsien kanssa. Sotatoimet idässä tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Paljon sotilaita kulki itään ja paljon pakolaisia kulki länteen meidän kaupunkimme kautta tai jäi sinne, kuten myös pommitusyönä helmikuun 13./14.
Noin puoli kymmeneltä illalla annettiin ilmahälytys. Me lapset tunsimme sen äänen ja nousimme ylös ja pukeuduimme nopeasti, kiirehtiäksemme alakertaan ja kellariin, jota käytimme pommisuojana. Isosiskoni ja minä kannoimme kaksois-sisaruksiamme, äitini kantoi pientä matkalaukkua ja maitopulloja vauvoille. Kuulimme radiosta kauhun vallassa uutiset: "Huomio, suuri pommikonelaivasto saapuu kaupunkimme ylle!" Näitä uutisia en unohda koskaan.
Joitakin minuutteja myöhemmin kuulimme kamalan äänen - pommikoneet. Kuului lakkaamatta räjähdyksiä. Kellarimme täyttyi tulesta ja savusta ja vaurioitui, valot sammuivat ja haavoittuneet huusivat kauhuissaan. Suuren pelon vallassa kamppailimme päästäksemme pois kellarista. Äitini ja isosiskoni kantoivat isoa koria missä kaksoset makasivat. Tartuin yhdellä kädellä pikkusiskooni ja toisella äitini takkiin.
Emme enää voineet tunnistaa katuamme. Tulta, pelkästään tulta, minne vain katsoimmekin. Neljättä kerrostamme ei enää ollut olemassa. Talomme sortuneet jäännökset olivat tulessa. Kaduilla oli palavia autoja ja kärryjä joissa oli pakolaisia, ihmisiä, hevosia, kaikki kirkuen kuolemanpelossa. Näin haavoittuneita naisia, lapsia ja vanhuksia etsimässä tietään raunioiden ja liekkien seassa.
Pakenimme toiseen kellariin, joka oli ääriään myöten täynnä haavoittuneita ja pökerryksissä olevia miehiä, naisia ja lapsia, jotka huusivat, itkivät ja rukoilivat. Muuta valoa ei ollut kuin joitakin taskulamppuja. Ja sitten yht'äkkiä alkoi toinen ilmahyökkäys. Tähänkin pommisuojaan osui, ja niin pakenimme kellariin kellarin jälkeen.
Hyvin paljon epätoivoisia ihmisiä tuli sisään kaduilta. Sitä on mahdotonta kuvailla! Räjähdyksiä räjähdyksien jälkeen. Sitä ei voi uskoa, pahempaa kuin synkinkään painajainen. Niin moni ihminen oli pahasti palanut ja haavoittunut. Kävi koko ajan vaikeammaksi hengittää.
Oli pimeää ja kaikki meistä yrittivät poistua kellarista sanoinkuvaamattomassa paniikissa. Kuolleet ja kuolemassa olevat ihmiset tallautuivat jalkoihin, laukkuja jäi kellariin tai pelastajat nappasivat niitä turvaan. Kori, jossa kaksoset olivat peitettynä märällä vaatteella nostettiin äitini käsistä ja takanamme olevat ihmiset työnsivät meitä rappuja ylös. Näimme palavan kadun, sortuvat rauniot ja hirvittävän tulimyrskyn. Äitini peitti meidät märillä huovilla ja takeilla jotka hän löysi kylpyammeesta.
Näimme kamalia asioita: palaneita aikuisia jotka olivat kutistuneet pikkulasten kokoisiksi, irtonaisia käsiä ja jalkoja, kuolleita, kokonaisia perheitä jotka olivat palaneet elävältä, palavia ihmisiä juoksentelemassa ympäriinsä, palavia vaunuja täynnä pakolaisia, kuolleita pelastajia ja sotilaita, monet huutelivat ja etsivät lapsiaan ja perheitään, ja tulta joka puolella, jokapuolella tulta, ja koko ajan tulimyrskyn kuuma tuuli lennätti ihmisiä takaisin palaviin taloihin joista he yrittivät paeta.
En voi unohtaa näitä kamalia yksityiskohtia. En voi ikinä unohtaa niitä.
Nyt äitini omisti vain pienen laukun jossa olivat henkilöllisyystodistuksemme. Kori missä kaksoset olivat oli kadonnut ja pian sen jälkeen myös siskoni oli kadonnut. Vaikka äitini etsi häntä välittömästi se oli turhaa.
Yön viimeisiksi tunneiksi löysimme suojan läheisen sairaalan kellarista jota ympäröivät itkevät ja kuolevat ihmiset. Seuraavana aamuna etsimme siskoani ja kaksosia ilman menestystä. Talo jossa asuimme oli vain palava rauniokasa. Taloon, jonne kaksoset olivat jääneet, ei päässyt sisään. Sotilaat kertoivat kaikkien palaneen hengiltä emmekä enää koskaan nähneet kaksois-siskojani.
Lopen uupuneena, tukka palaneena ja pahoin palovammoin me kävelimme Loschwitzin sillalle, jossa löysimme hyviä ihmisiä, jotka antoivat meidän peseytyä, syödä ja nukkua kotonaan. Mutta vain lyhyen aikaa, koska yht'äkkiä alkoi toinen pommihyökkäys (helmikuun 14.) ja tämäkin talo pommitettiin ja äitini viimeiset henkilöllisyyspaperit paloivat. Täysin lopussa kiirehdimme sillan yli (yli Elbe-joen) monen muun kodittoman selviytyjän kanssa ja löysimme toisen perheen joka auttoi meitä, koska jollain ihmeen tavalla heidän kotinsa selviytyi tästä kauhusta.
Kaiken tämän tragedian keskellä olin täysin unohtanut kymmenennen syntymäpäiväni. Mutta seuraavana päivänä äitini yllätti minut makkaralla, jonka hän oli kerjännyt Punaiselta Ristiltä. Tämä oli minun syntymäpäivälahjani.
Seuraavina päivinä etsimme isosiskoani mutta turhaan. Kirjoitimme nykyisen osoitteemme tuhoutuneen talomme viimeiselle pystyssä olevalle seinälle. Maaliskuun puolessavälissä meidät evakuoitiin pieneen kylään lähelle Oschatzia ja maaliskuun 31. päivä saimme kirjeen siskoltani. Hän oli elossa!
Tuona katastrofaalisena yönä hän oli eksynyt meistä ja muiden eksyneiden lasten kanssa hänet vietiin läheiseen kylään. Myöhemmin hän löysi meidän osoitteemme talomme seinästä ja huhtikuun alussa äitini toi hänet uuteen kotiimme.
Voitte olla varmoja, että tuon kauhean yön kokemukset Dresdenissä johtivat sekaviin uniin, unettomiin öihin ja häiriintyneisiin sieluihin, minulle ja muulle perheelleni. Vuosia myöhemmin ajattelin asiaa intensiivisesti, sen syitä, tuon yön poliittisia taustoja. Tämä muodostui hyvin tärkeäksi koko elämäni kannalta ja vaikutti myöhempiin päätöksiini.
Lothar Metzger
Berliini, toukokuu 1999"
"Elokuun kahdeksantena 1945, kaksi päivää Hiroshiman jälkeen ja päivää en nen Nagasakia, allekirjoittivat Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska niin sanotun Lontoon-sopimuksen, jonka mukaan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan olivat kansainvälisessä tuomioistuimessa käsiteltäviä rangaistavia tekoja.
Se kuulosti hyvältä. Mutta siinä oli yksi kompastuskivi. Kuinka estettäisiin se, että liittoutuneiden järjestelmällisiä pommihyökkäyksiä Saksan ja Japanin kaupunkeihin ei tuomittaisi näiden maiden itsensäkin pätevinä pitämien kansainvälisten lakien mukaan?
Mitä pitäisi vastata, kun saksalaiset kenraalit, jotka partisaaneja vastaan taistellessaan olivat tuhonneet kokonaisia kyliä, sanoisivat tehneensä täsmälleen sitä samaa mitä liittoutuneiden pommikoneet olivat tehneet Saksan kaupungeille ja kylille?
Syyttäjä Telford Taylor julisti loppulausunnossaan sekä Saksan että liit toutuneiden ilmavoimat syyttömiksi, koska "kaupunkien ja tehtaiden pommittamisesta oli tullut tunnustettu osa nykyaikaista sodankäyntiä". Siviilien pommittaminen oli syyttäjän mukaan hyväksyttävää vanhan tapaoikeuden mukaan.
Vuoden 1907 neljättä Haagin sopimusta, joka kielsi siviilien pommittamisen ilmasta, ei sovellettu toisessa maailmansodassa, minkä vuoksi se oli tuomioistuimen mukaan lakannut olemasta voimassa.
Tuomioistuin siis mieluummin julisti liittoutuneiden omilla toimillaan mitätöineen sopimuksen kuin totesi liittoutuneiden, varsinkin niiden, syyllistyneen sopimuksen tarkoittamiin sotarikoksiin. Kun isä ryyppää, siinä ei ole mitään väärää."
Sven Lindqvist, edellä mainitussa kirjassa.
Pikku-Irvingit huomio! Näppikset rapisemaan vaikkei neuroni-osastolla mikään liikkuisikaan.
nyt ei ole sinänsä mitään väliä, mutta kommenttisi
"Kaikki väitteesi on täällä jo käsitelty ja köykäisiksi havaittu."
on perusteeton ja tyhjä.
Osoitahan köykäiseksi
a) sinun avauksessa esittämäsi luku 250 000 kuollutta on roimasti liioiteltu. Liioittelu on alunperin natsipropagandaa jota NL jatkoi omista syistään
b) Dresdenissä oli sotatarviketeollisuutta
c) Dresdenin kautta kulki itärintaman sotilasliikennettä (muistaakseni tuhansia? sotilaita päivässä) ja sotatarvikkeita
Paljon olet leikkaillut ja liimaillut, mutta asiaa jollakin tavoin muuksi muuttavaa et ole juuri löytänyt. Eihän tässä kukaan ole kiistänyt sen kummemmin siviilien kärsimyksiä kuin pommitusten tarkoituksellisuutta. Olettamus kiistämisestä on syntynyt sinun omassa päässäsi. Nyt sinä taidat keskustella itsesi kanssa?
Vilkaisepa tuolta varhaisemmista viesteistä mitä oikeastaan olen sanonut.
Hus, pois!
Asiallisemmille lukijoille tiedoksi, että muita aiheita käsittelevissä ketjuissa "fire-storm" -pommitusten tahallisuutta ja ennakkosuunnittelua on sivuttu, ja myös epäilty.
"lukijoille tiedoksi, että muita aiheita käsittelevissä ketjuissa "fire-storm" -pommitusten tahallisuutta ja ennakkosuunnittelua on sivuttu, ja myös epäilty."
Ai, jossakin on joskus joku sanonut jotain ja siksi minä olen asiaton kirjoittaja?
Esitit avoimesti törkeän virheellisen tiedon uhrien lukumäärästä tuossa avauksessasi. Aikoinaan tuota tietoa on levitetty poliittisin tarkoitusperin. Kun korjasin sinua, loukkaannuit ja aloit jurnuttamaan omiasi. Sinusta on "ikävystyttävää" että olet väärässä. Jos haluat vain samanmielisiä vastauksia niin sitten ymmärrän toimintaasi. Onko näin?
Neuvostoliittolaisten oli Ilmoittaa surmattujen Juutalaisten luvuksi 6 miljoonaa.
"Neuvostoliittolaisten oli Ilmoittaa surmattujen Juutalaisten luvuksi 6 miljoonaa."
Outo kysymys mutta liittyy varmaan jollain tavalla liittoutuneiden pommituksiin? Sinulla on jännä tapa käyttää isoja alkukirjaimia.
Ehkä Neuvostoliiton piti esittää suurempi luku kuin he itse olivat surmanneet juutalaisia. Luvut voivat olla oikeitakin. Siis : Saksalaiset 6 000 000, Neuvostoliitto 5 000 000 juutalaista noin 60 000 000 muuta.
Älkää ajatelko mitä luvut pitävät sisällään.
...tyylillään?
Toistin täällä tiedon, että mainitsemassani kirjassa on käytetty tiettyä lukua. Tämä pitää paikkansa.
"Höpö-pöpö" julistaa joitain tutkijoidenkin keskuudessa ratkaisemattomina pidettyjä asioita loppuunkäsitellyksi, jopa niin että jokin kirjallisuudessakin esiintynyt luku on "törkeä".
Mee kottiis kasvamaan!
Mutta arvaatko kuka oikein aloitti siviilien pommittamisen? Aivan oikein:
"August 1914, a German plane dropped five bombs in an attempt to destroy a railway station in Paris, taking the life of a woman in a street nearby. By the end of the war about 500 Parisians had been killed by German aerial bombing." Yuki Tanaka: Fire Bombing And Atom Boming 2005
Toisessa maailmansodassa pommitettiin puolin ja toisin. Saksalaisten pommituksissa itärintamalla kuoli runsaat puoli miljoonaa ihmistä. Useimmat heistä olivat siviilejä. Suunnilleen saman verran ihmisiä kuoli brittien ja amerikkalaisten Saksaan tekemissä pommituksissa.
"Pommitusten holokaustista" on viime vuosina puhuttu paljon. Eroja on kuitenkin enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Suurin ero on tietysti se, että liittoutuneiden pommitukset päättyivät täsmälleen siihen kun sotakin. Natsien holokausti olisi sen sijaan todennäköisesti jatkunut valloitetussa Euroopassa. Ehkä jopa kiihtynyt.
Lisäksi on syytä huomata, että saksalaisten kaupunkien asukkaat eivät suinkaan olleet puolustuskyvyttömiä. Amerikkalaisten pommikoneiden miehistöstä on vuodelta 1944 laskelma, jonka mukaan 25 pommituslennon jälkeen alun 1000 miehestä oli jäljellä 200. Kuolleisuus oli siis 80%. Englantilaislentäjien ym. konemiehistön "hautoja" on ympäri Eurooppaa 56000. Tämä on yksi syy, miksi arvostan enemmän pommikoneiden miehistöjä kuin saksalaisen keskitysleirin vartijoita, joilla ei ollut suurtakaan henkilökohtaista riskiä murhatessaan.
"Suurin ero on tietysti se, että liittoutuneiden pommitukset päättyivät täsmälleen siihen kun sotakin."
Natsismia vastustetaan vielä yli 60 vuotta sodan jälkeen jossittelemalla? Etkä itse huomaa mitään outoa touhussasi??
Liittoutuneet jatkoivat saksalaisten määrän vähentämistä mm. tappamalla vielä pitkään sodan jälkeen, myönnän toki etteivät lentokoneesta pommeja pudottamalla.
Sinähän toki tiedät, mitä Hitler olisi tehnyt sodan voitettuaan, joo joo. Ihme tyyppi taidat olla??
Hyvänen aika, oletpa sinä ärhäkkänä! Loukkasinko jotenkin? Myönnän etten pysty laisinkaan arvioimaan mitä Hitler olisi tehnyt sodan voitettuaan. Mitä itse luulisit? Tanssinut varmaan? Mutta kun natsit olivat aloittaneet sairaiden, "vääränrotuisten" ja toista mieltä olevien tappamisen niin miksi se olisi loppunut? Eihän juutalaisten ja vammaisten tuhoaminen liittynyt sodankäyntiin mitenkään?
"Liittoutuneet jatkoivat saksalaisten määrän vähentämistä mm. tappamalla vielä pitkään sodan jälkeen..."
Miten pitkään sodan jälkeen tappoivat? Millä tavalla? Missä? Montako?
Bomber tai Butcher-Harris oli nuoruudessaan Irakissa todennut siviilien pommittamisen olevan hyvä keino murtaa vastustajan moraali.1920-luvulla käyty Irakin kapinahan lopetettiin pääosin siviileihin kohdistetuilla terroripommituksilla.Oli helppoa,vaaratonta ja ennenkaikkea halpaa tappaa kohteena olleet paimentolaiset ilmasta käsin.Näillä kun ei ollut mitään keinoa ampua takaisin.
Luultavammin Harris ajatteli noita nuoruutensa aikoja kun hän suunnitteli Saksan kaupunkien pommitukset,ikävä kyllä saksalaisalla oli hieman kehittyneempi tekniikka kuin irakilaisilla kohteilla.
Harrishan oli yksi koko sodan erikoisimpia sotilasjohtajia.Kyyninen sosiopaatti voisi olla suhteellisen oikea kuvaus tuosta miehestä,joka oikeastaan ajatteli sotaa enempi liiketoimintana kuin taisteluna.Esimiehilleen hän perusteli pommitusten hyötyä suurinpiirtein seuraavasti;jos laskemme yhden koneen kustannukset niin kone kuittaa jo ensimmäisellä pommituksellaan valmistuskustannukset ja tämän jälkeen seuraavat hyökkäykset tuottavat jo voittoa.
Vaikka monien esimiesten ja ennenkaikkea poliitikkojen oli vaikea niellä hänen perusteluitaan niin hän sai jatkaa valitsemallaan tiellä sodan loppuun saakka.Myöhemminhän on todettu etä varsinkin sodan lopussa suoritetut aluepommitukset olivat sotilaallisesti hyödyttömiä.Dresdenhän oli kai enempi varoitus puna-armeijalle,että täältä kyllä pesee.Sotaahan tällä tai kevään 45 Berliinin pommituksilla voitettu,se oli voitettu jo paljon aikaisemmin.