Uskollisuus

siinäpä pähkinä purtavaksi, vähän vaikee vastata. tuskin se on kiinnijäämisen pelko ja häpeä, nykyään on niin helppo peitellä jäljet ja valita partneri sillai että ei varmasti laula etenpäin. Kyllä se luulatavammin on rakkaus, vaikka kyllähän jotkut käy vaikka rakastavatkin omaansa.

Ei kai uskollisuuteen ole vääriä perusteita. Minä ainakin haluan että puolisoni on uskollinen oli ne perusteet sitten mitä hyvänsä ja silloinhan ne onkin oikeat jos hän ei halua pettää.

ohjaavat paljon käyttäytymistä. Jotkut linnut ja eläimet ovat hyvin pariuskollisia. Se on ainakin kehityksen tähän vaiheeseen ollut turvallisin tapa muodostaa yksikkö, johon perhe voi kasvaa.
Lasten / poikasten hoivaaminen vaarantuu, jos vanhemmat uhraavat energiansa parinvaihtoon. Selitän siis biologisesti. Voisi selittää uskonnollisestikin, normit, kymmenen käskyä, Raamatun opetus, yhteisön kontrolli... Rakkaus on varmasti paras uskollisuuden side.

Kyl musta tuntuisi, ettei se avioliitto enää tuntuisi niin hyvältä avioliitolta, jos on pettänyt, vaikka toisaalta eihän sitä tiedä pettäisikö, jos ei tulisi edes houkuttelevaa tilaisuutta ja sitten taas väitetään, ettei sitä rakastu toiseen, jos on oma suhde kunnossa. Eli ota nyt tostakin selvää. Ehkä joku siitä saakin selvän.

Enpä sanoisi, että uskollisuuteen voi olla väärät perusteet tai sitten uskottomuuteenkin voi olla oikeat! Mene ja tiedä.

Olen kyllä sitä mieltä, että uskottomuus johtuu aina uskottomasta itsestään eikä hänen puolisostaan. Minkä sille voi jos esim. rakastuu toiseenKIN? Parisuhde voi olla ihan hyvä.

Minusta onkin ihmeellistä, että uskottomuuden tullessa ilmi, petetty osapuoli ottaa sen lähes aina liian vakavasti. Miten hän olisi voinut vaikuttaa tapahtuneeseen, joka ei johtunut hänestä? Eikö se ole lähes mahdotonta? Ei ihme, että alkaa masentaa ja harmittaa?

Erikseen on vielä ne, jotka kaikintavoin penkovat puolisonsa asioita, jotta saisivat selville olisiko toinen uskoton. Onko fiksua parisuhteessa pyrkiä epätasapainoon? Mitä sillä voitetaan? Eikö voisi hyväksyä, että kumppanin salatessa asioita hän on katsonut, että niin on parempi, molempien kannalta? Paraneeko suhde jos petetty kieltää toiselta kaikki muut suhteet, kyttää ja rajoittaa. Syyllistää ja suree, kuukausia, jopa vuosia?

Eikös se ole näin helppoa.. Tahtoisitko että sinua petettäisiin? Toisen kunnioittamisestahan siinä on kyse. Olen uskollinen koska tiedät että pettäminen on yksi niistä asioista joka on suurimpia loukkauksia toista ihmistä kohtaan. Jos petät, niin teollasi osoitat että oma kumppanisi ei riitä sinulle... ei tarpeeksi hyvän näköinen, huono sängyssä, tylsä...jne.

Todella hyvä aihe! En minäkään haluaisi mieheni olevan uskollinen "väärin perustein" Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.
Joistakin ihmisistä ei vaan koskaan kiinnostuta. Siihen tosiaan vaikuttaa käytös, asema, ulkonäkö, rohkeus, harrastukset, työ....ei ole tullut tilaisuutta tutustua "vieraaseen" ja sitten voidaan olla niin hurskaita ja tuomitaan toiset. Jokaisella on omat syynsä, jokaisella omat moraalikäsityksemme. Olkaamme kaikki onnellisia!

Hyvin olet pohtinut asiaa ja asiallisia ja järkeviä vastauksia ja kommentteja on myös tullut. Kerrankin jotakin järkevääkin keskustelua tästä aiheesta ja niin että kirjoituksissa käsitellään itse asiaa, eikä hyökätä kirjoittajan kimpuun mutu-tuntumalta.

Olen joskus hullussa nuoruudessani ollut uskoton ja tein se siksi, että hain jotain muuta kuin minulla oli. Hain ja luulin löytäneeni kunnes taas tuli tökki ja lähdin reissuun. Olin kauan yhdessä suhteessa ja sitten huomasin olevani onneton ja taas lähdin mettälle. Nyt elän jälleen sellaisessa suhteessa, minkä toivoisin jatkuvan kauan, ehkä loppuun asti. Vaalin tätä suhdetta toden teolla. Minä en tässä tilanteessa pettäisi mistään hinnasta. En petä, koska olen tyytyväinen siihen elämääni, mikä tämän miehen kanssa on. Elämäni muuten kaipaisi suurtakin remonttia, mutta tiedän sen tosi asian, että miestä vaihtamalla nämä aiat eivät korjaannu. En siis petä, koska olen onnellinen ja tyytyväinen saamaani kohteluun. Minua halitaan, pussaillaan ja makaamme paljon toisiimme kietoutuneina tv:ta katsellen. En kaipaa muuta elämääni, tällä osa-alueella, siksi en petä.

Mietipä miten haluat sinua kohdeltavan ja tämän jälkeen rupeat tämän mukaan läheisiäsi kohtelemaan, ei vaikeampaa ja aika vanha viisaus ei tarvita "sinkkuelämiä eikä Ally Mcbealeja".

Tämä on samaa sarjaa tämä kysymys. Miksi edes eletään täällä. Mutta uskottomuus on raastavaa ja turhauttavaa. Miksi ihmiset eivät harrasta jotain muuta missä tuntee ottavansa riskin ja irtioton arjesta. Lähtee vaikka hyppäämään laskuvarjolla tai yksin viikoksi ranskaan opettelemaan kieltä. Mä en ymmärrä miksi niin raskas "huvi" kiinnostaa varattuja ihmisiä. Mun pääni ei kestäisi.

...olen uskollinen. Olen ennen pettänyt kaikkia kumppaneitani ilman että on tuntunut pahalta, petin heitä varmaan sen takia että suhteesta puuttui jotain :(. Nyt olen ensimmäistä kertaa ollut pettämättä ja helvetin ylpeä siitä! Kaiken lisäksi miesystäväni on ollut nyt vangittuna eikä ole kertaakaan tullut mieleen pettää vaikka en ole saanut koskea häneen 3kk:teen. Meidän suhteesta ei puutu mitään, mutta haluaisin vain tietää että kestänköhän tätäkään kauaa kun seuraavan kerran saan koskea häneen luultavasti vasta ensi kesällä???